Tunnelmia ja tuntemuksia Liigan karsinnoista

  • 3 146
  • 30

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
"Tausta"

Siirtohuhut ketjussa muistellaan karsintoja ja niiden tunnelmaa, selvästi väärässä ketjussa. Avaan uuden ketjun, jossa tarkoituksena on päästä olemassa olevista ketjuista enemmän kiinni nimenomaan karsintojen tunnelmaan. Ja oikeastaan vielä syvemmälle, tunteisiin, perimmäiseen syyhyn olla mukana urheilussa. Ilman tunnetta urheilu yksinkertaisesti menettää mielekkyytensä.

Kuka nauttii Liigan viime päivien, mahdollisesti, taloudellisesti rationaalisesta toiminnasta?


"Eksistentialismista harhaiseen urheiluun"

Ajattelussaan ihminen voi tietysti mennä kovinkin syvälle eksistentialismiin ja pohtia jopa elämän tarkoitusta. Vähemmän vaikeana kysymyksenä voi miettiä, mitä järkeä tulosurheilussa on? Lähtökohtaisesti tulosurheilussa, vaikkapa Liigan jääkiekossa ei tietysti ole mitään varsinaista järkeä. Joukko viimeiseen asti treenattuja ja valmennettuja huippu-urheilijoita jahtaamassa noin 150 gramman vulkaanisen kumin tai vastaavan materiaalin lätkää, muutaman sadan neliön jäädytetyssä kaukalossa. Selitäpä jääkiekko viidakon alkuasukkaalle rationaalisena toimintana.

Oikeastaan olisi loogisesti helppoa lähteä perustelemaan tulosurheilua hukkana. Tulosurheilu ei edes täytä kuntoilun hyötyjä. Pahimmillaan se jopa rampauttaa tekijänsä, voltin jälkeen pyörätuoliin, pysyviä rampauttavia vammoja, vain parin lisäsuorituksen takia. Taloudellisesti on helppo lähestyä asiaa kulmalla, tulosurheilu on lähinnä niukkojen resurssien tuhlausta. Vaikka ihmiskunta riutuu osin nälän hädästä tai sodista kärsien, jotkut tuhlaavat maailmassa voimavaroja urheiluun. Miksi me sitten niin teemme - yksinkertaista - tunteiden takia. Ilman piristystä ja tunteiden kuohuntaa arjen harmaus voi alkaa hiipiä sisään muuallekin kuin lonkeroon. Mikä ihana tapa nousta hetkeksi ulos arjesta ja uppoutua suureen tunteeseen, tulosurheiluun. Hyvä matsi on aina parempaa kuin tunnekylmä seksi (en toki myönnä mitään :)). Ei toki vain helppo aihe suomalaisille. Etenkään ei ole helppoa myöntää, valtaosin miesoletetuille, että siitä urheilussa on lopulta kysymys - vain tunteista.

Mielenkiintoista nähdä onko tämä ketju vain vanhojen muistelua vai tuleeko vielä uusia tunnelmia ja tuntemuksia. Niitä odottaessa.


"Lähtökohta on erilainen"

Karsinnoissa on valtava ero sillä, onko joukkue nousemassa vai putoamassa. Karsinnoissa tunnelma mahdollisen putoajan leirissä on vaikea. Se on suorastaan karmiva. Kausi on jo lähtökohtaisesti mennyt huonosti. Se on tavallaan kuin auto-onnettomuuteen joutumista. Harva onnettomuuteen joutunut on suunnitellut sitä ennen matkaa. Kukaan ei lähde uuteen kauteen ajatuksena pelata keväällä karsintoja. Asiat ovat menneet pahasti pieleen, joko osin odotetusti tai jopa täysin odottamatta. Rankempaa on, kun karsinnat saapuvat kohdalle kuin se kuuluisa faxi. Jonnet eivät tietystikään muista, edes koko faxin olemassa oloa.

