Niin, jääkiekkofanius voi joskus ylittää kaikki järjelliset rajat. Ihminenhän ryhtyy jonkun seuran faniksi kolmesta erilaisesta syystä:
1) Pitkä kaava; rakkaus lajiin ja huolellinen scouttaus siitä, mikä joukkue vastaa omia ihanteita parhaiten
2) Ihan fiiliksellä; valinnan perusteena lähinnä se, mitä kaverit/muut sidosryhmät kannattavat. Tai mikä sattuu olemaan julkisuudessa juuri silloin. Tästä voi myöhemmin seurata liikahtaminen 1-vaihtoehdon suuntaan, jos fanius jatkuu; rupeaa kiinnostumaan lajistakin jne. Toisaalta tältä ryhmältä fanius voi loppua muiden intressien myötä. Ja tämän ryhmän tyypit saattava huoletta myös kääntää takkia.
3) Vihapohja; valinnan perusteena on syvä inho jotain joukkuetta kohtaan. Vihaan ei tarvitse liittyä mitään lajitietoutta, se on vain pyhää vihaa, joka saattaa liittyä lapsuuden kokemuksiin hiekkalaatikolla, vaikeaan synnytykseen tai Uranuksen asentoon. Tällöin omaksi suosikkijoukkueeksi valitaan ko. vihatun seuran vihollinen. Laji ei yleensä ole kovin tärkeä tällaiselle fanille, pääasia, että vihatulla jengillä menee päin helvettiä. Jos näin ei käy, fani suggeroi itsensä tilaan, jossa oma jengi on kuitenkin parempi. Tällaisia henkilöitä kutsun umpiluupääfaneiksi. Heitä on tasapuolisesti kaikilla joukkueilla.
Suurin osa tyypeistä, joita kiekon piirissä tunnen, kuuluvat kategorioihin 1 tai 2. Mutta minulla on yksi kaveri (siis oikein hyvä kaveri), joka kuuluu kategoriaan 3. Hän on mielenkiintoinen tyyppi. Hän vihaa yli kaiken HIFK:ta ja on siksi Jokeri-fani.
Taustaksi kerrotakoon, että ko. henkilö on jo miehen ikään ehtinyt, varsin älykäs ja hauska seuramies ja duunissaan mainiosti menestynyt. Perhettäkin on ja oma yritys pyörii komeasti. Omakin yritykseni on hyvissä liikeyhteyksissä hänen yritykseensä. Kaverissa ei siis ole -käsi sydämellä voin sanoa- mitään vikaa tai älyllisiä rajoitteita. Umpityhmät ihmiset pitääkin sulkea tämän sektorin ulkopuolelle, selityshän löytyy heidän otsaluunsa takaa.
Mutta tällaiset tyypit, jotka ovat toimivia, mukavia, menestyviä kansalaisia...mikä on se jokin, joka muuttaa heidät täysin, kun tulee puhe kiekosta/joukkueista? Itse laji ei siis ole tälle kaverilleni niin tärkeä kuin HIFK-viha ja siitä johtuva Jokeri-fanius.
No, keräsin tässä yhteen muutamia hänen faktojaan liittyen Jokereihin/HIFKiin - siis asioita, joita hän pitää päivänselvinä faktoina, joista ei ole mitään keskustelemista. Tässä top 10 ja tämä on vain jäävuoren huippua:
1) Jokereilla on oikeasti paljon vankemmat perinteet kuin HIFKillä. Jokerifaneja on paljon enemmän ja HIFK on hädin tuskin Suomen 5 perinteikkäimmän seuran joukossa.
2) Puheet HIFKin kovasta ja fyysisestä pelityylistä ovat suurta liioittelua Jokereihin verrattuna. Jokereilla on AINA ollut oikeasti fyysisesti paljon kovempi ja ilkeämpi joukkue kuin HIFKillä. Myös menestysaikoina 90-97. Valmentajat eivät vain ole antaneet tapella. Antti Törmänen olisi vetänyt daijuun Jere Karalahtea tai Tom Laaksosta koska vaan, jos valmentajat olisivat antaneet.
3) Jäähytilastot valehtelevat. HIFKin jäähyt ovat aina olleet ihan hölynpölyjuttuja. Jokerien kaikki jäähyt ovat lähes aina väkivaltaisuudesta ja turpiin vedoista. Näin on aina ollut. Jokerit on aina ollut Suomen NHL-tyylisin joukkue.
4) Kun lasketaan kautta aikojen kaikki tappelut SM-liigassa, niin Jokerit ovat tapelleet aina paljon enemmän kuin HIFKiläiset. Myös Lalli Partisen aikaan. Lisäksi Jokerit ovat voittaneet kaikki tappelut HIFKiläisiä vastaan aina (Stolk-Halkidis ei ole minkäänlainen poikkeus).
5) Ville Peltonen oli ennen ihan paska ja surkea valittaja ja yhden illan ihme. Täksi kaudeksi hän on kuitenkin muuttunut täysin. Hänestä on tullut mies Jokereissa. Nyt hän taitaa fyysisenkin pelin.
