Hyvää pohdintaa ja hyviä ajatuksia. Mutta yksi perustavanlaatuinen virhe täällä tuntuu esiintyvän toistuvasti ja se liittyy Fan Clubiin, tai lähinnä sen "rakenteeseen". Fan Clubhan on tietääkseni alunperin perustettu nimenomaan vieraspelireissujen järjestämiseksi. Hyvin pitkälle toiminta perustui kai Fan Clubissakin aluksi kaveripiirin hauskanpidolle, kuten Kingeilläkin ja toiminta sitten laajeni siitä. Ja aina, kun toiminta laajenee, mukaan tulee myös hyvin erilaisia ihmisiä. Vuosia uusia innokkaita faneja tuli mukaan riittävästi ja fanitoiminta oli paljon nykyistä aktiivisempaa. Kunnes jossain vaiheessa uusia faneja ei enää tullutkaan mukaan riittävästi ja fanien ikärakenne muuttui fanitoiminnan kehittymisen ja jatkumisen kannalta nurinkuriseksi. Vanhat jäi, mutta uusia tuli mukaan liian vähän.
Fan Clubhan koostuu lähinnä vain yksittäisistä jäsenistä. Itsekin ostan aina Fan Club-jäsenyyden, mutta mulle se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että maksamalla jäsenmaksun, tuen mahdollisuutta halutessani osallistua organisoituihin vieraspelireissuihin ja osoitan pienellä rahasummalla arvostustani sille, että joku taho jaksaa niitä vieraspelireissuja myös muille innokkaille ja itseäni aktiivisimmille järjestää. Itse en ainakaan koe jäsenyyttä millään tavalla osaksi omaa identiteettiäni enkä tunne suurta yhteenkuuluvuutta muihin Fan Clubin jäseniin. Kingit taas on ehkä enemmänkin "elämäntapa", jos niin nyt voi sanoa. Ja koska se on profiloitunut ennen kaikkea futiksen kannattajaryhmäksi, heidän "esikuvinaan" on erilaiset ultras-ryhmittymät ja tällainen aspekti Fan Clubilta on ymmärtääkseni aina puuttunut. Lähtökohdat toiminnalle ovat siis hyvin erilaiset.
Se juurisyy, miksi iso joukko Kingejä aikoinaan lopetti HIFK:n lätkämatseissa käymisen on ollutta ja mennyttä, mutta sen seuraukset näkyvät edelleen. Ja näkyvin seuraus on se, että HIFK:n lätkäpuolelta on vuosikaudet puuttunut innokkaiden ja äänekkäiden nuorten miesten joukko. Samoihin aikoihin futis lajina nousi Suomessa muutenkin ja kevät-syksy-akseli on monille muutenkin parempaa aikaa olla sosiaalinen ja osallistuva, kun päivät ovat pitkiä ja sääkin suosiollisempi. Tuskin siitäkään haittaa on ollut, että futiksessa matseja on paljon vähemmän kuin lätkässä, jolloin intohimoa on riittänyt jokaiseen matsiin. Merkityksetöntä ei ole sekään, että futiksen puolelta on sopivasti löytynyt paikallisseura, joka vuodesta toiseen on ylivoimainen mestarisuosikki. Sen fanien kanssa vastakkainasettelu on ollut käsinkosketeltavaa, joten ei ole suurikaan ihme, että Kingit on ollut houkutteleva. HIFK:n futis on myös ollut tässä taistossa selkeä altavastaaja, jolla on kuitenkin ollut huikea potentiaali ja sellainen kiinnostaa ihmisiä yleensä aina. Lätkäpuolelta paikallisvastustaja poistui muka parempiin maisemiin ja tilalle saatiin HMV-lilliputtiseuroja, joihin ei ollut minkäänlaista tunnesidettä. Ja tunnettahan fanitoiminta mitä suurimmassa määrin on! Itse en siis ainakaan ihmettele, miksi nuoriso on ennemmin valinnut vaikkapa kausarin Klackeniin kuin kausarin 30:een kotiotteluun Nordiksella seuroja vastaan, joita kohtaan ei ole suurta tunnelatausta. Edes pelaajilla.
Ehkä tätä erilaista fanikulttuuri-asiaa voisi verrata tilanteeseen, jossa kaksi hyvin erilaisista lähtökohdista olevaa henkilöä on ryhtynyt keskenään parisuhteeseen. Jossain vaiheessa on tajuttu, että homma ei toimi ja on päätetty erota. Tämän eropäätöksen jälkeen on kuitenkin syntynyt yhteinen lapsi. Kumpikin ex-kumppani rakastaa erilaisuudestaan huolimatta HIFK-nimistä lastaan yli kaiken ja haluaa sille onnea ja menestystä. Ketään ei enää jaksa kiinnostaa, miksi on aikanaan erottu, koska molemmat ovat menneet elämässään eteenpäin ja aika auttaa. Nyt pitää vain löytää yhteiset askelmerkit sille, että se yhteinen lapsi saa molempien vanhempien suvuista parhaat puolet esille. Kaikki voivat tehdä vapaa-ajallaan mitä huvittaa, mutta kun kokoonnutaan lapsen harrastuksen vuoksi viikottain yhteen, kaikki antavat kaikkensa, jotta se lapsi onnistuisi, lapsen ei tarvitsisi hävetä eikä kärsiä siitä, että vanhemmat eivät enää ole parisuhteessa keskenään tai sukulaiset riitelee. Molemmissa suvuissa on henkilöitä, joita saa aina välillä hävetä ja jotka eivät ymmärrä kuin itsensä kaltaisia ihmisiä, mutta kaikki ovat tehneet päätöksen, että niiden ei pidä antaa provosoida liikaa. Koska, jos niin käy, siitä kärsii se menestystä janoava lapsi, eli HIFK. Ja sitä ei halua kukaan.
Koko sukua (pitäisi) yhdistää myös se, ettei kukaan halua naapurin kasvupotentiaalia omaavan pellehattuisen nousukkaan jälkikasvun pesevän sitä rakasta lasta kentällä eikä katsomoissa. Tällaista naapurista tulevaa uhkaa ei lätkän puolella varsinaisesti ole vuosiin ollut, mutta pikkuhiljaa alkaa olla ja koko suvun pitäisi tiedostaa, että meidän kaikkien tehtävä on saada just se meidän oma lapsemme olemaan parhaimmillaan aina, kun koko suku kokoontuu katsomoon. Eikä siinä auta se, että suvut riitelee keskenään, päinvastoin. On ihan yhdentekevää, mitkä asiat kaukalon ulkopuolelle sukua erottaa, mutta kun hallille saavutaan, siinä hetkessä vain yhdistävillä tekijöillä on merkitystä.