Tuntematon Sotilas

[Sistis]

Ja olisi kiva nähdä myös se pidempi versio Louhimiehen versiosta. Eikös se ensi syksynä pitäisi tulla töllöön?

Tulee ilmeisestikin neljänä noin tunnin mittaisena jaksona, eli siinä pitäisi olla noin tunnin verran ylimääräistä. Muistelen, että se tulisi joskus ensi vuoden lopulla, mutta ajankohta oli kai esittävän tahonkin puolelta vasta alustava.

 

[Timbit]

Hyvähän tämä Mollbergin versio on näin 30 vuoden jälkeen uudelleen nähtynä. Todella hyviä kohtauksia ja mielestäni Hietanen, Lehto ja Koskela ovat parhaita versioitaan tässä.

Minulla ei ihan 30 vuotta kulunut edellisestä katselukerrasta, mutta hyvältä näytti silti. Monen näyttelijän suoritus on parempi kuin muistinkaan. Mollbergin kamerakerronta vaikuttaa jokseenkin kornilta, mutta tuo on hänen tyylinsä kertoa, eikä se liikaa häiritse.

 

[Roger Moore]

Olihan tuo Mollen versio sellainen mukavan riisuttu ja karu versio, omanlaisensa kuvaus. Toki selkeästi erilainen juurikin tämän kameratyöskentelyn kautta, melkein vaikutti joltain pienen budjetin indie-leffalta, vaikka ison budjetin leffa olikin. Omanlaisia versioitaan nämä kaikki on, paha näistä sinänsä on lähteä sanomaan mikä on paras. Sen verran erityylisiä ovat, vaikka saman tarinan kertovatkin.

Toki pakko yhtyä siihen mielipiteeseen että Paavo Liski on Rokkana vähän turhan vanhan oloinen, vaikka on tässä leffassa 46-vuotiaana nuorempi kuin mitä esim. Eero Aho oli tämän vuoden Tuntemattomassa, niin siitä huolimatta Liski vaikuttaa turhan vanhalta. Toki nykypäivän maskeerauksella saadaan näitä eroja tasoitettua, mutta siitäkin huolimatta.

Huumorin osalta tämä nyt ei samanlaista rillumarei-elämöintiä ole mitä Laineen versio, mutta en ihan täysin osta sitä väitettä etteikö tässäkin olisi huumoria. Juurikin näiden hahmojen erilaisten lohkaisujen kautta sitä huumoria tulee ja tietyissä kohtauksissa, kuuten niissä lopun sulkeisharjoituksissa jossa esim. Viirilä ja Honkajoki perseilee oikein urakalla.

 

[Sistis]

Huumorin osalta tämä nyt ei samanlaista rillumarei-elämöintiä ole mitä Laineen versio, mutta en ihan täysin osta sitä väitettä etteikö tässäkin olisi huumoria. Juurikin näiden hahmojen erilaisten lohkaisujen kautta sitä huumoria tulee ja tietyissä kohtauksissa, kuuten niissä lopun sulkeisharjoituksissa jossa esim. Viirilä ja Honkajoki perseilee oikein urakalla.

Tästä olen täysin samaa mieltä. En myöskään jaksa edelleenkään uskoa useista toisensuuntaisista väitteistä huolimatta, että tuo rillumarei-huumori olisi sellaista, mitä todellisuudessa olisi rintamalla viljelty. Tuollainen huutamalla ja meuhkaamalla tapahtuva kommunikointi paljastaisi hyvinkin tehokkaasti omat asemapaikat viholliselle. Hiljaisempi veistely, mitä Mollbergin versiossa esiintyi, on siksi realistisempaa.

Ja minusta Mollbergin version Hietanen ja Rahikainen ovat melkeinpä hauskempia kuin Laineen "kaimansa". Viirilä saa myös omituisine möläytyksineen väkisinkin suupielet virneeseen.

 

[Seymon]

Oli hieno kokemus pitkästä aikaa nähdä Mollen tv-versio. Varsinkin alkuosien kiireetön kuvaus ja erityisesti Lehdon korostus miellyttivät silmää. Tässä versiossa on mm. hyvin Lehtoa esittelevä kohtaus, jossa hän myöhästyi lomilta. "Korpraali Lehto, olette myöhästyneet viikon lomilta, miksi? - Ei huvittanut..." ja kohtaus, jossa se yksi alikessu kuulee Rahikaisen möläytyksen ja uhkaa repunpurkaustalkoilla, jonka jälkeen Lehto käy alikessun kimppuun. Myös alun hiihtokohtaus, jossa Lammio jää hengittelemään mäen päällä on mukavaa fiilistelyä ja kiireetöntä valmistelua itse varsinaiseen sota-osioon.

