Ainakin sivullekirjoittaneen mielestä parasta antia töllöttimestä ovat laadukkaat dokumentit. Harmittavan usein vain tupaavat mielenkiintoiset aiheetkin lipsahtaa ohi. Aikaa ja halua kokopäivätoimiseen teeveen vahtaamiseen kun ei ole ja tuo muisti tuppaa pätkimään sikäli, ettei enää illalla muista mitä on aamun hesarista bongannut. Tässä ketjussa jatkoaikalaiset voisivatkin suositella tulevasta tarjonnasta olettamiaan helmiä muille.
Aloitetaan.
Tänään neljän jälkeen tulee ykköseltä dokkari Qumranin kirjakääröistä. Perinteistä käsitystä kristinuskon alkutaipaleesta mursivat jo vuonna -45 Egyptistä löydetyt ns. "Nag Hammadi" -tekstit, joiden kirjoittajiana oli toimineet ymmärtääkseni jonkinkaltaiset "uskovat agnostikot", joiden käsitys ja dokumentointi erosi osin radikaalistikin ns. virallisesta totuudesta. Kääröjen teksteissä kerrottiin mm. Jeeuksen ja Maria Magdalena olleen naimisissa.
Muutama vuosi myöhemmin arkeologit löysivät Qumranin luolista läheltä Jerusalemia uuden kasan kääröjä, jotka essealaiset olivat kirjoittaneet ajanlaksumme ekalla vuosisadalla. Vääräoppiset essealaiset ymmärtääkseni "lakkautettiin" pian vuosisadan vaihteessa, ja nämä kääröt oli jemmattu turvaan. Nag Hammadin "vahingosta" viisastuneina Vatikaani asetti tekstejä tutkimaan oman tutkimusryhmänsä, joka "takavarikoi" suurimman osan teksteistä. Mitään varsinaisia tuloksia ryhmä ei käsittääkseni ole koskaan julkaissut. Sen sijaan vähemmän radikaaleja vaihtoehtoista näkemystä (mm. jonkun markopetterin jonka nimeä en muista kirjoittama evankeliumi) on jopa suomennettu.
Salassa pidetyistä teksteistäkin on kuitenkin saatu jonkunlaista makua. '90-luvun alussa eräs amerikkalainen tutkija oli nimittäin saanut materiaalia käsiinsä ja julkaisi niistä omia tulkintojaan. Kaikkein omituisimpiin väitteisiin kuuluivat mm. tulkinnat, joidne mukaan Jeesus oli salanimi hallusinaatiota aiheuttaneelle sienelle ja se, että Jesse olikin nainen.
En tiedä kuinka paljonti äskeinen kirjoitukseni on satua, mutta toivottavasti ruotsalainen dokumentti valaisee asiaa edes piirun verran.
Toinen suosittelemani dokkari tulee ensi vikolla, (olikohan torstaina?) tyypilliseen kakkosen dokkariaikaan ja käsittelee yhtä urheiluhistorian klassikkotapahtumaa. Kiovan Dynamo oli ennen toista maailmansotaa yksi futiksen suurjoukkueista, mutta jäi luonnollisesti sekin sodan pyörteisiin.
Natsithan pitivät (neuvosto)venäläistä kansaa täsyin ala-arvoisena ja vain orjaksi soveltuvana. Ymmärtääkseni ukrainalaiset olivat kuitenkin lähinnä germaanisia rotukäsityksiä ja säästyivät siten pahimmalta vainolta saksalaisten vallatessa maan. Dynamonkin pelaajat passitettiin keskitys- ja työleirien sijasta "vain" pakkotyöhön tehtaisiin. Toki ukrainalaisiakin lähetettiin retkille runsain mitoin.
Sodan kuluessa Ukrainaa asemapaikkanaan pitäneet saksalaisotilaat pykäsivät pystyyn viihteen ja kunnon vuoksi futisliigan, jossa eri aselajien porukat mittelivät keskenään. Entiset Dynamon (ja muiden joukkueiden) pelaajat kasasivat sitten oman porukkansa, nimeltä Start, kasaan ja saivat luvan osallistua sarjaan. Ilmeisesti natsit ajattelivat, että alistetut ukrainalaiset hyväksyisivät heidät valtiaikseen paremmin, mikäli tällainen myönnytys sallittaan.
No, koska Startin kaverit olivat pääosin maailman eliittiä pienestä rapakunnostaan huolimatta, oli jälki sen mukaista. Sakemanni sakemannin perään joutui nöyrtymään näille vähäarvoisille. Lopulta propagandatappion välttämiseksi saksa päätti kasata hivenen kovemman joukkueen, johon kutsuttiin mm. SS-joukoissa palvelleita huippufutareita. Ottelua Kiovan stadionille tuli seuraamaan suuri väkijoukko, jonka riemuksi Start johtikin alistajiaan puoliajalle mentäessä niukasti.
