Pari vanhaa teoriaa
"Avaruuden rakenne on sinänsä niin kompleksinen ettei sitä oikein kykene ymmärtämään täysin maalaisjärjellä (lue: minä en osaa oikeasti selittää). Olisi helppo sanoa että sinun ei kannata ajatella muuta kuin että avaruus on ja sillä selvä. Tämä tosin sotisi kaikkia periaatteitani vastaan joten kaipa sitä pitänee yrittää selittää jotakin. Ensinnäkin teorioita avaruuden rakenteesta on aivan tajuttomasti, monia ei kyetä todistamaan vääräksi/oikeaksi joten aikamoista hullunhommaahan se olisi ruveta selittelemään jokaista. Ehkä kuitenkin "isoin" eli suosituin muttei silti välttämättä oikea teoria on standardimallin mukainen rakennelma jossa avaruus on syntynyt jonkinlaisessa giganttisessa räjähdyksessä. "
Juuri näin, ei sitä voi selittää kun sitä ei kukaan edes tiedä. Tähtitieteilijät voivat vain antaa "oppineita arvauksia". Alkuräjähdysteoria on ollut voimissaan nyt jo jonkin aikaa, mutta käytännössä avaruuden rakenteen ja synnyn pääteoria voi olla 20 vuoden kuluttua jo aivan toinen. Se voi olla teoria, josta nykyään ei tiedetä mitään tai joku nykyinen vähemmän tunnettu teoria jonka todennäköisyyteen ei nyt oikein uskota. Luin tässä joku aika sitten mielenkiintoisen artikkelin maailmankaikkeudesta ja sen rakenteesta. T&A (Tähdet ja Avaruus) lehden mukaan on nimittäin teoriassa mahdollista, että maailmankaikkeus olisikin huomattavasti pienempi kuin yleisesti arvellaan. Erään teorian mukaan on täysin mahdollista, että jopa huomattava määrä maailmankaikkeudesta näkyvistä galakseista olisi itse asiassa olemassa olevien galaksien eri ikäisiä kuvia!! Tämän teorian mukaan voisimme periaatteessa nähdä oman Linnunratamme jonain kaukaisena galaksina sitä kuitenkaan tajuamatta. Tällöin aikoinaan galaksistamme lähtenyt valo olisi kiertänyt maailmankaikkeuden, jonka tässä tapauksessa olisi oltava suhteellisen pieni, ja palannut takaisin lähtöpisteeseensä. Erään maailmankaikkeutta koskevan teorian mukaan näin todella tapahtuu, eli kerran jostakin lähtenyt valo palaa maailmankaikkeuden kierrettyään lähtöpisteeseensä. Nykytietämyksen mukaan näin ei kuitenkaan ole, mutta aivan varmojakaan tästä ei voi olla. Nykyään oletetaan että universumi on niin iso "paikka" ettei valo ehti sitä koskaan kiertää, vaikka se maailmankaikkeuden rakenteen puolesta olisikin mahdollista. On olemassa myös vielä paljon oudompia ja moniulotteisempia universumin malleja. Eräässä niistä maailmankaikkeus on eräänlainen peilisali, jossa "seinät" luovat illuusion äärettömyydestä, vaikka se todellisuudessa on äärellinen ja suhteellisen pieni maailmankaikkeus. Yleisesti maailmankaikkeuden iäksi on laskettu se noin 12-15 miljardia valovuotta, mutta todellisuudessa sen tiedetään vain varmasti olevan ainakin miljardi valovuotta. Kaikki arviot siitä ylöspäin ovat enemmän tai vähemmän arvelua ja oletusta. Ajan saatossa useat tiedemiehet ovat yrittäneet etsiä eri puolilta maailmankaikkeutta spektriltään identtisiä galakseja niitä kuitenkaan löytämättä. Lopullisen ratkaisun maailmankaikkeuden rakenteeseen pitäisi tuoda pari lähivuosina laukaistavaa satelliittia, jotka etsivät taivaalta identtisiä kohteita. Vaikka kohteet olisivat hyvinkin "eri ikäisiä" ne pitäisi pystyä tunnistamaan samaksi kohteeksi.
