Tulisiko Suomen vetäytyä Ottawan sopimuksesta?

[Deko]

Luuletko, ettei miinoituksia ole suunniteltu jo ennalta käsin ja niiden tekeminen aloitetaan vasta kun pilliin vihelletään.

Aivan varmasti on suunniteltu ja tarkasti onkin, mutta se ei vielä takaa, että tosipaikan tullen kaikki toimisi niin kuin paperilla on hahmoteltu.

Ei siviileillä tulisi olla mitään asiaa raja- ja miinavyöhykkeille. Jos sinne menee ja kosahtaa niin voi voi.

Mitä yritin hakea takaa on, että entä jos kaikki ei sotatilanteessa menekään suunnitelmien mukaan eli jokaisen miinan sijaintia ei merkitä ylös, ts. kaikki miinat eivät sijaitsekaan tunnetuilla miinavyöhykkeillä.

Entä jos pannaan kaikki miinat rajavyöhykkeelle?

Tämä lienee se järkevin vaihtoehto, jos miinoittamaan ryhdytään.

 

[kahden suunnan sentteri]

Toisen maailmansodan miinojen raivauksessa menehtyi muutamia kymmeniä varusmiehiä maalla ja merellä. Se on kuitenkin varsin hyväksyttävä uhraus siitä mitä miinoilla saavutetaan. Ehdottomasti tulisi selvittää irtautumisen mahdollisuuksia. Varusmiesaikana kymmenen vuotta sitten skappareiden miinapuheille tuli naureskeltua ja pidin niitä sotahulluina juntteina, mutta Putinin paljastuttua tsaariksi ja kansansa yhtä vedätetyksi sotahurmokseen kuin 30-luvun lopun saksalaiset, ei ole vaikeuksia jälkiviisaasti myöntää, että oikeassahan ne skapparit lopulta miinojen suhteen olivat.

 

[Beagle Boy]

Aivan varmasti on suunniteltu ja tarkasti onkin, mutta se ei vielä takaa, että tosipaikan tullen kaikki toimisi niin kuin paperilla on hahmoteltu.

Tuskin meneekään, sitä tuskin kukaan odottaakaan. Varmasti miinoja jäisi maastoon ja henkilövahinkoja sattuisi niitä raivatessakin.

Ei se ainakaan parempi vaihtoehto ole, että kuorma-ammuksilla kylvetään räjähteitä ties kuinka isolle alueelle ja kukaan ei tiedä mihin tytärammukset päätyvät ja kuinka monessa niistä on itsetuhomekanismi pettänyt.

 

[sekolust]

Kyllä. Miinat ovat karuja kavereita ja rauha on ihana asia, mutta pienisuurella maalla ei ole oikein vaihtoehtoja. Olisihan se hienoa jos aseita ei tarvittaisi ja sotaa ei olisi, mutta pahimpaan täytyy varautua. Helpompi tuota olisi vielä noudattaa jos meillä olisi joko kymmeniä miljoonia asukkaita enemmän tai vähemmän puolustettavaa (ja ison naapurin uhkaamaa) maa-aluetta. Tämä on näitä sopimuksia, joita olisi helpompi noudattaa jos voimasuhde suurimpaan naapuriin ei olisi näin suuri ja puolustus olisi muilta osin riittävällä tasolla.

Tuo päätös saattoi olla helppo silloin kun Venäjän kanssa välit olivat kunnossa ja naiivisti uskottiin ikuiseen rauhaan. Muuttuvaan maailmaan sopimus ei kuitenkaan ole soveltuva ja hienoista ajatuksista ei ole apua jos ajatusten toteuttaminen mahdollistaa suuremmankin pahuuden. Taisi tuossa eräs brittikin tuuletella eräs paperi kourassa rauhan merkiksi, vaikka lopputulema oli pahempi kuin olisi ollut suoralla toiminnalla.