Riippuen karsintajärjestelmästä joukkue on joko sarjan viimeinen tai viimeisten joukossa. Raastavimmillaan ei olla edes viimeisiä vaan pelataan jonkinlaista sarjaa ja paha noidankehä on valmis. Kaikki alkaa mennä huonosta pahempaan, ja yht'äkkiä pelataankin jo selviämisestä. Siitä että hetkessä, häviämällä viimeinen ottelu, ollaankin lipsahdettu ulos, pudotaan kielekkeeltä. Siitä tunnelmasta nauttii harva. Saavutettua etua uhataan. Ja miksi tämä kaikki tuska, jonkun perkeleen urheiluromantikon teoritisoinnin takia? Anna mun kaikki kestää.

Osa osaa saada virtaa siitäkin, valtaosa ei saa. Tunne on usein raastava. Tunnelma tappioiden sävyttämällä kaudella on jo lähtökohtaisesti vaikea. Tämäkin vielä, kaikuu monen kannattajan mielessä. Tunnelma mahdollisen putoajan otteluissa on harvoin liikunnan riemua. Kassa ei laula ja pelaajien kyky pelata on koetuksella, jo muutenkin häviöiden sälyttämällä kaudella. Lähdetään ehkä vielä alaspäin, matkalle, joka voi viedä seuran aina konkurssiin, kadotukseen, saakka.

Mahdollisen nousijan leirissä tunnelma on toinen. Kärppien nousuhuuma vuosituhannen taitteessa oli mieletön. Koko urheileva Suomi oli siinä jotenkin mukana, siksi kova pöhinä siinä käytiin, kun vanhat mestarit etsivät tietä kotiin konkurssin häpeästä ja vuosien harharetkiltä. Kaikilla jääkiekossa ja melkeimpä koko Suomessa oli näkemys ja tunne aiheesta. Oulussa paikanpäällä kokemani buumi oli valtava ja paikalla sen tunsi kihinänä. Tämä vastaa yleisestikin nousijan tunnelmaa. Lupaus paremmasta. Nousu.

Otetaan lainaus huhutketjusta:

Ei niillä peleillä lipputuloja kerätty, mutta kyllä niitä seurattiin tulospalveluista ja radioista. Ilves ei niissä kekkereissä ollut, mutta muistan noita tuloksia kyttäilleeni. Ja sehän on noihin peleihin just hyvä lisämauste, että ne pelataan tappiollisina tapahtumina. Tuska on maksimaalista. Katkeeko pelit ja alkaa kesäloma. Vai tehdäänkö turskaa vielä yksi ottelusarja. Pelaajille on pakko lupailla bonareita homman lopettamisesta.

Ilves todellakin oli mukana muistikuvissani juuri näissä kekkereissä. Muistan hyvin tunnelmien eron ja esimerkki on mitä mainioin. Tuo lainattu tunnelma kuvastaa Tampereen Hakametsän tunnelmia hyvin. Muistikuvia on monenlaisia ja eroja on juurikin siinä, onko joukkue nousemassa vai putoamassa.

Olin toisaalta töissä toteamassa Ilveksen osallistumista "kekkereihin" Kisapuistossa 90-luvulla. Tunnelma oli aivan katossa ja väkeä seisoi jopa hallin kaarien betonikorokkeilla jotain nähdäkseen, kun halli notkui liitoksissaan asti väkeä. Lappeenrannassa en muista vastaavaa tunnetta olleen ikinä missään muussa ottelussa, vaikka olen muutaman jopa merkityksellisen pelin sielläkin nähnyt.

Muistan kyllä myös tunnelmia 80-luvulta Raumalta, matkalla alaspäin. Viimeinen sammuttaa valot. Oli pimeää ja kylmää, kun kauden viimeinen peli päättyi. Tunnelma oli kuin vanhan sellutehtaan varjossa matalapaineella. Silloin todellakin koko kylä Raumalla katsoi yhdessä kuiluun, jonka synkkä mustuus katsoi takaisin. Aivan kun linnutkaan eivät olisi laulaneet siellä sinä keväänä.