"Avaruudessa on, riippuen teoriasta, 4-xxx ulottuvuuksia (26 taitaa olla jonkinsortin virallinen luku). Näistä ulottuvuuksista 22 on kietoutunut äärimmäiseen pieneen tilaan niin ettemme me kykene tiedostamaan niitä. Näitä ulottuvuuksia on mahdollista avata suurilla energioilla (sellaset kvasiljoonaa vetypommia ) mutta käytännössä niitä ei havaita ennenkuin loppu on lähellä (jos siis maailmankaikkeudessa on riittävästi massaa luhistumiseen ja uuteen imploosioon). "
Olen törmännyt useamman kerran viimeaikoina määritelmään "neliulotteinen pallopinta", kun joku on yrittänyt selittään kaikkeuden rakennetta. Perään on todettu, ettei sitä pysty selittämään tai hahmottamaan ja ilmoitettu sitten esimerkkinä se täyttyvä ilmapallo, jossa sen ilmapallon pinta on maailmankaikkeus ja pintaan piirretyt pisteet galakseja. Esimerkki kyllä selittää hyvin kaikkeuden laajenemisen ja sen että kaikki galaksit etääntyvät toisistaan, mutta mikä siitä tekee nimenomaan neliulotteisen? Olen myös kuullut sellaisen määritelmän että maailmankaikkeus on kuin yhteen kytketty letku, jossa poikittaissuunta kuvaa näkemäämme kolmiulotteista maailmankaikkeutta ja letkun pinnan ympärikiertäminen uutta käpertynyttä neljättä ulottuvuutta. Letkun halkaisija olisi ollut jokin mahdottoman pieni luku. Taisi olla se sama lukuarvo, jolla kaikki neljä perusvoimaa olivat samaa suuruusluokkaa. Se määriteltiin myös niin, että tuolloin kolmiulotteisesti paikallaan näkyvä hiukkanen itse asiassa kiersi neljättä ulottuvuutta. Sitä ei vain voi havaita.
"Tiettynä hetkenä jolloin ei ollut aikaa/tilaa kaikki materia oli tiivistynyt singulariteettiin (samanlaiseen kuin mustien aukkojen keskustassa). Tilaa ei ollut, todennäköisesti kuvittelet tässä kohtaa jotain yksinäistä pistettä ison pallon sisällä. Mutta sellainen kuvitelma on virheellinen, mitään palloa ei ole, ainoastaan piste jonka ympärillä ei ole mitään koska piste on kaikki mitä on . Tässä vaiheessa tuskin ihmetyttää miksi on helppo kritisoida nykytiedettä."
1960-luvulla syntyi teoria, jonka mukaan kaikkien massiivisten tähtien luhistuminen johtaisi itse asiassa uusien maailmankaikkeuksien syntymiseen. Tuolloin tähden keskelle muodostuva singulariteetti laittaisi liikkeelle uuden aika-avaruusalueen, oman maailmankaikkeuden. Eli mustan aukon syntyminen vastaisi omaa maailmankaikkeutemme alkuräjähdystä. Ei teoriaa kukaan ilmeisesti pysty edelleenkään kumoamaa, mutta ilmeisesti sen todennäköisyyteen ei juurikaan uskota.
"Avaruus on käytännössä neliulotteinen paikka jossa jokaisella hiukkasella on useita "tiloja".
Onko? Vai havaitsemmeko sen vain neliulotteisena, käytännössä se voi jotain aivan muuta..
"Singulariteetti synnyttää reiän tähän kudokseen ja siinä pisteessä ei ole aikaa eikä tilaa, mutta reikä laajenee mitä enemmän massaa/energiaa joutuu sen vaikutuspiiriin (aka. tapahtumahorisontin taakse). "
Niin, tai siellä on oma aika ja oma tila, mitä ei voi havaita ulkopuolelta.
"Avaruuden reuna, mikä se on? Taaskin kuva ilmapallosta täyttymässä on väärä koska teoriassa avaruuden ulkopuolella ei ole mitään ei edes tyhjyyttä. Tähänkään kysymykseen en osaa vastata kunnolla. "
Mikä ihme se on. Eihän siihen oikeasti osaa kukaan vastata. Tiedemiehet antaa vain oppineita arvauksia. Yleisesti ajatellaan, että maailmankaikkeus voi olla äärellinen tai ääretön sekä rajallinen tai rajaton sen rakenteesta riippuen.
"Tulevaisuudessa CERN:in hiukkaskiihdytinlabrassa kokeillaan uutta hyperkiihdytintä jolla törmäytetään molekyyliyhdisteitä ja jopa näkyviä hiukkasia lähellä valonnopeutta olevilla nopeuksilla. Yhtenä päivänä kokeessa on liikaa energiaa ja nuo kaksi kohdetta muodostavatkin pienen mutta ytimekkään mustan aukon, aukko alkaa kasvaa koska siihen ammutaan jatkuvasti pieniä hiukkasia. "
Heh. Jossain tiedelehdessä oli joku aika sitten jonkun uuden hiukkaskiihdyttimen pomon haastattelu, jossa se rauhoitteli "suurta yleisöä" siitä, ettei mustan aukon syntyminen ollut todennäköistä. Se antoi siihen jonkun mitättömän pienen arvon (taisi verrata, että se on melkein tai käytännössä 0), ja totesi että saatte olla rauhassa. Itselleni tuli tämä prosenttiluku/todennäköisyys luettuani heti yksi Jim Carey:n elokuva mieleen. Siinä joku nainen ilmoitti, että Careyn mahdollisuudet päästä kahville sen kanssa oli jotain yksi miljardista ja Carey vastasi siihen, että SE ON SIIS MAHDOLLISTA!!!! Ilmeisesti jonkinlaisten ongelmahiukkasten syntyminen hiukkauskiihdyttimissä on teoreettisesti mahdollista. Vaikka se musta aukko joskus törmäytysten takia syntyisikin, ei se kuitenkaan pystyisi mitään koskaan imemään. Nykytietämysten mukaan atomin ytimen kokoisia aukkoja voi olla olemassa, mutta ne tuskin pystyvät imemään yhtään mitään. Tai vaikka pystyisivätkin on se niin pientä ettei sillä ole mitään merkitystä maapallon kannalta.