Jännä juttu miten takki voi kääntyä. Vuosi takaperin olin täysin NATO-jäsenyyttä vastaan, mutta realiteettien kautta olisin valmis liittymään heti jos turvatakuista ja siirtymäajasta ei ole suurempaa haittaa noin muuten. Samoin vuosi takaperin olisin joko puoltanut tätä sopparia tai vähintään pitänyt miinojen asemaa kyseenalaisena. Ehkä tiettyjen sukupolvien täytyy kokea tietyt asiat ennen asenteiden muutosta. Tulihan tuossa kuitenkin vietettyä valtaosa elinajasta sellaisena aikana, jolloin itänaapuri oli joko täysin alamaissa tai (hitaasti) lähentymässä länttä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jännä juttu miten takki voi kääntyä. Vuosi takaperin olin täysin NATO-jäsenyyttä vastaan, mutta realiteettien kautta olisin valmis liittymään heti jos turvatakuista ja siirtymäajasta ei ole suurempaa haittaa noin muuten. Samoin vuosi takaperin olisin joko puoltanut tätä sopparia tai vähintään pitänyt miinojen asemaa kyseenalaisena. Ehkä tiettyjen sukupolvien täytyy kokea tietyt asiat ennen asenteiden muutosta. Tulihan tuossa kuitenkin vietettyä valtaosa elinajasta sellaisena aikana, jolloin itänaapuri oli joko täysin alamaissa tai (hitaasti) lähentymässä länttä.

Juuri näin. Sitä on tullut sorruttua aivan samanlaiseen näköalattomuuteen josta usein sadattelee muiden aiheiden tiimoilta muita. Niinhän ihminen jokseenkin luonnostaan toimii, muodostaa ensin mielipiteen ja ryhtyy sitten etsimään tätä mielipidettään tukevia faktoja. Se on ihan normaalia, olemme kaikki ideologisia. On kuitenkin mielekästä kyetä tunnustamaan tosiasiat, ja mikäli tosiasiat muuttuvat, on syytä kyetä tarkastamaan näihin ko. faktoihin perustuvat yhtälönsä ja mielipiteensä uudelleen.

 

[MustatKortit]

No minun kantani asiaan useammat jo tietävätkin.

Kannatan myös Jussi Niinistön ideaa siitä, että Suomella tulisi olla oma miinantuotanto, joka on varsin helposti ja yksinkertaisesti järjestettävissä.

 

[Syöttöpiste]

Varusmiesaikana kymmenen vuotta sitten skappareiden miinapuheille tuli naureskeltua ja pidin niitä sotahulluina juntteina, mutta Putinin paljastuttua tsaariksi ja kansansa yhtä vedätetyksi sotahurmokseen kuin 30-luvun lopun saksalaiset, ei ole vaikeuksia jälkiviisaasti myöntää, että oikeassahan ne skapparit lopulta miinojen suhteen olivat.

Valitettavasti kovin moni maassamme ei pysty samaan kuin sinä. Pidän melko ihmeellisenä sitä, että maanpuolustukseen liittyvässä keskustelussa jätetään sen alan asiantuntijoiden argumentit monesti huomiotta, tai jopa haukutaan niitä vanhoillisiksi tai muuten epäpäteviksi. Minun mielestäni ammattisotilaan suusta tulevat lausunnot maanpuolustukseen liittyvissä asioissa ovat useammin lähempänä totuutta, kuin sellaisen jolla ei ole alalle välttämättä varusmieskoulutukenkaan tasoista koulutusta ja kokemusta. Tarkemmin ajatellen, jo pelkkä varusmieskoulutus tuntuu tekevän monesta alan suurimman asiantuntijan, jolla on komptenssia julistaa koko aikuisikänsä alalle omistaneen ammattisotilaan lausunto haihatteluksi.

Sama kuin perhepäivähoitaja (yhtään heitä vähättelemättä) menisi opettamaan sydänkirurgia tekemään ohitusleikkauksia.