Toisaalta aistin edelleen uskon Jokereihin olevan olemassa. Seuraan joka ei edes pelaa tällä hetkellä. Etenkin ne, jotka olivat nostamassa seuraa takaisin Liigaan, ovat edelleen uskollisia. Vaistoan sen useassa ihmisessä. Se tunne ei ole hävinnyt mihinkään. Sitä ei vienyt edes karkoitus ja menehtyminen Siperiaan. Edellytykset tunteen paluulle ja uudestaansyntymiselle ovat olemassa. En myöskään tunne yhtään HIFKin kannattajaa, joka ei kaipaisi Jokerien voittamista, sen makuun päästyään. Voimalla on aina vastavoima.


"Synteesi"

Olen synnitön, ainakin tässä aiheessa. Siksi voin heittää ketjun ensimmäisen kiven. Tunnistaudun rationalistista romantikoksi. Ehkä nyt pari askelta takaisin, kuitenkin siis vain kummaksikin :)

Karsinnat on aika tuoda takaisin. Vaikka taloudellisia realiteetteja Liigaseurojen suojelemiseksi on olemassa. On teoriassa aina helpompi kehittää liiketoimintaa ennustettavissa liiketoimintaympäristössä. Viime päivien tapahtumat Liigassa eivät ole kunniaksi kenellekään. Ennen kaikkea ne eivät todellakaan millään tavalla hyväksi kenenkään liiketoiminnalle. Tampereella pelattiin maanantaina todella väsynyt ottelu.

Me tarvitsemme vahvemman tunteen. Myös liiketoimintamme kaipaa vahvemman tunteen. Katse Ruotsiin kertoo, että tämä on myös liiketoimintamahdollisuus. Lisäksi liiketoimintaympäristö on muuttunut, meillä voi olla seuroja enemmän Liigan lähellä ja seuroille voisi olla elämää myös Liigan ulkopuolella. Yksin laajemmalle pääkaupunkiseudulle voisi mahtua jopa viisi ammattiseuraa, nimetkin ovat jo olemassa. Liigan seurojen määrän kasvattaminen on kuitenkin nykymallilla vaikeaa.

Tunne lopulta pitää meidät kaikki elossa ja osan myös leivässä. Tekee mielekkyyden sinne, missä sitä ei ehkä rationaalisesti ajatellen ole ollenkaan. Me tarvitsemme karsinnat Liigaan.

Jotta on todellisia voiton tunteita, meidän täytyy uskaltaa asettaa itsemme alttiiksi myös tappiolle. Tappioita tulee, tulee myös uusia tarinoita ja onnistumisia. Ei kannata mennä syvemmälle virkamiesmäisyyteen. Tämä tie on väärä.


"Matkalla"

Millaisia muistikuvia, tunteita ja tunnelmia, sinulla on Liigan karsinnoista?

Kummatkin kiinnostavat, niin putomis- kuin nousemisoletetun muistikuvat. Taivas ja helvetti.
 
Viimeksi muokattu:

mesag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tuo lainaus ei liity mitenkään Ilvekseen, vaan siinä puhuttiin playout-kierroksista, joihin Ilves ei joutunut.

Mutta ei sillä, Ilveksen karsinnat eivät kiinnostaneet, koska olivat ylijuoksuja. Jos Helminen ei olisi siirtynyt sivuun ja Tuokkola tullut tilalle, olisi oikeasti Ilves voinutkin tippua, niin sekaisin peli oli. Tuokkola sai pelin kuitenkin kondikseen, ja liigatasolle surkea kokoonpano oli silti täysin suvereeni Mestis-mestaria vastaan.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Urheilun mielettömin muistoni liittyy siihen nousukarsinnan viimeiseen minuuttiin. Kun yleisö huutaen laski viimeiset sekunnit ja se tuska sekä ahdistus puski läpi Raksilan jäähallin katosta. Se korpivaellus oli viimein ohi. Olen kokenut myöhemmin upeita mestaruuksia, leijonien mm ja olympiakullan.. Nousu oli jotenkin aivan eriä ja sitä huumaa ja buumia kesti koko kesän ja syksyn.

Liigasta putoamisen hämärästi muistan, mutta olin liian pieni ymmärtämään. Sen kun nousu tyssäsi ja myös seuraavakin kausi oli pilalla.. niitä kertoja sitten riitti.