"Jos joku väittää, että elämä maapallolla on saanut alkunsa maan ulkopuolelta tulleen meteorin kylkiäisinä saapuneista bakteereista, niin samalla hän väittää että maapallon ulkopuolella on hiilipohjaista elämää. "
Aikoinaan Marssista haetuissa näytteissä oli muuten vahvoja viitteitä elämästä. Niille tehtiin muistaakseni neljä testiä ja kolme ensimmäistä antoi tulokseksi, että näytteissä oli jäämiä orgaanisesta aineesta. Ratkaiseva neljäs testi oli sitten negatiivinen. Useampi tiedemies muuten arvelee että Europan kuussa saattaisi hyvinkin olla bakteereja. Aika näyttää.
"Ovatko nämä elämänmuodot sitten kehittyneet sille asteelle, että pystyisivät lentämään ufoilla tänne tarkastelemaan meidän touhuja ? Tai löytyykö tällaisia elämänmuotoja ? Vastataan nyt sitten, että pidän sitä mahdollisena. Ja miksei muualla maailmankaikkeudessa voisikin olla elämää, ei välttämättä samanlaista kuin mitä meillä täällä maapallolla on. Ja miten oikeastaan määritellään elämä ? Tarkoitetaanko sillä hiilipohjaisia eliöitä, mitä löytyy mm. maapallolta ? Vai älyllistä elämää ? Toisaalta (leimaamatta ketään) voisi sanoa, että ihminen näkee mitä hän haluaa nähdä. En kiellä enkä myönnä ufojen olemassaoloa, sanonpa vaan, että se on mahdollista. Mutta tällaisten "ufo-asioiden" osalla voisin sanoa, että itse en usko niiden olemassaoloon, ellen itse asiaa pysty toteamaan. Tai ellei joku luotettava taho niitä pysty uskottavasti mulle todistamaan. "
Niin, ellei ole uskonnollista painolastia, niin ei pitäisi olla vaikeaa myöntää, että maapallon ulkopuolella on todennäköisesti älykästä elämää. Se on yksinkertaisesti matemaattisesti todennäköistä, vaikka sitä miten kääntäisi. Se, että tapahtuuko "ensimmäistä yhteyttä" koskaan on taas aivan eri asia.
"Tämä kvanttifysiikka, rinnakkaiset maailmankaikkeudet jne. , ovatko ne todellisesti todettuja asioita vai tutkijoiden kehittämiä käsitteitä selittämään havaitsemiaan ilmiöitä (joita he eivät täysin tunne ?) ja ilmiöitä, joiden he epäilevät olevan olemassa. Kuten tässäkin tapauksessa, ne voivat olla olemassa tai sitten ei. Itse vaatisin taas niitä konkreettisia todisteita. "
Todisteita tuskin tulee lähivuosikymmeninä. Siihen asti kaikki todellakin on spekulaatiota.
"Rinnakkaisulottuvuuksista sen verran että niitä on muistaakseni standardimallin mukaan ainakin ne 26 joista 22 on käpertynyt kasaan tjsp. Tällaisista kuplauniversumeista/äärettömästä määrästä rinnakkaistodellisuuksia niin ei luonnollisestikaan ole saatu kokeellisia todisteita. Kuitenkaan en voi sanoa että ne olisivat humpuukia tms. kyseiset ilmiöt kuuluvat jo enemmänkin sinne väitöskirja-alueelle joten en ole oikea ihminen vastaamaan asioista. "
Niin, 1970-luvulla, tai vielä 1980-luvullakin, tiedemies olisi vähintäänkin pilannut tiedemiehen maineensa, jos se olisi ilmoittanut tutkivansa rinnakkaisulottuvuuksia. Teorioina nämä on tietenkin vanhoja, mutta vakavasti ne on taittu ottaa vasta 1990-luvulla. Aikaisemminkin ne olivat enemmänkin vain välttämättömyyksiä, jotka tulivat erilaisten teorioiden lisinä. Tuolloin erilaiset teoriat siis mahdollistivat niiden olemassa olon, muttei niitä kukaan vakavasti tutkinut.