Itse olen Jekimovsin kanssa kahden vaiheilla. Toinen puoli ymmärtää Kananlennon pointin, toinen taas lappeenrantalaisten. Olin aikeissa tullakin tänne kirjoittamaan Ilveksen hyökkäyskenttien "epätasapainosta", siis minun mielestäni. En väitä että näin todella on, mutta omaan silmääni kentissä on pieniä juttuja joita vaihtaisin.
Neloskentän rotaation ymmärrän ja vielä kun meillä on kärkikentän äijiä, joita peluutetaan kuntoon, on selvä että pieniä muutoksia neloseen ja varmasti välillä kolmoseenkin tulee säännöllisesti. Tuokkola on päättänyt pitää 1. ja 2. kentät muuttumattomina, mikä on toisaalta oikein hyvä juttu ketjukemioiden löytymisen kannalta. Siellä on kuitenkin tulosyksikköön sopimaton pelaaja (Välimaa) kakkosessa ja minun mielestäni huomioiden Sandellin ja Corson pelityylin, ei Ruuttu sovi ykköseen, ainakaan näiden herrojen kanssa.
Sandell - Corso - Ruuttu
Ruuttu vaikuttaisi olevan hieman liian kärsimätön tähän kenttään, etenkin hyökkäysaluepelissä. Sandell ja Corso pystyvät molemmat pitämään kiekkoa ja tekemään peliä, Ruuttu taas laukoo hanakasti. Tämä kuulostaa oikein toimivalta, mutta omiin silmiini näin ei ole. Nopeissa hyökkäyksissä kiekon pelaaminen Ruutulle johtaa lähes aina laukaukseen, vaikka maltti/syöttö olisi parempi ratkaisu. Ruuttu laukoo myös mielellään aina sellaisen "hirmulämärin" joka on kassarin kannalta sinällään helppo, kun ei tarvi tulla kuin vähän vastaan ja peittää paljon. Ruuttu siis paljastaa liian helposti ja liian aikaisin mitä tuleman pitää. Pienellä maltilla maalivahti joutuisi pysymään maalillaan sivuttaissyötön pelossa, jolloin tilaa sille laukauksellekin jäisi enemmän.
Hyökkäysaluepelissä sama malttamattomuus tulee esiin. Sandell on ottanut selvästi enemmän vasemman puolen haltuunsa ja Corso oikean. Herrojen pitäessä kiekkoa toinen osaa yleensä aika hyvin hakeutua taustoille joista merkkaaminen on vaikeampaa tai tarjoamaan poikittaissyöttöpaikkaa paineen siirtämiseksi ja tilan luomiseksi. Ruuttu tarjoaa apuaan laidoissa ja päädyssä, mutta tuntuu että aivan liian vähän keskustassa laukaisuvalmiudessa. Liian usein käy niin, että Corson tai Sandellin syöttäessä Ruutulle ns. käyttösyötön, päätyy Ruuttu hautomaan hetkeksi ja sen perään laukomaan, olipa paikka mikä hyvänsä. Tämä johtaa lähes aina joko pelikatkoon, kiekon menetykseen tai kulmapainiin. Yhtä kaikki, pyöritys joko päättyy kokonaan tai joudutaan aloittamaan alusta. Sandell ja Corso vaikuttavat myös kiekollisessa pelissä ja etenkin hyökkäysalueella varsin verkkaisilta. Ei siis varsinaisesti hitailta, mutta verrattaessa esim. Asplundin ja Keräsen kiekolliseen pörräämiseen on ero selvä. Ruuttu taas tuntuu olevan koko ajan vauhdissa ja vauhtia saattaa välillä olla liikaakiin.
Välimaa - Asplund - Keränen
Vähän samaa vikaa kuin Ruutullakin ykkösessä, pelinopeus ei mene yksiin ketjukavereiden kanssa. Välly on hyvä vääntämään ja käykin usein sitomassa miehen/-t pois laidoissa, antaen Keräselle ja Asplundille tilaa. Silloin kun kiekko liikkeessä on, ei Välimaa tahdo pysyä kunnolla perässä ja vaikka hakeekin usein keskustaan itsensä pelattavaksi, on miehen laukaus niin hidas, että monet hyvät paikat jäävät käyttämättä. Välimaa on vähän sellainen pelaaja, että pitäisi joko päästä ajamaan suoraan maalille ja laukomaan siitä, tai sitten maalinedessä rusikoimassa irtokiekkoja sisään.
Ketä sitten korvaajiksi?
Jekimovs ykköseen voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen, etenkin kun katsoo muita vaihtoehtoja tämän hetken tilanteessa. Itse pidin Flynnin tavasta pelata maltilla ja rauhallisesti ja olisin muuten ehdottanut miestä siihen, mutta vaikuttaa myös sellaiselta kaverilta, jonka kunto-ominaisuudet eivät ainakaan vielä riitä ykkösen minuuteille. Voi olla, että muutaman lisäotannan jälkeen havaitaan, että taidotkaan eivät ykköseen riitä, mutta yhden pelin perusteella ei vielä johtopäätöksiä vedetä. Jekimovs on tosin ollut lievä pettymys, etenkin erittäin pehmeältä vaikuttavan asenteensa takia. Menee vähän "silitellen" vääntötilanteisiin ja tosiaan jatkuvasti naamallaan. Paremman puutteessa kuitenkin näytönpaikka.
Laittaisin Ruutun kakkoseen. Ukko pysyisi paremmin vauhdissa mukana, pystyisi antamaan myös tukea laitakamppailuissa, kun ei mikään ihan pyykkinaru ole. Laukoo myös huomattavasti Vällyä nopeammin ja Asplundin ja Keräsen jalat ehtivät nopeammin irtokiekon perässä kulmiin Ruutun laukauksen jälkeen, kuin Corson ja Sandellin vastaavat. Vielä kun hakeutuisi paremmin keskikaistalle, niin voisi Keräsen tarjoilusta alkaa verkko pullistumaan.
Tuntuu jotenkin erikoiselta valittaa jos joku hyökkääjistämme laukoo hanakasti, sellaista kun on yleensä kaivannut. Kai se on sitten se perisuomalainen tapa, kun mikään ei riitä.