Kevään 99 sarjasta Tutoa vastaan tulee monesti mieleen se, että vaikka tasoero olisi aivan hirmuinen, yllätyksiä voi sattua. Isojakin. Joskus megayllätyksiä. Kipsissä pelaavan joukkueen on vaikea voittaa. Noin isolla pelaajistoeroilla syntynyttä yllätystä en muista suomalaisessa jääkiekossa koskaan tapahtuneen.

Siksi karsinnoissa muutaman kerran sattuisi 10 vuoden välein se, että liigajoukkue lentäisi pihalle jos liigasta voisi pudota.
 

redpecka

Jäsen
2000-luvun teatterikarsinnat ei sytytä yhtään joskin Tammisen uho oli/on klassikko. 3/5 elämästäni on ollut jänniä karsintoja kunnes viimeiset 2/5 elämältäni on jääkiekon osalta viety suolat ja pippurit pöydästä. Kai sitä jollain lailla katkerakin tästä sitten on kun kerran satuin jääkiekosta olee kiinnostunut (muiden pallopelien ohella).

Älykkäänä norppana kuitenkin tajuan, ettei nämä yksiselitteisiä ole. Olishan lätkä voinut kuihtua Suomesta ilman suljettua sarjaakin. Nyt saatiin 20 vuotta muka lisähappea, mutta joudumme kateellisena kattelee kesieurooppalaisia sarjoja ja ruottalaiset agentitkin vittuilee.

Pari kertaa sain kumminkin kokea SaiPan nousut ja ärsyttävän katkeran jännät tippumiset. Noihin aikoihin divari kiinnosti ihan eri malliin kuin nykyisin: tekstiteeveestä kahteli voittaako FoPSin Helkearo pistepörssin vai sittenkin Santanen.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
Karsinnat oli häpeällisintä ja karmeinta paskaa ikinä ja en ikinä halua ajatella niitä enää sekuntiakaan, vaikka välillä tulevatkin kummittelemaan alitajuntaan.
 

pappi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllähän nuo Jokereiden ja Kärpien karsintamatsit 1989 ovat jääneet mieleen. Jokerit voitti viidennen pelin Oulussa 2-5 ja nousi liigaan.
 

Tuusa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Jukurit-Ilves karsinnoista ensimmäisenä tulee mieleen, kun mentiin Hakametsään ja koko Jukurien ykköskenttä (ja pari muuta) istui katsomossa kuka minkäkin vamman takia. Se vei aika paljon pelistä pois.

Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä asia, että silloin ei nousua tullut. Jukurit ei ollut silloin ollenkaan valmis liigaan ja siinä olisi voinut käydä huonosti. Niin kuin olisi todennäköisesti käynyt Ilveksellekin putoamisen myötä.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Kiekko-Espoon nousu liigaan oli jotain käsittämätöntä, sillä sen ei pitänyt todellakaan tapahtua (ainakaan vielä tuolloin). En edes ollut katsomassa ratkaisevaa ottelua jostain syystä ja kuulin sitten broidilta kuinka jengi oli rynnännyt kentälle ottelun päätyttyä. Sitten sitä seurasi tulosruudun (tjs) aprillipilat joissa Turun Typhoon siirrettäisiin Espooseen - tätä luokkakaveri toisti totuutena meille sen jälkeen - ja ihan uuden alku. Sen sijaan, että koulussa piti vastata jonkun jonnen kyselyyn "Hifk" tai "Jokerit", pystyi vastaamaan ihan jotain omaa.

Nyt sitä on jo niin vanha ja väsynyt, ettei enää jaksa harmittaa ettei nousumatsia nähnyt. It's just one of those things. Mutta kyllähän sitä kovasti toivoisi, että oma skidi, josta on kova Kiekko-Espoo-kannattaja muotoutumassa, pääsisi nauttimaan aidosta, pelaten tapahtuvasta liiganoususta vielä joskus. Se on melkein parempaa kuin mestaruus koska toisin kuin mestaruus, se muuttaa kaiken.
 

Beukeboom

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät / Mamba!
Lyhyesti sanottuna - 11.4.2000 on oma kannattajamatkani merkittävin ilta.

Täysi Raksila, paikka e-katsomossa.