Itse aiheeseen liittyen vastaan, että ehdottomasti kyllä. Totaalisen väärä ratkaisu oli aikoinaan allekirjoittaa tämä sopimus. Siinä ei ajateltu asiaa maanpuolustuksen kannalta yhtään, vaan haettiin poliittisia irtopisteitä ja haluttiin omaa sormenjälkeä näkyviin historiankirjoihin.

 

[ms.qvist]

Keskustelu on tällä hetkellä kovin yksipuolista, muutamia miinoitusta koskevia kysymyksiä ja pohdintoja lukuunottamatta keskustelussa konsensus on hyvin voimakas, olisi kuitenkin hyvin mielenkiintoista lukea perusteluita "Ei"-vastauksille, niitäkin kun on jokunen kuitenkin tullut - löytyykö muitakin perusteluita, kuin "sopimuksia on noudatettava" tai "sivistysvaltiona meidän on näytettävä esimerkkiä muille" - mikä toki olisi helppoa jos meillä olisi sivistysvaltioita rajanaapureina kaikilla ilmansuunnilla.

vlad.

 

[Tadu]

Vastasin kyllä. Perustelut itsestäänselvät.

 

[Sistis]

Miinojen demonisointi on ihan uskomatonta moralisointia. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti puolustautumiseen tarkoitetusta aseesta, ja vieläpä varsin hyvästä sellaisesta. Jos kukaan ei hyökkää maahan, niin miinoja ei silloin tarvitse käyttää. Ja silloin ne eivät aiheuta vahinkoa kenellekään. Jos sota tulee, niin ne aiheuttavat vahinkoa ennen kaikkea konfliktin aloittajalle, eli maahan hyökänneelle viholliselle. Toki siviiliuhrit sodan jälkeen ovat valitettavia, mutta pelkästään tuolla verukkeella ei miinoja voi demonisoida yhtään muita aseita enempää. Miinojen käyttökielto on puhtaasti hyökkäävän osapuolen pussiin pelaamista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Keskustelu on tällä hetkellä kovin yksipuolista, muutamia miinoitusta koskevia kysymyksiä ja pohdintoja lukuunottamatta keskustelussa konsensus on hyvin voimakas, olisi kuitenkin hyvin mielenkiintoista lukea perusteluita "Ei"-vastauksille, niitäkin kun on jokunen kuitenkin tullut - löytyykö muitakin perusteluita, kuin "sopimuksia on noudatettava" tai "sivistysvaltiona meidän on näytettävä esimerkkiä muille" - mikä toki olisi helppoa jos meillä olisi sivistysvaltioita rajanaapureina kaikilla ilmansuunnilla.

Nyt en kommentoi vladin peräänkuuluttamalla tavalla, enkä voikaan, koska näkemykseni ovat kovin mutkattomasti kyllä-linjalla. Lisään vain, että mainitun kaltaisia perusteluja, eli "sopimuksia on noudatettava" tai "sivistysvaltiona meidän on näytettävä esimerkkiä muille" on hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi hieman lähemmin.

Venäjä noudattaa sopimuksia tasan niin paljon ja kauan, kuin ne palvelevat sen omia etuja. Jossain määrin tilanne on ollut tämä esim. jo viime vuosikymmenellä, mutta aivan viime aikoina luottamus Venäjään sopijaosapuolena on kärsinyt huomattavaa inflaatiota. Viimeistään nyt suuri enemmistö Suomessakin ymmärtää, että nykyhetken Venäjän liittyy tämänkaltaisia negatiivisia erityispiirteitä, jopa siinä määrin ja sen luonteisesti, että Venäjän toiminta lisää epävarmuutta kansainvälisissä suhteissa ja lähialueidensa turvallisuustilanteessa. Tämä oli vielä kauniisti muotoiltu virke.

"Sopimuksia on noudatettava" on aivan kohtuullinen periaate oman toiminnan ohjaamiseksi, mutta tällöinkään ei pidä sinisilmäisesti kuvitella kaikkien osapuolten pitävän omaa osaansa sopimuksista.

