Meteliä halliin
Tämä on melkein joka vuotinen keskustelu. Toki tunnelma on apea monessa paikassa ja esim. Tapparan peleissä se on laskenut selvästi, tai sitten aika kultaa muistot. Mutta paikallispeleissä etenkin huomaa että nimenomaan aktiivisesti kannattavien määrä on vähentynyt, vaikka enemmän olisikin nykyään hc-faneja. Suomessa ei mielestäni kuitenkaan ikinä ole hallien tunnelma ollut jatkuvasti huikea. Tai ainakaan sinä aikana kun itse on halleissa tallustanut, eli puhutaan viimeisestä 15 vuodesta.
Jotenkin tuntuu että sellaista yhteisöllisyyttä ei löydy enää joukkueiden ympäriltä, ts. ne ovat ikäänkuin vieraantuneet kannattajille. Tappara ainakaan ei mitenkään hienoa kuvaa ole fanien kohtelusta antanut ja tavallaan tämäkin vähentää sitä paloa antaa joukkueelle jotain takaisin. Seura ei tunnu välittävän tuon taivaallista näistä tosifaneista vaan suuntaa kaiken aikansa ja tarmonsa satunnaiskatsojien saamiseen halliin. Fanit ovat itsestäänselvä asia.
Suomessa on aina tunnelmaa löytynyt silloin kun ottelut ovat merkityksellisiä, niihin liittyy joku poikkeuksellinen huomioarvo tai sitten kun Suomi pelaa. Silloin tunnelma tulee tavallaan itsestään, ja silloin on "lupa" huutaa ja kantaa joukkueen värejä ikään katsomatta. Sen sijaan tavalliseen Tappara-KalPa-liigaotteluun se tunnelma ei vain "synny", se on tehtävä itse.
Maaotteluissahan näin tapahtuu poikkeuksetta, ja esimerkkinä varsinkin futisbuumin kokenut Suomi ja Olympiastadion. Se ei todellakaan aina ole ollut samanlainen hornankattila ja kotikenttä. Lätkän MM-kisoissa mekkalaa löytyy alkoholilla ja ilman sitä aina kun Suomi pelaa.
Lisäksi näkisin että tällainen hc-fanittaminen ja laulaminen sekä näyttävien tifojen teko on niin uusi asia Suomessa, ettei sitä voikaan vielä laajamittaisesti olla. Jokereiden fanit ovat parhaimmillaan aivan fantastisia ja kirkkaasti edelläkävijöitä SM-Liigassa, perässä HIFK. Jokereillakin on kuitenkin kuin uudestisyntynyt tämä toiminta ja se on selvästi erilaista kuin se perinteinen jokerit klap,klap,klap. Sitä nähtiin vielä 90-luvun menestysaikoina.
Tärkeintä on kuitenkin että Narrien kohdalla osa on huomannut että ei se tunnelma vain tule sinne halliin, vaan se on ihan itse tehtävä. Samalla kulttuuri on sellainen ettei sinua vedetä turpaan saman tien kun huudat kovempaan ääneen. Tampereella muualla kuin fanikatsomossa tai tupakkapaikalla (kännissä) huutaminen on lähes halveksuttavaa toimintaa. Vielä menee vuosia ennenkuin uudenlainen kannatuskulttuuri Suomeen juurtuu, jos juurtuu. Alkuunhan tätä pidettiin turhana vouhotuksena ja kuten suomalaiset aina niin uuteen asiaan suhtauduttiin kuin Neuvostoliittoon.
Yhteisöllisyyden puute aiheuttaa mielestäni sitä ettei halliin ensinnäkään tule katsojia ja toisekseen ei puolusteta sitä omaa jengiä viimeiseen asti. Ei tarvitse laulaa tms., mutta myös se perinteinen haistavittu-mentaliteetti on poistunut. Pudotuspeleihin se joka vuosi jollekin paikkakunnalle palaa, kadotakseen taas unhon alhoon. Ei vain olla niin kiihkeitä jääkiekon vuoksi, tai jääkiekkoseuran vuoksi. Ihmisillä on paljon muutakin tekemistä ja kun kiekkoseurat eivät halua tunkea itseään ihmisten tietoisuuteen niin ei mitään syvempää suhdetta synny.
Amerikoissa seurat ovat mukana omalla alueellaan lähestulkoon kaikessa mitä voi kuvitella, ja varsinkin pyörivät kouluissa ja osallistuvat hyväntekeväisyyteen jne. Samalla ne ovat juurtuneet osaksi tiettyjä yhteisöjä, ja noudattavat samanlaisia arvoja. Tampereella kahta seuraa ei näy missään, paitsi yhdessä tiiliseinässä ja uutena vuonna myymässä raketteja. Kun joskus olit joko Ilves tai Tappara niin nykyään asenne on lähinnä "ihan sama".
Samoin Ruotsissa varsinkin pienemmillä paikkakunnilla sekä seura että kaupunki tukevat toisiaan. Molemmat näkevät etua siinä että toinen on olemassa ja kantavat kortensa kekoon sen puolesta että molemmilla menisi hyvin. Samalla myös katsojat kansoittavat hallin kerta toisensa jälkeen, ja oma jengi saa kovaäänistä tukea. Ruotsin futispuoli on sitten oma asiansa mutta samasta asiasta mielestäni siinäkin lopulta puhutaan.
Suomen tilanne on erikoinen sillä mikään JYPin rumpuryhmän kaltainen tuskin enää toimisi, tai ainakaan sitä ei kukaan enää yritä. Sitten kun syntyy faniryhmiä ja ultra-ryhmiä, niin niitäkään ei hyväksytä vaan pidetään lähinnä lasten leikkitouhuina. Ja kuitenkin loppujen lopuksi harmitellaan kun hallissa ei ollutkaan tunnelmaa. Joten mistäs teet tunnelmaa kun sitä ei kuitenkaan saa tehdä. Paitsi kännissä. Joten pitäisikö jakaa viinapulloja ovella ja kaikki peliin jo tuntia ennen alkua...
Mielenkiintoista nähdä mitä nyt vähän olleista ryhmistä kehittyy eli alkaako Suomeenkin pesiä jo isoja fanijoukkoja jotka pitävät mekkalaa "manner-eurooppalaiseen" tyyliin. Ainakin Sinikaarti, Forza HJK ja Jokereiden (onko ne kaikki Ultras ?) joukko ovat viemässä asiaa hyvään suuntaan. Saa nähdä koska jossain Latupohjan-kunnassa hyväksytään laulaminen urheilutapahtumassa.