Se energia, joka viimeisen minuutin aikana vapautui yli vuosikymmenen korpivaelluksen jälkeen oli käsittämätön.

Oululaisen urheilun merkittävin ilta.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Jos nyt joku haluaa noita Ilveskarsinoja muistella, niin teimme Petäjän kaa niistä videoita..

Itse en kaipaa karsintoja, mutta ennen kaikkea karsintojen palautus olisi erittäin haitallista Liigassa pyörivän rahan määrälle, joka jo nyt on alempi kuin kilpailijasarjoissa.



Mutta: Sport karsinnat

Ensin myytiin lippuja




Käytiin me Vaasassakin




Ja pistettiin pakettiin Tampereella




Vastaavasti Jukureita vastaan




…käytiin kuitenkin Mikkelissäkin




Keskitetty videot yhteen viestiin usean peräkkäisen videoklipin sijasta. T. Modet
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

WillieGunn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Itse en kaipaa karsintoja, mutta ennen kaikkea karsintojen palautus olisi erittäin haitallista Liigassa pyörivän rahan määrälle, joka jo nyt on alempi kuin kilpailijasarjoissa.

Karsinnat pienentäisivät rahan määrää? Meillä olisi tasokkaampi ja hyvin voiva Mestis. Tasainen 12 joukkueen Liiga. Tasaisuus ja mahdollisuus oikeasti hävitä toisi mielenkiintoa peleihin. Sitähän halutaan. Nämä loppukaueden Sport ja Saipa pelit vahingoittaa koko Liigaa. Merkityksettömiä otteluita ei pitäisi olla Liigassa ollenkaan. Ollaan rahan määrässä jäljessä muita kilpailevia sarjoja juuri tämän suljetun sarjan takia. Utopia, missä kukaan ei koskaan häviä mitään, kaikki vain voittavat ja pystyvät tekemään hyvää taloudellista tulosta, on tullut tiensä päähän. Tätä mieltä ovat fanit, pelaajat ja varmasti suuri enemmistö liigatoimareistakin.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mulla on kokemusta kolmesta karsintasarjasta. Onhan nuo hyvin jäänyt mieleen.

1989 pidin täysin mahdottomana, että Ässät voisi edes joutua karsintoihin. Mutta sitten alkoi tosissaan paniikkia puskemaan, kun JoKP voitti ekan karsintapelin jatkoajalla. Ei paljon lohduttanut se, että kiekko ei ilmeisesti edes käynyt maalissa ja Levo lähti jahtaamaan punalamppua liian innokkaasti painanutta maalituomaria. Neljännen matsin olin katsomassa paikan päällä. Siinä olikin jo veitsi kurkulla. Ässät voitti 5-3 ja Kaski tappeli itsensä suihkuun. Joensuussa ei ollut kuitenkaan mitään jakoa ja Ässien taru liigassa päättyi.

1990 ylivoimaisen divarivoiton jälkeen odotti jälleen karsintasarja JoKP:a vastaan. Ekassa pelissä alkoi jälleen ahdistamaan kun Joensuu meni 0-2 johtoon. Katsomossa jotkut puhuivat, että eivät saatana tule enää ens kaudella katsomaan ainuttakaan divarimatsia. Onneksi tuo saatiin käännettyä 3-2 voitoksi ja Joensuusta haetun vierasvoiton jälkeen kolmas peli oli lähinnä muodollisuus. Olihan noissa karkeloissa kiva olla mukana:

Ässät-JoKP 11.3.1990

2009 tietysti legendaarinen Ässät-Sport -sarja. Tämän sarjan aikana mua vaivasi jonkunlainen epätietoisuus, että mitä tapahtuu jos Ässät häviää sarjan. Olisiko se todella jatkanut Mestiksessä sen jälkeen. Mua olisi ainakin hävettänyt suunnattomasti, jos olisi saanut jonkun armopalan villin kortin muodossa Liigaan. No onneksi näin ei käynyt. Toisaalta Ässien ei olisi edes kuulunut olla karsinnoissa, mutta tuo yhden kauden kestänyt play out -kokeilu mahdollisti sen. Toki Ässät olisi sinne karsintoihin kuulunut muutamalla muulla kaudella, jolloin karsintoja ei ole järjestetty.

