Vaikka itse profiloidunkin enemmän duunarilätkän ystäväksi, niin Kaprizov on kyllä something special. Ei minusta ole liigassa tällä hetkellä toista pelaajaa - eikä ole hetkeen ollut - joka tuolla tavalla pitää pelkästään taidolla ja luovuudella NHL-puolustuksia pilkkanaan. Yleensä erittäin taitavilla pelaajillakin meininki on suoraviivaisempaa, mikä usein on varmasti tehokkaampi tapa, mutta ei yhtä yllätyksellinen, ja juuri tuo yllätyksellisyys saa aikaan wow-efektin. Toki myös esim. oivaltava syöttö on usein vastaavasti yllätyksellinen, mutta harva niitä tekee tuollaisten käsittämättömien riplausten jälkeen.
Sinänsä jännä, että ihan noin ei ole oikein kukaan pelannut. Teoriassa se olisi ollut jo yli 15 vuotta mahdollista, kun tuomarilinjaukset muuttuivat eikä Kaprizovin tyylillä pelaavalla ole koko ajan kaksi mailaa kainalossa tai joku ruuvaamassa muuten vain päätä irti. Mutta keskimäärin "puhtaat taitopelaajat" jämähtävät KHL:ään, jossa sitten jengi hehkuttaa kuinka maaginen pelaaja ja miten ei "annettu NHL:ssä kunnon mahdollisuutta". Sivumennen sanoen multa löytyy ko. pelaajatyyppiä kohtaan yleensä hyvin vähän arvostusta, kaikki työkalut olemassa mitä moni huippupelaajakaan ei olisi ikinä oppinut vaikka olisi kuinka harjoitellut, mutta asenne, ambitio ja nöyryys ei riitä siihen, että opettelisi hyödyntämään niitä todella joukkueen eteen, vaan sen sijaan lähdetään häntä koipien välissä neppailemaan ruplapalkalla.
Mutta siinä kohtaa, kun joku saa tuon homman toimimaan NHL:n pelissä ja vaatimustasossa niin onhan se todella silmiä hivelevää katsottavaa. Ehkä sen verran viestin alussa yksinkertaistinkin, että erotuksena epäonnistujiin aika äijämäisesti kaveri pysyy kiekossa, mikä osaltaan mahdollistaa tuollaisen pelaamisen ja niiden taitojen ja luovuuden hyödyntämisen. Jotain samaa kuin Panarinilla tuossa suojaamisessa.