"Sivistysvaltion antama esimerkki" on taas viime vuosikymmenellä eli Halosen presidenttikaudella käytetty äärimmäisen epä-älyllinen kortti. Sen heiluttelemisella voi kuvitella saatavan jotakin sympatiaa, joka todellisuudessa on olematonta taustakohinaa valtioiden välisten suhteiden laajassa kentässä. Kokonaisesta aselajista luopuminen oli Suomen kohdalla täysin löperöä toimintaa, suoranaista tyhmyyttä paljaimmillaan. Maamiinoilla on jonkinasteista strategista merkitystä vain harvojen maiden puolustukselle, mutta valitettavasti Suomi on yksi näistä maista.

Toki sivistysvaltion antama esimerkki sisältyy monenlaiseen legitiimiin toimintaan jo sisäänrakennettuna. Näin on asia esimerkiksi sopimusten kunnioittamisen suhteen. Toisaalta, aivan loputtomiin voi löytää pieniä ja vähän painavampiakin esimerkkejä siitä, kuinka "sivistysvaltion antama esimerkki" toteutuu huonosti milloin missäkin asiassa, johon joku ei satu olemaan tyytyväinen. Opportunistisissa käsissä naiivi sivistysvaltio- tai hyvinvointivaltio-kortti on helppo lyömäase tuottaa savuverhoa milloin mihinkin julkiseen keskusteluun, ja perustella mitä tahansa älyttömyyksiä joko hyvillä aikomuksilla tai syyllistämällä haluttua tahoa.

 

[Valumato]

Olisihan se hienoa että Suomikin saisi oman ehdokkaan Miss Maamiina-kisoihin

 

[mjr]

Joo, ei ollut perusteltua liittyä sopimukseen. Aikoinani tarjosin täällä sitä vaihtoehtoa, että oltaisiin ylvään idealistisesti ilmoitettu liittymisestä mutta vain loputtomiin venytetty ja vanutettu konkreettisia toimia samaan tapaan kuin Ruotsi tunnetusti aikoinaan "luopui" ydinvoimasta. Imago ei olisi kovinkaan kärsinyt ja miinat olisivat säilyneet puolustusaseina hamaan tulevaisuuteen asti. Saapa nähdä, saako tätä nyt enää korjattua.

 

[KwutsNI]

Kirjoitetaan nyt keskustelun vuoksi yleistä mielipidettä vastaan, jos ei muuta niin paholaisen asianajajana (onko se tässä tapauksessa paholainen vai kenties vastapuoli?).

Minä olen vain idealistinen humanisti, ja minulle vahvin peruste sopimukseen kuulumiselle on tämä (linkki wikipediaan). Näen siis Suomen mieluummin sinisessä ryhmässä (kaikki demokraattiset teollistuneet valtiot pl. Etelä-Korea ja Yhdysvallat) kuin harmaassa (Venäjä, Kiina, Saudi-Arabia, Iran, Pakistan, Intia, Syyria, Pohjois-Korea, Myanmar...).

Toki on olemassa perusteita myös kuulumattomuudelle. Minut on muiden lailla aivopes... koulutettu asepalveluksessa siihen, että oikein käytetyt maamiinat ovat siviileille turvallisempia kuin sirotemiinat, joten en ole ehdottomasti maamiinoja vastaan. Minun puolestani Suomi olisi voinut roikkua mjr:n ehdottamalla tavalla ulkopuolella, vaikka toki Suomen maine olisi siitäkin jonkin verran kärsinyt. En toisaalta hetkeäkään usko, etteikö puolustusvoimilla olisi erilaisia vaihtoehtoja, joilla maamiinat tarvittaessa "korvataan". Esim. rypäleaseiden kieltosopimukseenhan Suomi ei ole toistaiseksi liittynyt, joten ei muuta kuin sirotemiinaa tarvittaessa pitkin poikin metsiä. Tässähän tätä materiaalia esitellään pv:ien sivuilla. Merkittävin ero omiin armeija-aikoihin on nähtävästi se, että henkilömiinoja ei enää saa jättää itsekseen, vaan ne on räjäytettävä aktiivisesti. Herää kysymys, olisiko tämä informaatioteknologian luvatussa maassa mahdollista tehdä kauempaakin kuin vain piuhankantaman päästä? Mutta tämä ei nyt enää kuulu itse aiheeseen, joten ei siitä sen enempää.