Kyllähän tuonne taulukon häntäpäähän olisi kiva saada vähän säpinää. Putoaminen sarjaporrasta alemmaksikaan ei pitäisi olla maailmanloppu, jos sieltä on oikeasti mahdollisuus noustakin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Karsinnat pienentäisivät rahan määrää? Meillä olisi tasokkaampi ja hyvin voiva Mestis. Tasainen 12 joukkueen Liiga. Tasaisuus ja mahdollisuus oikeasti hävitä toisi mielenkiintoa peleihin. Sitähän halutaan. Nämä loppukaueden Sport ja Saipa pelit vahingoittaa koko Liigaa. Merkityksettömiä otteluita ei pitäisi olla Liigassa ollenkaan.

aika peruskauraa talousopein tarkasteltuna. Varsinkin joukkuemäärän tipauttaminen olisi todella hölmöä, varinkin jonnekin 12 joukkueeseen. silmäparit vähenisivät niin katsomoissa kuin striimin ääressä, eli mainostajat tavoittamat silmäparit vähensivät myös. Silmäpareista puhuttaessa puhutaan siitä kokonaismäärästä, ja jos otat 3 joukkuetta pois, on se aika hemmetin paljon katsojia niin määrällisesti kuin alueellisesti.


Sponsorisopimusten summien pieneminen alaseuroilla olisi väistämätöntä tai ainakin niiden keston rajaaminen vuoteen. Pitkäjänteisyys siis taloudenpidossa karkaisi, koska ei mainostaja halua Mestikseen, ei edes riskiä siitä...
(Mestis/Divari yleisö ja sponssimäärien historiasta voi katsoa, että ne ei korvaa lähellekään Liigatason tuloja. Siinä joku yksi pleiofkarsintasarja tunnu missään)


.. no ehkä näistä enemmän jossain muualla kuin muisteluketjussa
 

WillieGunn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
aika peruskauraa talousopein tarkasteltuna. Varsinkin joukkuemäärän tipauttaminen olisi todella hölmöä, varinkin jonnekin 12 joukkueeseen. silmäparit vähenisivät niin katsomoissa kuin striimin ääressä, eli mainostajat tavoittamat silmäparit vähensivät myös. Silmäpareista puhuttaessa puhutaan siitä kokonaismäärästä, ja jos otat 3 joukkuetta pois, on se aika hemmetin paljon katsojia niin määrällisesti kuin alueellisesti.

SHL:ssä pelaa vain 14 joukkuetta. 15 joukkuetta korkeimmalle tasolle täällä Suomessa on liikaa. Sen korkeimman tason taso on muita sarjoja jäljessä. Rahallisesti ja laadullisesti. Samalla "peruskauraa talousopein" teorialla kannattaisi Liigaan ottaa esim 22 joukkuetta ;) Jep, tämä keskustelu ei kuulu tähän ketjuun. Ei jatketa. Nykyinen suljettu sarja ei kuitenkaan ole missään mielessä paras, kiinnostavin, ehjin ja uljain ratkaisu mikä tänne voitaisiin kehitellä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
SHL:ssä pelaa vain 14 joukkuetta. 15 joukkuetta korkeimmalle tasolle täällä Suomessa on liikaa. Sen korkeimman tason taso on muita sarjoja jäljessä. Rahallisesti ja laadullisesti.
SHL TV soppari on 4.5Me /seura, Liigalla 1.3M€ /seura (/kausi).

Kaikki teot, jotka vähentää Liigan kokonaisrahapottia ovat heikennys kilpailuasetelmaan pelaajista SHL:n, NLA:n ja DEL kanssa. Näin siis myös joukkueiden vähentäminen. Liigassa on 15 joukkuetta juurikin silmäparien lisäämiseksi, kun Jokerit pääkaupunkiseudulta poistui kuviosta (ja sit viä Blues).