6) Samoin on käynyt myös Frank Banhamille, mutta se ei ole niin iso juttu, koska hän ei ole tullut HIFKistä
7) HIFKin mestaruus 97-98 tuli hirveellä tsägällä. TPS olisi voittanut pomminvarmasti, ellei olisi pudonnut Kiekko-Espoolle ekalla kierroksella. HIFKin 97-98 mestaruusjoukkue ei ole mitään verrattuna siihen, että Jokerit voitti ennätysmäärän kotiotteluita peräkkäin muutama vuosi aiemmin. Se on oikeasti kaikkein kovin saavutus, minkä jääkiekossa voi voittaa
8) Jakke Ruutu on ihan mikkihiiri NHL:ssä, samoin Jere Karalahti ja Toni Lydman, niillä pyyhitään jäätä joka ilta. Ossi Väänänen on paljon pahempi jätkä.
9) Teemu Selänne vihaa HIFKiä ja Sami Kapasta, koska hän on HIFKistä
10) Jokerit ei pelkää HIFKiä koskaan pätkääkään. Ei ole ikinä pelännyt. Kantor ja Vopat saavat turpaansa Haakanalta vaikka tulisivat yhtä aikaa. Samoin Mäkkäri, joka ei ole oikeasti voittanut koskaan yhtään tappelua. Pasi Nielikäinen onkin nyt aika kova jätkä, kun hän on Ässissä, HIFKissä ollessaan hän oli mikkihiiri. Nyt hän olisi tervetullut Jokereihin.
Tässä parhaita. Ja ILMAN MITÄÄN liioittelua. Siis ei mitään. Ja kaveri on siis fiksu aikamies, ei 15-vuotias finninaama. Lisäksi hänellä on Jokeri-kausari ja ainakin teoriassa hän on nähnyt satoja, ellei tuhansia matseja. Olen ollut hänen kanssaan katsomassa mm. MM-kisojen loppuottelut -98 ja Suomen pronssiottelun -00 Pietarissa. Helvetin hauska seuramies.
Mutta hänen kanssaan ei kerta kaikkiaan voi puhua lajista nimeltä jääkiekko. Ainoa aihe, joka käy on HIFK/Jokerit. Ja siitä tykkään keskustella, mutta mieluummin jonkun muun kanssa.
Tunteeko kukaan muu vastaavanlaisia tapauksia? Teinejä ei lasketa, eikä oikeasti debiilejä. Jos jossain on samanlainen HIFK-fani, niin kuulisin mielelläni!
1) Pitkä kaava; rakkaus lajiin ja huolellinen scouttaus siitä, mikä joukkue vastaa omia ihanteita parhaiten
2) Ihan fiiliksellä; valinnan perusteena lähinnä se, mitä kaverit/muut sidosryhmät kannattavat. Tai mikä sattuu olemaan julkisuudessa juuri silloin. Tästä voi myöhemmin seurata liikahtaminen 1-vaihtoehdon suuntaan, jos fanius jatkuu; rupeaa kiinnostumaan lajistakin jne. Toisaalta tältä ryhmältä fanius voi loppua muiden intressien myötä. Ja tämän ryhmän tyypit saattava huoletta myös kääntää takkia.
3) Vihapohja; valinnan perusteena on syvä inho jotain joukkuetta kohtaan. Vihaan ei tarvitse liittyä mitään lajitietoutta, se on vain pyhää vihaa, joka saattaa liittyä lapsuuden kokemuksiin hiekkalaatikolla, vaikeaan synnytykseen tai Uranuksen asentoon. Tällöin omaksi suosikkijoukkueeksi valitaan ko. vihatun seuran vihollinen. Laji ei yleensä ole kovin tärkeä tällaiselle fanille, pääasia, että vihatulla jengillä menee päin helvettiä. Jos näin ei käy, fani suggeroi itsensä tilaan, jossa oma jengi on kuitenkin parempi. Tällaisia henkilöitä kutsun umpiluupääfaneiksi. Heitä on tasapuolisesti kaikilla joukkueilla.
Suurin osa tyypeistä, joita kiekon piirissä tunnen, kuuluvat kategorioihin 1 tai 2. Mutta minulla on yksi kaveri (siis oikein hyvä kaveri), joka kuuluu kategoriaan 3. Hän on mielenkiintoinen tyyppi. Hän vihaa yli kaiken HIFK:ta ja on siksi Jokeri-fani.
Taustaksi kerrotakoon, että ko. henkilö on jo miehen ikään ehtinyt, varsin älykäs ja hauska seuramies ja duunissaan mainiosti menestynyt. Perhettäkin on ja oma yritys pyörii komeasti. Omakin yritykseni on hyvissä liikeyhteyksissä hänen yritykseensä. Kaverissa ei siis ole -käsi sydämellä voin sanoa- mitään vikaa tai älyllisiä rajoitteita. Umpityhmät ihmiset pitääkin sulkea tämän sektorin ulkopuolelle, selityshän löytyy heidän otsaluunsa takaa.