Synkkä ja sodanvastainen elokuva, joka on mielestäni kirjalle kiitettävän uskollinen. Taas kerran nähtyäni vahvistui ehdottomasti näkemys, että kyseessä paras kaikista kolmesta tuntemattomasta (sinänsä kun niitä samalla viivalle pitäisi edes laittaa). Lehdon ja Lammion suoritukset upeita. Mäkilän ja Korpelan roolit myös todella hienoja.

 

[Juhaht]

Toki pakko yhtyä siihen mielipiteeseen että Paavo Liski on Rokkana vähän turhan vanhan oloinen, vaikka on tässä leffassa 46-vuotiaana nuorempi kuin mitä esim. Eero Aho oli tämän vuoden Tuntemattomassa, niin siitä huolimatta Liski vaikuttaa turhan vanhalta. Toki nykypäivän maskeerauksella saadaan näitä eroja tasoitettua, mutta siitäkin huolimatta.

Iso merkitys on tietysti sillä, että kuten moni nykypäivän näyttelijä, on Aho varsin hyvässä kondiksessa ja täysin uskottava hyvänä sotilaana. Liskin Rokka on niin vanhan oloinen, että tyypin tetsaus on heti kertaluokkaa epäuskottavampaa.

Kokonaisuutena uusin Tuntematon on mielestäni edelleen selkeästi paras, mutta muutama hahmo tässä Mollbergin versiossa kyllä toimii vielä paremmin. Melkein lisäisin tuohon aikaisempaan listaani Lammion, jota oli (turhaan?) pehmennetty Louhimiehen versioon.

 

[Styge]

Uusinta en ole nähnyt, ja kai se tulee katsottua sitten, kun se tvstä joskus tulee. Onneksi siihen otettii Rokaksi neutraalihahmo ainakin itselleni. Ei vituta jo valmiiksi. Liski kyllä hoitaa hommansa hyvin, jos palataan vanhempiin. Mies menee täysin 35-40 vuotiaasta. Kyllä ne peltotyöt kuluttaa. Näkeehän sen, kun menee maalle. Kaikki on vanhoja ja väsyneitä. Jos kylästä löytyy yksi pantavan näköinen, niin se on kylän yhteinen polkupyörä.

 

[PalloJofa]

Eilen kävin katsomassa Louhimiehen Tuntemattoman ja kyllähän sieltä tuli lähdettyä pala kurkussa. Meni tunteisiin ainakin itselläni. Mollbergin versiota en ole nähnyt ja vähän harmittaa kun meni viime viikolla ohi. Sitä on kehuttu ja haukuttu, joten olisi kiva muodostaa oma näkemys. Mielestäni hyvä, että Tuntematon tuotiin nykypäivään. Tarinahan on hyvä ja sanomaa on taustalla ja onhan tämän katsomiseen tämän ajan nuorilla kynnys vähän matalampi kuin kahden ensimmäisen filmatisoinnin kohdalla.

 

[SilentMan]

Sen enempää tällä kertaa elokuvia vertailematta kysyn, mikä noista "vanhoista" elokuvista tekee niin vaikeasti lähestyttäviä? Omassa nuoruudessani menivät Spielbergit, Hawksit ja Leanit rinta rinnan, ilman sen suurempia katselutuskia. Nykyään pelkkä mustavalkoelokuva tuntuu olevan useimmille kauhistus, miksi? Harmittavan paljon jää suuria klassikoita näkemättä...

 

[Drewiske]

Sen enempää tällä kertaa elokuvia vertailematta kysyn, mikä noista "vanhoista" elokuvista tekee niin vaikeasti lähestyttäviä? Omassa nuoruudessani menivät Spielbergit, Hawksit ja Leanit rinta rinnan, ilman sen suurempia katselutuskia. Nykyään pelkkä mustavalkoelokuva tuntuu olevan useimmille kauhistus, miksi? Harmittavan paljon jää suuria klassikoita näkemättä...