Palatakseni varsinaiseen kysymykseen. On otettava huomioon, että vetäytyminen kansainvälisestä sopimuksesta olisi paljon vahvempi statement kuin ulkopuolelle jättäytyminen. Jos siis erotetaan kysymykset "pitäisikö kuulua" ja "pitäisikö vetäytyä", niin jälkimmäisessä kallistun ei:n puolelle.

 

[Sistis]

Minä olen vain idealistinen humanisti, ja minulle vahvin peruste sopimukseen kuulumiselle on tämä (linkki wikipediaan). Näen siis Suomen mieluummin sinisessä ryhmässä (kaikki demokraattiset teollistuneet valtiot pl. Etelä-Korea ja Yhdysvallat) kuin harmaassa (Venäjä, Kiina, Saudi-Arabia, Iran, Pakistan, Intia, Syyria, Pohjois-Korea, Myanmar...).

Ihan hyvä linkki. Mutta onko Etelä-Korean tai Yhdysvaltain maine sitten kärsinyt maailmalla erityisen paljon siitä, että ovat jääneet sopimuksen ulkopuolelle? Minusta ei. Toinen kartta vähän samalta aihealueelta löytyy täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Asevelvollisuus

Siinä Suomi kuuluu taas vallan toiseen ryhmään kuin iso osa näistä teollistuneista valtioista. Mutta eipä tämä ole Suomen mainetta ulkomailla heikentänyt. Siksi en usko tuon Ottawan sopimukseen menemättä jättämisenkään tehneen oikeasti mitään. Jokainen asioista perillä oleva valtionpäämien ymmärtäisi kyllä nuo syyt.

Ukrainakin ilmeisesti luopunut maamiinoista... Putin kiittelee. Nyt niille saattaisi olla pirusti käyttöä.

 

[Radiopää]

Ei sopimuksesta irtautuminen tarkoittaisi sitä, että raja on huomenna täynnä miinoja ja räjähtäneitä poroja. Tai sitä, että venäläiset tulevat tai jättävät tulematta Suomeen. Tilanne on tällä hetkellä se, että mikään sopimus ei saa olla esteenä tai viiveenä. Nykyinen Suomi tosin on sellainen, että jos tänne joku hyökkää, niin hyökkääjää pyydettäisiin odottamaan sen aikaa, että valtion virkamiehet saavat ensin kokoustaa ja tehdä raporttinsa.

 

[KwutsNI]

Ihan hyvä linkki. Mutta onko Etelä-Korean tai Yhdysvaltain maine sitten kärsinyt maailmalla erityisen paljon siitä, että ovat jääneet sopimuksen ulkopuolelle? Minusta ei.

Yhdysvaltain maine tuskin, mutta vaikea sitä olisi huonontaakaan (linkki)... Etelä-Koreasta en osaa sanoa.

Toinen kartta vähän samalta aihealueelta löytyy täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Asevelvollisuus

Siinä Suomi kuuluu taas vallan toiseen ryhmään kuin iso osa näistä teollistuneista valtioista. Mutta eipä tämä ole Suomen mainetta ulkomailla heikentänyt. Siksi en usko tuon Ottawan sopimukseen menemättä jättämisenkään tehneen oikeasti mitään. Jokainen asioista perillä oleva valtionpäämien ymmärtäisi kyllä nuo syyt.

Kuuluvatko muut teollisuusmaat asevelvollisuuden kieltävään sopimukseen? Jos eivät, niin minusta asia ei ole ihan sama.