Tauolla joukkueen pukukoppiin marssi Gestapon korkea-arvoinen upseeri, jonka sanoma oli selvä. "Kai te ymmärrätte, että te ette voi voittaa tätä ottelua?" Voi olettaa, että upseerin posituttua jokainen pelaaja tiesi tulevat vaihtoehdot, katseet kiersivät silmistä silmiin eikä sanaakaan virkattu. Kiovalaisten päätös oli selvä. Joukkue piti toisella puoliajalla sakuja täysin pilkkanaan ja huudatti yleisöä joka sai ivailla natseille vihreän veran shakin ansiosta. Nöyryytys ei jäänyt pelkästään maaleihin, joita tuli aika monta. Kaikkein pahin temppu oli, kun Startin pelaaja höpötti kaikki vastassaan olleet sakut, viimeisenä molarin ja vei pallon maaliviivalle. Koska joukkue hallitsi peliä miten tahtoi, ei heppu kuitenkaan tehnyt maalia, vaan potkaisi pallon tyhjän maalin edestä takaisin keskikentälle.
Siitä, mitä pelin jälkeen tapahtui on olemassa kaksi versiota: virallinen totuus ja totuus. Neuvostoliiton virallisen totuuden mukaisesti Startin pelaajat vietiin välittömästi ottelun jälkeen läheiselle kalliolle, jossa heidät teloitettiin. Mikäpä sen parempi propagandakäyttöön soveltuva esimerkki kommunistien ideologialle olisi ollut? Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahtunut. Osa joukkueen pelaajista (ei mitenkään merkittävä ero koko kansan kohtaloon nähden) vietiin työleireille - joissa osa myös kuoli. Osa puolestaan sai jatkaa elämäänsä suunnileen samalla tavalla kuin aiemminkin - nyt tosin virallisesti natsien halveksimana, mutta ehkä kuitenkin jollain tapaa ihailemanakin, skeä luonnollisesti ukrainalaisten suurina sankareina.
Neuvostoliiton kirjoissa miehet olivat kuitenkin sankarivainajia aina '90-luvulle asti. Pelaajat elivät normaalia elämää, kävivät maitokaupoissa ja potkivat palloa lastenlastensa kanssa. Virallisesti heitä ei kuitenkaan ollut, ennenkuin perestroikka vapautti heidät valheen kahleista.
Jaa että kuinka paljon puhuin höpöjä? Siitä, kun kirjan luin on jo aikaa, joten mahdollisesti paljonkin. Tsekatkaa dokkari ja tietäkää enemmän, niin minäkin teen :-)
Aloitetaan.
Tänään neljän jälkeen tulee ykköseltä dokkari Qumranin kirjakääröistä. Perinteistä käsitystä kristinuskon alkutaipaleesta mursivat jo vuonna -45 Egyptistä löydetyt ns. "Nag Hammadi" -tekstit, joiden kirjoittajiana oli toimineet ymmärtääkseni jonkinkaltaiset "uskovat agnostikot", joiden käsitys ja dokumentointi erosi osin radikaalistikin ns. virallisesta totuudesta. Kääröjen teksteissä kerrottiin mm. Jeeuksen ja Maria Magdalena olleen naimisissa.
Muutama vuosi myöhemmin arkeologit löysivät Qumranin luolista läheltä Jerusalemia uuden kasan kääröjä, jotka essealaiset olivat kirjoittaneet ajanlaksumme ekalla vuosisadalla. Vääräoppiset essealaiset ymmärtääkseni "lakkautettiin" pian vuosisadan vaihteessa, ja nämä kääröt oli jemmattu turvaan. Nag Hammadin "vahingosta" viisastuneina Vatikaani asetti tekstejä tutkimaan oman tutkimusryhmänsä, joka "takavarikoi" suurimman osan teksteistä. Mitään varsinaisia tuloksia ryhmä ei käsittääkseni ole koskaan julkaissut. Sen sijaan vähemmän radikaaleja vaihtoehtoista näkemystä (mm. jonkun markopetterin jonka nimeä en muista kirjoittama evankeliumi) on jopa suomennettu.
Salassa pidetyistä teksteistäkin on kuitenkin saatu jonkunlaista makua. '90-luvun alussa eräs amerikkalainen tutkija oli nimittäin saanut materiaalia käsiinsä ja julkaisi niistä omia tulkintojaan. Kaikkein omituisimpiin väitteisiin kuuluivat mm. tulkinnat, joidne mukaan Jeesus oli salanimi hallusinaatiota aiheuttaneelle sienelle ja se, että Jesse olikin nainen.