Itse en ainakaan jaksa katsoa enää tuota Laineen tuntematonta ihan siitä syystä, että se on yksinkertaisesti heikkolaatuinen. Tuon ajan näyttelijät eivät osanneet näytellä yhtä realistisesti kuin tämän päivän näyttelijät. Naamoja väänneeltiin yliteatraalisesti, ikään kuin harrastelijanäyttelijät olisivat asialla. Lisäksi äänimaailma yms. on ihan hirveän kuuloista. Tämä siis lähinnä vertailua näiden Tuntemattomien välillä, ei toki voi yleistää kaikkiin elokuviin. Myös vanhemmista löytyy upeita tekeleitä.

 

[Individual]

Tiedä johtuuko se siitä, että tuolloin vielä näyttelijätyön perusta haettiin teatterinlavalta, josta käsin pitää ne tunteet ja eleet välittyä viimeisellekin penkkiriville. Sitten vedettiin roimasti yli kameran edessä. Katsokaa Teuvo Tulion elokuvia. Siinä oli mies aikaansa edellä ja kameralla tehtiin muutakin kuin laitettiin se nököttömään keskelle tuvan lattiaa.

 

[Barnes]

Ensimmäinen oli aikaansa edellä.

Mikä Laineen elokuvasta tekee aikaansa edellä olevan? Minusta se nimenomaan on oman aikansa tekele, aivan kuten nämä kaksi seuraavaakin filmatisointia Tuntemattomasta.

 

[El Gordo]

En tiedä onko se Laineen elokuva mitenkään poikkeuksellisen hyvin aikaa kestänyt, mutta helvetin hienoja kohtauksia siinä on. Kuten kovennetun seisominen, jota ei ehkä voi paremmin tehdäkään. Järjettömästä uhmastaan nauttivien miesten tunnelma on tavoitettu loistavasti. Myös hyviä on Hietasen ja Lahtisen keskustelu evoluutioteoriosta, Lehdon kuolema jne. Åke Lindman vetää helvetin hyvin kuten Sinisalokin, ja monet muut. Toki sekaan mahtuu joitakin hieman heikompiakin hetkiä ja suorituksia, mutta eipä niillä niin väliä kokonaisuudessa ole.

 

[bebeto]

En tiedä onko se Laineen elokuva mitenkään poikkeuksellisen hyvin aikaa kestänyt, mutta helvetin hienoja kohtauksia siinä on. Kuten kovennetun seisominen, jota ei ehkä voi paremmin tehdäkään. Järjettömästä uhmastaan nauttivien miesten tunnelma on tavoitettu loistavasti. Myös hyviä on Hietasen ja Lahtisen keskustelu evoluutioteoriosta, Lehdon kuolema jne. Åke Lindman vetää helvetin hyvin kuten Sinisalokin, ja monet muut. Toki sekaan mahtuu joitakin hieman heikompiakin hetkiä ja suorituksia, mutta eipä niillä niin väliä kokonaisuudessa ole.

Laineen Tuntematon on kuitenkin se ensimmäinen filmatisointi ja eka kerta jää parhaiten mieleen, hyvässä tai pahassa. Kirjan luin vasta elokuvan nähtyäni ja sittemmin olen lukenut sen useasti kuten Sotaromaaninkin. Alikersantti Lehto, kuorma-auton kuljettaja Tampereelta, kova, lähes tunteeton ihminen tai ainakin tunteensa turruttanut. Sotamies Riitaoja, arka ja pelokas nuori mies. Molemmat hahmoja joihin voi samaistua ja joita voi ymmärtää. Nämä ovat ne ääripäät joiden tiet kohtaavat ja joiden kohtalona on kohdata loppunsa pimeässä sateisessa karjalaisessa metsässä. Mollbergin tulkinta teoksesta on jotenkin rujompi, vakavampi ja ehkä realistisempi. Minulle Tuntematon Sotilas on kuitenkin ennen kaikkea kirja, romaani ja erittäin loistava sellainen.

 

[Ann Arbor]

Vieläkö joku muistaa vuoden 1985 Tuntemattoman?

Tuli kyseinen mestariteos katsottua Yle Areenan tarjoamana pitkästä aikaa ja vaikka klassikko on tultu nähtyä useita kertoja aiemminkin, kenties oman kasvamisen myötä nyansseja avautui paljon ja kerta kaikkiaan. Kyseessä on yksi maailmanhistorian parhaista sotaelokuvista.

Rauni Mollbergin sovitus ei kaunistele, ei yritä miellyttää, vaan tuo sodan julmuuden katsojan eteen kaikessa brutaaliudessaan, kuitenkaan pyrkimättä mässäilemään väkivallalla.