Täyskieltäytyjien kohtelusta Suomi ajoittain saa pyyhkeitä ihmisoikeusympyröissä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Yhdysvaltain maine tuskin, mutta vaikea sitä olisi huonontaakaan (linkki)... Etelä-Koreasta en osaa sanoa.

Jokohan Venäjä mahtuisi listalle jos listansa päivittäisivät? Eikä muuten ole edes offtopicia tämä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joo, ei ollut perusteltua liittyä sopimukseen. Aikoinani tarjosin täällä sitä vaihtoehtoa, että oltaisiin ylvään idealistisesti ilmoitettu liittymisestä mutta vain loputtomiin venytetty ja vanutettu konkreettisia toimia samaan tapaan kuin Ruotsi tunnetusti aikoinaan "luopui" ydinvoimasta. Imago ei olisi kovinkaan kärsinyt ja miinat olisivat säilyneet puolustusaseina hamaan tulevaisuuteen asti. Saapa nähdä, saako tätä nyt enää korjattua.

Voi olla näin. Tietysti loputon jahkaaminen ja nysvääminen on sekin jonkinlainen imagoteko.

Oma kysymyksensä on, kuinka paljon Suomen tai minkään muunkaan maan imagoa määrittää johonkin Ottawan sopimukseen liittyminen tai liittymisestä pidättäytyminen. Korkeakirjallista ilmaisua tavoitellen väitän, että ei juuri hevon vitun vertaa. Joissakin tietyissä ja rajatuissa kinkeripiireissä ehkä. Eikös edesmennyt läditrinsessa Diana ollut ahkera maamiinabannauksen edistäjä silloin joskus? Varmaankin niissä seurapiireissä Haloselle olisi pikkurilli pystyssä näsäviisasteltu, jos Ottawan sopimus ei olisi mennyt meillä läpi. Näivettyneen maailmanmahdin toimettomalle edustustrinsessalle tuollainen touhu oli varmasti ihan omiaan. Eikä maamiinoilla ollut Dianan aikoina juuri minkäänlaista sotilaallista tai muutakaan merkitystä Britannialle, eikä tietysti myöhemminkään.

 

[mjr]

Voi olla näin. Tietysti loputon jahkaaminen ja nysvääminen on sekin jonkinlainen imagoteko.

Oma kysymyksensä on, kuinka paljon Suomen tai minkään muunkaan maan imagoa määrittää johonkin Ottawan sopimukseen liittyminen tai liittymisestä pidättäytyminen. Korkeakirjallista ilmaisua tavoitellen väitän, että ei juuri hevon vitun vertaa.

No joo, marginaalinen asia tietysti sinänsä, mutta sopi ihan hyvin Suomen yleiseen linjaan: meillä on ollut viime vuosikymmeninä aikamoinen perinne olla ihmeellinen mallioppilas kaikessa mahdollisessa - on esimerkiksi mukava käydä Brysselissä ja Frankfurtissa kun kiltisti harjoitetaan Saksan ja EU:n eliittien vaatimaa (idioottimaista) talouspolitiikkaa. Sen sijaan sotavuosina ja kylmän sodan aikana Suomella ei ollut ongelmaa häikäilemättömästikin erottua joukosta ja noudattaa omaa linjaansa. Minä vähän luulen, että nyt tarvittaisiin taas sitä omapäisyyttä ja kylmää pragmatismia, kun Euroopassa puhaltaa aika hyytävä itätuuli. Onko tällä nykyisellä poliitikko-sukupolvella viisautta ja itseluottamusta tähän?

 

[KwutsNI]

Jokohan Venäjä mahtuisi listalle jos listansa päivittäisivät? Eikä muuten ole edes offtopicia tämä.