En tiedä kuinka paljonti äskeinen kirjoitukseni on satua, mutta toivottavasti ruotsalainen dokumentti valaisee asiaa edes piirun verran.
Toinen suosittelemani dokkari tulee ensi vikolla, (olikohan torstaina?) tyypilliseen kakkosen dokkariaikaan ja käsittelee yhtä urheiluhistorian klassikkotapahtumaa. Kiovan Dynamo oli ennen toista maailmansotaa yksi futiksen suurjoukkueista, mutta jäi luonnollisesti sekin sodan pyörteisiin.
Natsithan pitivät (neuvosto)venäläistä kansaa täsyin ala-arvoisena ja vain orjaksi soveltuvana. Ymmärtääkseni ukrainalaiset olivat kuitenkin lähinnä germaanisia rotukäsityksiä ja säästyivät siten pahimmalta vainolta saksalaisten vallatessa maan. Dynamonkin pelaajat passitettiin keskitys- ja työleirien sijasta "vain" pakkotyöhön tehtaisiin. Toki ukrainalaisiakin lähetettiin retkille runsain mitoin.
Sodan kuluessa Ukrainaa asemapaikkanaan pitäneet saksalaisotilaat pykäsivät pystyyn viihteen ja kunnon vuoksi futisliigan, jossa eri aselajien porukat mittelivät keskenään. Entiset Dynamon (ja muiden joukkueiden) pelaajat kasasivat sitten oman porukkansa, nimeltä Start, kasaan ja saivat luvan osallistua sarjaan. Ilmeisesti natsit ajattelivat, että alistetut ukrainalaiset hyväksyisivät heidät valtiaikseen paremmin, mikäli tällainen myönnytys sallittaan.
No, koska Startin kaverit olivat pääosin maailman eliittiä pienestä rapakunnostaan huolimatta, oli jälki sen mukaista. Sakemanni sakemannin perään joutui nöyrtymään näille vähäarvoisille. Lopulta propagandatappion välttämiseksi saksa päätti kasata hivenen kovemman joukkueen, johon kutsuttiin mm. SS-joukoissa palvelleita huippufutareita. Ottelua Kiovan stadionille tuli seuraamaan suuri väkijoukko, jonka riemuksi Start johtikin alistajiaan puoliajalle mentäessä niukasti.
Tauolla joukkueen pukukoppiin marssi Gestapon korkea-arvoinen upseeri, jonka sanoma oli selvä. "Kai te ymmärrätte, että te ette voi voittaa tätä ottelua?" Voi olettaa, että upseerin posituttua jokainen pelaaja tiesi tulevat vaihtoehdot, katseet kiersivät silmistä silmiin eikä sanaakaan virkattu. Kiovalaisten päätös oli selvä. Joukkue piti toisella puoliajalla sakuja täysin pilkkanaan ja huudatti yleisöä joka sai ivailla natseille vihreän veran shakin ansiosta. Nöyryytys ei jäänyt pelkästään maaleihin, joita tuli aika monta. Kaikkein pahin temppu oli, kun Startin pelaaja höpötti kaikki vastassaan olleet sakut, viimeisenä molarin ja vei pallon maaliviivalle. Koska joukkue hallitsi peliä miten tahtoi, ei heppu kuitenkaan tehnyt maalia, vaan potkaisi pallon tyhjän maalin edestä takaisin keskikentälle.
Siitä, mitä pelin jälkeen tapahtui on olemassa kaksi versiota: virallinen totuus ja totuus. Neuvostoliiton virallisen totuuden mukaisesti Startin pelaajat vietiin välittömästi ottelun jälkeen läheiselle kalliolle, jossa heidät teloitettiin. Mikäpä sen parempi propagandakäyttöön soveltuva esimerkki kommunistien ideologialle olisi ollut? Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahtunut. Osa joukkueen pelaajista (ei mitenkään merkittävä ero koko kansan kohtaloon nähden) vietiin työleireille - joissa osa myös kuoli. Osa puolestaan sai jatkaa elämäänsä suunnileen samalla tavalla kuin aiemminkin - nyt tosin virallisesti natsien halveksimana, mutta ehkä kuitenkin jollain tapaa ihailemanakin, skeä luonnollisesti ukrainalaisten suurina sankareina.
Neuvostoliiton kirjoissa miehet olivat kuitenkin sankarivainajia aina '90-luvulle asti. Pelaajat elivät normaalia elämää, kävivät maitokaupoissa ja potkivat palloa lastenlastensa kanssa. Virallisesti heitä ei kuitenkaan ollut, ennenkuin perestroikka vapautti heidät valheen kahleista.
Jaa että kuinka paljon puhuin höpöjä? Siitä, kun kirjan luin on jo aikaa, joten mahdollisesti paljonkin. Tsekatkaa dokkari ja tietäkää enemmän, niin minäkin teen :-)