Ilveksen menestys ja Tuokkolan hyvyys on pistetty lähinnä kiekkokontrollipelityylin piikkiin. Ja onhan tuo kiekkokontrolli osoittanut toimivuutensa, siitä ei kahta sanaa. Paljon vähemmälle huomiolle ovat jääneet kuitenkin muut Tumpin positiiviset ansiot:
1. Kiekoton pelaaminen omalla alueella
Ilves pelaa nyt omalla alueella kiekottomana juuri niin rauhallisesti ja järkevästi kuin mitä viime kaudella minä(kin) toivoin. Vastustaja saa välillä myllytyksiä totta kai Ilveksen alueelle, mutta minkäänlaisesta paniikista ei yleensä ole merkkejä vaan jokainen tupsukorva pitää oman miehensä rauhallisesti keskustan ulkopuolella ja odottaa kärsivällisesti sopivaa iskun paikkaa.
2. Ehjät ketjukoostumukset
Tumppi on pitänyt käytännössä koko kauden ketjut samoina. Yksittäisen huonon pelin tai erän takia ei olla lähdetty tekemään muutoksia. Ruuttu on pidetty itsepintaisesti ykkösessä ja Jekimovs kolmosessa ja homma on lähtenyt toimimaan.
3. Tasainen peluuttaminen
Varmaan viimeiset 10 vuotta Ilveksessä on peluutus ollut epätasaista. Tiettyjä pelaajia on ylikuormitettu ja toiset pelaajat eivät ole saaneet kunnolla edes pelituntumaa. Viime kaudella toki pelaajamateriaali oli turhan kapea tähän, mutta monena aikaisempana kautena materiaali olisi riittänyt hyvin tasaisiin ketjuihin. Todella monena vuonna olen toivonut tasaisempaa peluutusta, mutta vasta Tumppi on tämän toteuttanut (maalivahteja myöden). Neljän ketjun suhteellisen tasaisella kuormittamisella on pitkässä juoksussa todella paljon positiivisia puolia. Jokainen pelaaja pysyy tyytyväisenä, kuormitus pysyy kaikilla kohtuullisena jne.
4. Parhaat pelaa
Tuokkola valitsee kokoonpanot peliesitysten eikä vanhojen meriittien mukaan. Muun muassa kokeneet Pesonen ja Järventie ovat pysyneet täysin ansaitusti monesta pelistä kokoonpanon ulkopuolella. Kuinka moni edeltävistä Ilveksen valmentajista olisi näin tehnyt? Ihan uskomaton fiilis, kun melkein jokaisessa matsissa kokoonpano on aloittavaa maalivahtia myöden juuri sellainen kuin itse olisi toivonut (eli edellisten ottelujen peliesitysten mukainen + molemmille vahdeille pelejä alle). Mikke Levo on oikeastaan ainoa pelaaja, joka ei ole saanut (viime aikoina) peliaikaa peliesitystensä mukaisesti. Tämäkin on ymmärrettävä ratkaisu, koska Levo on pakiston nuorin ja muista pelaavista puolustajista kukaan ei ole varsinaisesti pettänyt.
Vaikka Ilvestä on hehkutettu raikkaan hyökkäyspelin joukkueena niin kyllähän suurin avain voittoihin on ollut oman alueen sekä kiekottomassa että kiekollisessä pelissä (loistavan maalivahtipelin lisäksi). Puolustuspään kautta se menestys vaan edelleen rakennetaan.
Mitään suuria uhkakuvia on tällä hetkellä vaikea löytää. Eiköhän se suurin ole se, että toistaiseksi on mennyt vähän "liiankin hyvin". Silloin kun voittoja tulee illasta toiseen niin sellainen tietynlainen tuudittautuminen on aina vaarana. Ilves on tällä hetkellä Liigan kolmen parhaan joukkueen joukossa, mutta ei saa hetkeäkään kuvitella tämän tason riittävän. Kaikki joukkueet tulevat kehittymään kauden mittaan ja parantamaan peliään. Tämä pelitaso ei riitä enää keväällä. No, eiköhän Ilveksellekin (niin kuin kaikille joukkueille aina) ole tulossa jokin vaikea jakso, jolloin tappioita tulee ja joukkue "palautuu jään pinnalle". Keväällä menestystä haluava joukkue tarvitsee yleensä myös jotain vastoinkäymisiä kauden aikana.