Mahdollisesti, vaikka tuskin pääsisivät maailmanlaajuisessa kyselyssä USA:n 24% lukemiin. Venäjän uhka on kuitenkin lähinnä alueellinen, ja sen iskukyky rajoittuu välittömiin naapureihin. Mikä ei naapurissa olijoita toki juuri lohduta...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

No joo, marginaalinen asia tietysti sinänsä, mutta sopi ihan hyvin Suomen yleiseen linjaan: meillä on ollut viime vuosikymmeninä aikamoinen perinne olla ihmeellinen mallioppilas kaikessa mahdollisessa - on esimerkiksi mukava käydä Brysselissä ja Frankfurtissa kun kiltisti harjoitetaan Saksan ja EU:n eliittien vaatimaa (idioottimaista) talouspolitiikkaa. Sen sijaan sotavuosina ja kylmän sodan aikana Suomella ei ollut ongelmaa häikäilemättömästikin erottua joukosta ja noudattaa omaa linjaansa. Minä vähän luulen, että nyt tarvittaisiin taas sitä omapäisyyttä ja kylmää pragmatismia, kun Euroopassa puhaltaa aika hyytävä itätuuli. Onko tällä nykyisellä poliitikko-sukupolvella viisautta ja itseluottamusta tähän?

Käsite mallioppilaasta kuvaa Suomea turhankin osuvasti. Suomi toimii muutamissa asioissa kympin lukiolaistytön logiikalla. Tyttö on kuin maansa myynyt ja itkee illalla huoneessaan, kun pelkkien kymppien perään jostain perhanan terveystiedon kokeesta tuli jokin ysi miinus. Kuvittelee ettei kestä sitä häpeää. Samalla kalvaa epäilys, että alamäki alkoi juuri nyt ja kaikki romahtaa lopulta. Samanlaista Suomen touhu on ollut näissä imagojutuissa ja varsinkin Halosen maamiinavouhotuksessa. Ei mitään suhteellisuudentajua.

Ymmärrän tuon lopussa esittämäsi kysymyksen pitkälti retorisena, mutta totean silti että matka riittävän kylmän pragmaattisuuden tasolle tuntuu toivottoman pitkältä. Tosin vielä pidempi se on monilla vanhemman polven suomalaispoliitikoilla. Nyt jos koskaan pitäisi ymmärtää kokonaisuuksia eikä miettiä kaikkea kannatusluvut päällimmäisenä mielessä.

 

[mjr]

Ymmärrän tuon lopussa esittämäsi kysymyksen pitkälti retorisena, mutta totean silti että matka riittävän kylmän pragmaattisuuden tasolle tuntuu toivottoman pitkältä. Tosin vielä pidempi se on monilla vanhemman polven suomalaispoliitikoilla. Nyt jos koskaan pitäisi ymmärtää kokonaisuuksia eikä miettiä kaikkea kannatusluvut päällimmäisenä mielessä.

Niin, eivätpä nuo juuri herätä luottamusta. Meillä on sitä paitsi pian tulossa johtavaan hallitusasemaan puolue, joka tuntuu selvästi suorastaan asemoivan itsensä neuvosto..., korjaan, Venäjä-ystävällisille linjoille. Viimeksi eilen Pekkarinen (kyllä, Pekkarinen) suhtautui skeptisesti tuohon Virosta tulevaan maakaasuputkeen, mikä ei todellakaan ole pelkästään taloudellinen vaan hyvin olennaisesti myös geopoliittinen hanke, jonka merkityksen pitäisi hitaampikin nähdä. Eikä Pekkarinen ole hidas. Lehtomäestä pelkään tulevan seuraavan ulkoministerin jne. Eikä voi sanoa, että muissakaan puolueissa näkisi mitään kovin kaukonäköistä ulkopoliittista ajattelua. Joo, Kokoomus hymisee Natosta, mutta ei oikeasti laita tikkua ristiin asian eteen.

 

[ms.qvist]

Kirjoitetaan nyt keskustelun vuoksi yleistä mielipidettä vastaan, jos ei muuta niin paholaisen asianajajana (onko se tässä tapauksessa paholainen vai kenties vastapuoli?).