Mutta tällaiset tyypit, jotka ovat toimivia, mukavia, menestyviä kansalaisia...mikä on se jokin, joka muuttaa heidät täysin, kun tulee puhe kiekosta/joukkueista? Itse laji ei siis ole tälle kaverilleni niin tärkeä kuin HIFK-viha ja siitä johtuva Jokeri-fanius.
No, keräsin tässä yhteen muutamia hänen faktojaan liittyen Jokereihin/HIFKiin - siis asioita, joita hän pitää päivänselvinä faktoina, joista ei ole mitään keskustelemista. Tässä top 10 ja tämä on vain jäävuoren huippua:
1) Jokereilla on oikeasti paljon vankemmat perinteet kuin HIFKillä. Jokerifaneja on paljon enemmän ja HIFK on hädin tuskin Suomen 5 perinteikkäimmän seuran joukossa.
2) Puheet HIFKin kovasta ja fyysisestä pelityylistä ovat suurta liioittelua Jokereihin verrattuna. Jokereilla on AINA ollut oikeasti fyysisesti paljon kovempi ja ilkeämpi joukkue kuin HIFKillä. Myös menestysaikoina 90-97. Valmentajat eivät vain ole antaneet tapella. Antti Törmänen olisi vetänyt daijuun Jere Karalahtea tai Tom Laaksosta koska vaan, jos valmentajat olisivat antaneet.
3) Jäähytilastot valehtelevat. HIFKin jäähyt ovat aina olleet ihan hölynpölyjuttuja. Jokerien kaikki jäähyt ovat lähes aina väkivaltaisuudesta ja turpiin vedoista. Näin on aina ollut. Jokerit on aina ollut Suomen NHL-tyylisin joukkue.
4) Kun lasketaan kautta aikojen kaikki tappelut SM-liigassa, niin Jokerit ovat tapelleet aina paljon enemmän kuin HIFKiläiset. Myös Lalli Partisen aikaan. Lisäksi Jokerit ovat voittaneet kaikki tappelut HIFKiläisiä vastaan aina (Stolk-Halkidis ei ole minkäänlainen poikkeus).
5) Ville Peltonen oli ennen ihan paska ja surkea valittaja ja yhden illan ihme. Täksi kaudeksi hän on kuitenkin muuttunut täysin. Hänestä on tullut mies Jokereissa. Nyt hän taitaa fyysisenkin pelin.
6) Samoin on käynyt myös Frank Banhamille, mutta se ei ole niin iso juttu, koska hän ei ole tullut HIFKistä
7) HIFKin mestaruus 97-98 tuli hirveellä tsägällä. TPS olisi voittanut pomminvarmasti, ellei olisi pudonnut Kiekko-Espoolle ekalla kierroksella. HIFKin 97-98 mestaruusjoukkue ei ole mitään verrattuna siihen, että Jokerit voitti ennätysmäärän kotiotteluita peräkkäin muutama vuosi aiemmin. Se on oikeasti kaikkein kovin saavutus, minkä jääkiekossa voi voittaa
8) Jakke Ruutu on ihan mikkihiiri NHL:ssä, samoin Jere Karalahti ja Toni Lydman, niillä pyyhitään jäätä joka ilta. Ossi Väänänen on paljon pahempi jätkä.
9) Teemu Selänne vihaa HIFKiä ja Sami Kapasta, koska hän on HIFKistä
10) Jokerit ei pelkää HIFKiä koskaan pätkääkään. Ei ole ikinä pelännyt. Kantor ja Vopat saavat turpaansa Haakanalta vaikka tulisivat yhtä aikaa. Samoin Mäkkäri, joka ei ole oikeasti voittanut koskaan yhtään tappelua. Pasi Nielikäinen onkin nyt aika kova jätkä, kun hän on Ässissä, HIFKissä ollessaan hän oli mikkihiiri. Nyt hän olisi tervetullut Jokereihin.
Tässä parhaita. Ja ILMAN MITÄÄN liioittelua. Siis ei mitään. Ja kaveri on siis fiksu aikamies, ei 15-vuotias finninaama. Lisäksi hänellä on Jokeri-kausari ja ainakin teoriassa hän on nähnyt satoja, ellei tuhansia matseja. Olen ollut hänen kanssaan katsomassa mm. MM-kisojen loppuottelut -98 ja Suomen pronssiottelun -00 Pietarissa. Helvetin hauska seuramies.
Mutta hänen kanssaan ei kerta kaikkiaan voi puhua lajista nimeltä jääkiekko. Ainoa aihe, joka käy on HIFK/Jokerit. Ja siitä tykkään keskustella, mutta mieluummin jonkun muun kanssa.
Tunteeko kukaan muu vastaavanlaisia tapauksia? Teinejä ei lasketa, eikä oikeasti debiilejä. Jos jossain on samanlainen HIFK-fani, niin kuulisin mielelläni!