Samoin riskitasojen nostaminen vähentää sponssirahaa, alalla kuin alalla. Riskitasoja voi nostaa palauttamalla karsinnat.
 

wunderveba

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jääkiekkoliitto on avainasemassa, jos ja kun Liigaa lähdetään avaamaan niin, että järjestetään karsinnat. Liitosta on tultava reilusti enemmän rahaa Mestiksen nykyisille seuroille ja karsintojen tullessa mahdolliselle Liiga-häviäjälle joku potti myös. Liigan joukkuemäärää voisi pudottaa nyt alkuun parina vuotena 1/per vuosi tahdilla niin, että viimeinen tippuu suoraan. Jäljelle jääneet Liiga-seurat ja Liitto lunastavat tippuvan seuran katoavan lisenssin parilla miljoonalla, mikä maksetaan putoavalle seuralle.
 

Mary Mackey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Karsinnat pienentäisivät rahan määrää? Meillä olisi tasokkaampi ja hyvin voiva Mestis. Tasainen 12 joukkueen Liiga.

Jos kolme joukkuetta pudotetaan Mestikseen, niiden rahan määrä putoaa merkittävästi. Katsojatulot ja sponsoriraha ovat murto-osa liigaan verrattuna. Lopputuloksena on siis rahan määrän väheneminen (tv-raha pudotetuilta siirtyy jäljelle jääville eli määrä ei muutu).
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
aika peruskauraa talousopein tarkasteltuna.

No ei kyllä ole. Näyttää siltä, että edes alkeita ei ole hallussa. Tälle on kuitenkin oma ketjunsa, joten ehkä jatka agendaasi niissä.
 

Oadie

Jäsen
Kevään 99 sarjasta Tutoa vastaan tulee monesti mieleen se, että vaikka tasoero olisi aivan hirmuinen, yllätyksiä voi sattua. Isojakin. Joskus megayllätyksiä.
Tämä oli kyllä itselle aivan nevö föget. Oikeastaan täysin järjetön sarja mitä ei tukenut yksikään tilasto. Kärpät ei hävinnyt kertaakaan kotona runkosarjassa ja sitten 3 kertaa putkeen Raksilassa ja ulos. Joukkueiden taso-ero paperilla aivan mieletön. Tutostrofista puhuivat jotkut oululaiset aikanaan. Kilpaurheilua parhaimmillaan.

Itse karsinnoista TuTo:n nousu 1993-1994 Kupittaalla (viimeisen pelasivat kuulemma Joensuussa samppanjassa) ja kaksi vuotta myöhemmin katkera putoaminen puhtaasti SaiPa:lle. Lappeenrantalaisilla oli komeat kannustusjoukot tuolloin Turussa. Tuohon väliin mahtui kausi jolloin lopussa vältettiin karsinnat ja munia sai puristella loppuun asti sillonkin. Näiden lisäksi yksi ehkä piinaavimmista kausista oli kun meinasi Mestiksestäkin tulla lähtö. Jokilan Janne pelasti pitkän piinan jatkoajalla.

Muuten tulee seurattua Liigan (silloin kun niitä oli), Mestiksen, U20(tästäkin valitettavasti viety järki pois) ja Suomi-sarjan ja etenkin länsinaapurin karsintaotteluita. Niissä on vaan sitä jotain. Ilmeisesti urheiluromantikkoa ei saa itsestä pois, vaikka kuinka joku satuilisi talouslukujen ja konkurssipelotteiden kanssa. Ja oikeastaan hyvä niin.
 

Kampeaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Suljettu liiga näivettää hitaasti mutta varmasti tunteen suomalaisesta seurakiekosta. Tunteen katoaminen taas haittaa taloudellista tulosta.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Suljettu liiga näivettää hitaasti mutta varmasti tunteen suomalaisesta seurakiekosta. Tunteen katoaminen taas haittaa taloudellista tulosta.

Missä tämä näivettyminen näkyy? Yleisöä käy hyvin, sponsorirahamäärä on noussut (vai mistä taikaseinästä pelaajabudjetit on noussu?). TV soppari tuplaantui parivuotta sitten. Jkylä, Lappeenranta, Oulu, turku, Hki puuhaavat uusia yksityisenrahan areenoita (tre jo rakensi)... Sarja ollut suljettu kuitenkin yli 20 vuotta, joten missä se tunteen katoaminen seurakiekosta näkyy? Ei ainakaan taloudessa...
 