Minä olen vain idealistinen humanisti, ja minulle vahvin peruste sopimukseen kuulumiselle on tämä (linkki wikipediaan). Näen siis Suomen mieluummin sinisessä ryhmässä (kaikki demokraattiset teollistuneet valtiot pl. Etelä-Korea ja Yhdysvallat) kuin harmaassa (Venäjä, Kiina, Saudi-Arabia, Iran, Pakistan, Intia, Syyria, Pohjois-Korea, Myanmar...).

Minäkin olen (olivani) humanisti, mutta olen itsekkäästi ajatteleva humanisti ja tällaisissa asioissa tulisi tarkastella erityisesti myös sitä maan etua ja olla tekemättä tai allekirjoittamatta sopimuksia idealistisessa ja etenkään ideologisessa hengessä - kuten Halosen aikaan tehtiin - vaan aina ja kaikkialla ajatella myös sitä, että mitä hyötyä allekirjoittamisesta on ja mitä hyötä allekirjoittamatta jättämisestä on ja Ottawan sopimuksen kohdalla näen enemmän hyötyä siinä, että sopimus olisi jätetty allekirjoittamatta kuin että se allekirjoitettiin.

En pitäisi kovinkaan pahana sitä, jos Suomi leimautuisi vähemmän demokraattisten valtioiden ryhmään miellettäväksi maaniina-kysymyksessä, kun tässä tapauksessa tähän ryhmään kuuluminen edesauttaisi Suomen puolustuksen rakentamista ja hyödyttäisi Suomea enemmän kuin kuuluminen sopimukseen. Mitä hyötyä siihen kuulumisesta Suomelle on, siis konkreettista hyötyä eikä mitään kuvitteellista hyötyä jossain triviaalissa ryhmittymässä globaaleilla kentillä?

Tai ainahan Suomi olisi voinut pitkitellä allekirjoittamista lupaamalla tehdä sen samanaikaisesti Venäjän kanssa.

vlad.

 

[KwutsNI]

En pitäisi kovinkaan pahana sitä, jos Suomi leimautuisi vähemmän demokraattisten valtioiden ryhmään miellettäväksi maaniina-kysymyksessä, kun tässä tapauksessa tähän ryhmään kuuluminen edesauttaisi Suomen puolustuksen rakentamista ja hyödyttäisi Suomea enemmän kuin kuuluminen sopimukseen. Mitä hyötyä siihen kuulumisesta Suomelle on, siis konkreettista hyötyä eikä mitään kuvitteellista hyötyä jossain triviaalissa ryhmittymässä globaaleilla kentillä?

Sikäli kun kansainvälinen maine katsotaan epäkonkreettiseksi (ja sitä se sanan varsinaisessa mielessä tietenkin on), niin tuskin mitään hyötyä. Toisaalta taas maamiinojen tarve ei ole toistaiseksi aktualisoitunut (ja toivottavasti näin myöskään tapahdu tulevaisuudessa), ja niin kauan kuin näin ei tapahdu, on saatu marginaalinenkin hyöty enemmän kuin olematon haitta.

Tai ainahan Suomi olisi voinut pitkitellä allekirjoittamista lupaamalla tehdä sen samanaikaisesti Venäjän kanssa.

Tämä olisi erinomainen käytännön toimi, mutta kansainväliseen politiikkaan ehkä hivenen epädiplomaattinen ilmaisu... :)

Pitäisi saada monenkeskiseen diplomatiaan sellainen Sävellahja 22000 -tyyppinen haasto. Tarkoitan sellaista "Suomi Pohjois-Euroopasta lähettää terveisiä kaikille naapureilleen ja ilmoittaa haastavansa kaikki Itämeren rannikon valtiot mukaan Ottawan sopimukseen". Haasteesta ei sitten ole mahdollista kieltäytyä. Olisi äkkiä aseet riisuttu ja maailmassa rauha. Esitän samalla joulupukille toiveen, että kukaan lukija ei kuvittele minun olevan tosissani.