Risto Tuorila on Koskela, Kari Väänänen on Lammio, Paavo Liski on Rokka. Lehdon (Poranen) ja Riitaojan (Kivioja) välinen dynamiikka on inhottavaa katsottavaa, vaikka kyse fiktiosta onkin. Huikeita roolisuorituksia on niin paljon, ettei edes viitsi nostaa yksittäisiä enempää esille. 1980-luvun kotimaiseksi elokuvaksi tuotanto on myös mittasuhteiltaan kunnianhimoinen. Tuntemattoman asema Pohjantähden "midquelina" nousee esille korostuneesti Koskelan lapsuudenmuisteloissa Mannerheimin juhlapäivänä, mikä kyseisessä versiossa nousee suorastaan meemitason eeppisyydeksi tappeluine.

Rainaa katsoessa tuli äkättyä, että periaatteessa pitkän leffan voisi päättää jo Jääkärimarssiin, eräänlaisena "Tie Äänislinnaan"-elokuvana, vaikka merkittävimmät kohtaukset ovatkin vasta edessä.

 

[Roku]

Kyllä Mollbergin elokuva on minulle se oikea Tuntematon sotilas. Ei Laineen eikä Louhimiehen elokuvissa vikaa ole, mutta Mollen elokuva nyt vaan sattuu olemaan paras noista kolmesta.

Pauli Poranen Lehtona tekee semmoisen roolin että oksat pois.

 

[Ann Arbor]

Kyllä Mollbergin elokuva on minulle se oikea Tuntematon sotilas. Ei Laineen eikä Louhimiehen elokuvissa vikaa ole, mutta Mollen elokuva nyt vaan sattuu olemaan paras noista kolmesta.

Pauli Poranen Lehtona tekee semmoisen roolin että oksat pois.

Omasta menneisyydestä muistan, että Edvin Laineen versio tuli nähtyä muutamankin kerran osana itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia, ennen kuin vanhempieni kulunut ja pätkivä "uuden Tuntemattoman sotilaan" VHS-kasetti löytyi ja tästä siis aikaa n. 20 vuotta. Iski vasten kasvoja ja eräitä myöhempiä suomalaisia sotaelokuvia vielä näkemättömänä, ihailin todella että tämän mittakaavan tuotantoihin maassamme on myös mahdollisuus.

Heiluva kamera, musiikittomuus jne. tuo sinut yhdeksi konekiväärikomppanian jäsenistä ja vaikka näitä "sotilaan näkökulmasta" tehtyjä sotaelokuvia riittääkin, ei mielestäni mikään ole onnistunut tavoittamaan samaa, kuin Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas. Sota alkaa, sota kestää, rauha tulee.

 

[Zaster]

Hieno ketjunnosto ja hyvä kirjoitus @Ann Arbor. Kyseessä on todellakin yksi parhaista sotaelokuvista.

Olen @Roku kanssa täysin samaa mieltä Pauli Porasen loisteliaasta roolisuorituksesta Lehtona. Kirjaa lukiessa näkee Lehdon juuri siten miten Poranen hänet näyttelee.

Rauli Mollbergin Tuntematon sotilas on ainut näistä kolmesta elokuvasta johon on otettu mukaan Kapteeni Kaarnan ja Lehdon kohtaaminen, Lehdon palattua myöhästyneenä lomalta. Lehtohan myöhästyi lomalta kokonaisen viikon ja kapteenin tiedusteltua syytä tähän, vastasi Lehto kuivasti ja lyhyesti: "Ei huvittanut!"
Kaarna" Tiedättekö mitä tästä seuraa?"
Lehto" Tunnen rangaistusohjesäännön, herra kapteeni"
Tämänhän jälkeen kapteeni Kaarna kovisteli Lehtoa etsien pelkoa, heikkoutta, mutta sai vastaansa vain Lehdon tuijotuksen, lujana ja ilmeettömänä. Ei pienintäkään pälyilyä tai väistämistä.
Tämän jälkeen Kaarnalla ei ollut pienintäkään epäselvyyttä minkälainen mies hänen joukoissaan taistelisi.
Parin viikon arestinhan Lehto tuosta myöhästymisestää sai, tosin sitä ei koskaan laitettu täytäntöön.

Tämä kohtaus heti kirjan alussa, ennen taisteluihin lähtöä, sytyttää Lehdon hahmon lukijalle ja olin varma että Louhimies olisi ottanut kohtauksen mukaan omaan elokuvaansa, mutta toisin kävi.

 

[Ann Arbor]

Lehdon ympärillehän rakentaisi halutessa ihan spin-off elokuvansa. (Siinä missä Rokan ja Suentassun Talvisodan seikkailuiden ympärille.) Monisyinen ja konfliktoitunut hahmo.

 

[Sonny Burnett]

Mollen vuoden 1985 versio Tuntemattomasta Sotilaasta on vielä huomisen ajan katsottavissa Yle Areenasta.

On se paras näistä kolmesta. Tuli pari kertaa katsottua pitkinä pyhinä.

 

[Ann Arbor]

Vähän pahoin pelkään, että onko vuoden 1985 Tuntematon sotilas muodostumassa suoranaiseksi väliinputoajaksi. Klassista Edvin Laineen Tuntematon kun on on (ansaitusti) kohonnut sukupolvesta toiseen kansaa yhdistäväksi klassikoksi ja Aku Louhimiehen Tuntematon on luonnollisesti nykyajan yleisöön vetoava teos.

Rauni Mollbergin Tuntemattomassa vetoaa yhtä lailla draaman kaari. Vaikka alusta lähtien sodan hyvin sumeilematta katsojille elokuva tuokin, on erityisesti elokuvan viimeinen puolituntinen suoranainen luisu epätoivoon. Honkajoen iltarukous eräänlainen kulminaatiopiste.

 

[Ann Arbor]

On se paras näistä kolmesta. Tuli pari kertaa katsottua pitkinä pyhinä.

Rauni Mollbergin Tuntematon on Suomen Kummisetä osa II. Vaikka katsoisi vuosien varrella lukemattomia kertoja, aina uusia nyansseja avautuu.

 

[Ann Arbor]

Huomioiden valmistumisvuoden 1985, Neuvostoliitto uskalletaan näyttää yllättävänkin negatiivisessa valossa. Huomioiden 1980-luvun puolivälin olleen suomettuneisuuden sydänaikaa, niin vain konekiväärikomppanian venäjäkriittiset näkemykset päästetään julki, siinä missä venäläisten silmitön sotarikos, eli hyökkäys ambulanssia vastaan.

 

[Nahkasohva]

Huomioiden valmistumisvuoden 1985, Neuvostoliitto uskalletaan näyttää yllättävänkin negatiivisessa valossa. Huomioiden 1980-luvun puolivälin olleen suomettuneisuuden sydänaikaa, niin vain konekiväärikomppanian venäjäkriittiset näkemykset päästetään julki, siinä missä venäläisten silmitön sotarikos, eli hyökkäys ambulanssia vastaan.

Tämä on hyvä pointti. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka nimittävät Mollen Tuntematonta "YYA-Tuntemattomaksi", "suomettuneeksi", "vasemmistolaiseksi" jne. Ei noille luonnehdinnoille mielestäni oikein katetta löydy, vaikka yrittäisi löytää.

Edit. Lisäys: Mielestäni Mollen Tuntemattoman ainoa miinus on siinä, että elokuvan lopussa rauhan tullessa Suomen armeija näytti olevan surkeassa tilassa eikä suurhyökkäyksen pysäyttämisestä näkynyt merkkiäkään. Tämähän ei mitenkään vastaa todellisuutta eikä Linnan romaaniakaan. Tosin on sanottava, että niin Laineella kuin Louhimiehellä on samassa kohdassa omat ongelmansa, eritoten Louhimiehellä. Kun katsoin ensimmäistä kertaa Louhimiehen Tuntemattoman, olin ihan huuli pyöreänä, kun suurhyökkäyksen alkamisesta ilmoitettiin puhumalla. Mitenkään muuten se ei toki myöskään näkynyt. Odottelin ihan loppuun asti, josko jotain isompaa kahakkaa tulisi, mutta eipä tullut. Koskelan kuolinkohtauskin oli lopulta aika vähäväkinen tappelu. Ero on todella iso verrattuna Mollen Tuntemattomaan, jossa suurhyökkäys todella näkyy ja kuuluu tosi komeasti.

 

[Ann Arbor]

Rauni Mollbergin Tuntemattomassa huomionarvoista on Kariluodon roolin pieneneminen. Alussa hän on Koskelaan rinnastettava (Joskin monella tapaa erilainen) upseeri, mutta yhtä lailla etulinjassa. Sittemmin hän jättäytyy taustalle kaatuakseen.

Romaania en ole lukenut, etten tiedä onko tämä myös Linnan näkemys.