Mortal

Jäsen
Suosikkijoukkue
ILVES
Minua ei kiinnosta pätkääkään liigan absoluuttinen taso. Minua kiinnostaa urheilu ja ennen kaikkea Ilves.

Tämä kiinnostus ei katso sarjatasoa. Olen nähnyt neljät karsinnat ja vihaan niitä, mutta silti niissä on urheilun suola.

Ja muistikuvat noista karsinnoista, kauhu, pelko, huojennus.
 

Binisteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Minnesota Wild, Real Madrid C.F., LA Lakers
Missä tämä näivettyminen näkyy? Yleisöä käy hyvin, sponsorirahamäärä on noussut (vai mistä taikaseinästä pelaajabudjetit on noussu?). TV soppari tuplaantui parivuotta sitten. Jkylä, Lappeenranta, Oulu, turku, Hki puuhaavat uusia yksityisenrahan areenoita (tre jo rakensi)... Sarja ollut suljettu kuitenkin yli 20 vuotta, joten missä se tunteen katoaminen seurakiekosta näkyy? Ei ainakaan taloudessa...
No mutta kukas se ryömi saman jauhannan kera taas esiin. Pitäisikö pikku hiljaa jo lopettaa tuo?
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
No mutta kukas se ryömi saman jauhannan kera taas esiin. Pitäisikö pikku hiljaa jo lopettaa tuo?
Voisko joku pikkuhiljaa vastata tuohon muullakin kuin mutulla?

Pelaajabudjetit on nousseet ilman että rahaa ei ole tullut lisää? Katsojaluvut ovat kääntyneet nousuun. Hallihankkeita on vireillä, ja yx jo tehtykkin.TV soppar tuplaantu . . Missä se näivettyminen näkyy, kun rahavirrat vaan kasvaa?

Onko niitä mestareita ja mitallisteja ollut laajemmin suljetussa vai avoimessa liigassa?

Yleinen kiekon tilanne... onko niitä änärivarauksia enemmän suljetun aikana vai avoimen aikana? Onko ne Majut menestyneet paremmin kuin koskaan vai ei?

Aina voi heilutella käsiään, että Tuto ei pärjää ja Jokp on pulassa, mutta missä ne rehelliset perustelut avoimelle sarjalle? Eli "mut kun mää haluan"
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Lukkohan pelasi paljon karsintasarjoja 80-luvun alussa. Noista ajoista ei ole kuin ihan jotain välähdyksiä muistoissa. Ne olivat neljän joukkueen eli kahden liigajoukkueen ja kahden divarijoukkueen kaksinkertaisia sarjoja, joiden jälkeen kaksi parasta jatkoi seuraavan kauden liigassa. Ei ne mitään läpihuutojuttuja olleet silloisille liigajoukkueille, vaikka usein paikkansa säilyttivätkin.

Keväällä -83 pelattiin edelleen neljän joukkueen karsinnat, mutta tällöin pelattiin ensimmäistä kertaa paras viidestä-systeemillä divarin 1 - liigan 10 ja liigan 9 - divarin 2.

HPK-Lukko oli tuo divarin ykkönen-liigan jumbo ja HPK pudotti Lukon 3-0 divariin. Raumalla pelattiin vain yksi peli, se oli ohi oikeastaan ennen kuin ehti alkaakaan kun HPK meni minuutissa 2-0 johtoon ja ekan erän jälkeen peli taisi olla jo 4-0 vierasjoukkueelle.

Vuotta myöhemmin Lukko voitti divarin ja HPK oli liigassa jumbo ja taas kilvoiteltiin vastakkain. Lukko voitti sarjan 3-2. Olin katsomassa tästäkin sarjasta yhden pelin, mutta en enää edes muista mikä se noista kolmesta kotipelistä oli.

Sen sijaan tuon -83 ainoan karsintapelin Raumalla ja sen tappion aiheuttaman järkytyksen muistan edelleen melkein kuin eilisen päivän. Eli tappio on jäänyt paremmin mieleen kuin seuraavan kevään voittopeli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös