Tuijottajat

[Paitselo]

Seuraavassa Jouni Tikkasen (HS) loistavaa analyysia stadilaisista. Lisäsin alkuun ja sekaan (anteeksi Jouni, mutta yhteistyö on voimaa, enkä perusideaasi ole pilannut) omaa kirjoitustani, koska tämä Jounin "brainchild" on kuin suoraan minun omasta päästäni nykäisty.

Auto meni huoltoon koko päiväksi... meikä tuli metrolla ilman autoa sieltä huollosta työpaikalle. Kovin oli kamala kokemus autoilijalle tämä metron tuubissa matkastus. Tässä raportti:

Istuinpenkkien muodikas vastakkain asettaminen julkisissa kulkuvälineissä henkii halusta avautua Eurooppaan. Nyt tulee olla OUTGOING, ulospäin suuntautuva ja yhteistyöhaluinen... tyhjäkäynnillistä SMALL TALKIA (= lue paskanjauhantaa) on myös osattava.
Mutta kun me ei osata, ikävä kyllä.
Suomalainen joutuu pakokauhuun kulttuurillisessa pakkosyötössä, painaa hartiapankilla tuontiauton Saksasta ja kehittää kuusi tuntia kestävän kello neljän ruuhkan Stadissa Lasipalatsin ja Ratsastajapatsaan väliin.

Yksilöetäisyyden loukkaus särkee tilanteen hallinnan tunteen, johon jokaisella on psykologinen tarve pyrkiä. Vastakkain asetetuilla penkeillä ei ole oman itsensä herra. Vastakkaista vaivautujaa tarkkaillaan, hänestä muodostetaan epäoikeudenmukaisia mielikuvia.
Olet siinä penkillä kuin hyökkääjä kaukalon kulmauksessa, kun pakki vetää poikittaisella selkään, eikä puusilmäinen seepra näe mitään. Vasta eräsummeri vapauttaa ryntäämään hädissään kohti pukukoppia: RAUTATIENTORI, JÄRNVÄGSTORGET.

Vastakkaisia penkkejä on tullut yhä vaan lisää, metron ohella myös uusiin ratikoihin ja dösiin.
Kaikesta päätellen suunnittelija on seissyt toimiston nuorekkaassa kahvihuoneessa espressokeittimen ja maidonvaahdottimen vaiheilla ja ehdottanut trendikkään terävänä ratikoihin uutta, nuorekasta ilmettä. Ekstrovertit ovat nyökäyttäneet innokkaasti, vahvasankaiset lasit ovat heiluneet muotikampausten muodostamassa ilmavirrassa samalla kun BMW:n avaimet kilisevät suloisesti taskuissa.

Stadin metro on yksin matkustavalle kamalan ahdistava paikka. Liikkuessaan kaksistaan tai kolmistaan saattaa kehittää uutisista asiaa ja vilkaista välillä, mitä toinen on ilmeellään mieltä.. mutta yksin matkustava on täysin kusessa. Yrititpä valita kuinka surkean nurkkapaikan tahansa, niin ainakin aamulla ja iltapäivällä kampeaa utelo koulutyttö vastakkaiselle paikalle tuijottamaan.

Siitä hetkestä kun joku istuu siihen vastakkaiselle paikalle, alkaa kuumeinen pohdinta, mitä kaikkea voi tehdä, ettei joutuisi katsomaan kanssamatkustajaa silmiin. Ensin kääntää katseensa vaistomaisesti sivuun. Mutta jos ei halua tuijottaa haaveellisesti ikkunassa vilisevää metrotunnelin seinää, on käännettävä katseensa toisella puolella käytävää istuviin mummoihin. Nämä tuijottavat töykeästi takaisin tai pahimmassa tapauksessa läväyttävät maisemaan ruskeahampaisen "hymyn". Tsiisus.

Ikkunaan katsomisessa on se ongelma, että lasi heijastaa. Pian huomaat että vastapuolen julkea teinityttö, mikä lie alaikäinen munahaukka, tuijottaa Max Factor-ripsiensä alta lasin kautta suoraan silmiin kuin kuolema. Sen katse ei edes YRITÄ väistää. Se olettaa, että olet vanhempi ja viisaampi ja sinulla iso, terhakas, pystyssä jököttävä... mäyräkoira kotona odottamassa.

Lasket katseesi alas. Vastapäinen siirtää heti vaivautuneena kenkiään. Lasket katseesi alemmas. Nyt se ajattelee, että sinä saatanan pervo vahtaat omaa mulkkuasi ja alkaa itsekin vahdata.

Nostat katseesi etuviistoon ylös. Metron takaseinäsä on mainos: EDULLISTA JA JOUSTAVAA ASUNTOLAINAA. Luet mainoksen läpi, kunnes huomaat tuijottavasi jonkun mainoksen alla istuvan naisen rintoja.

... jatkuu ...

 

[Paitselo]

Sitten kaivat repustasi mukaan sattuneen paperilapun. Se on lähtiessä eteisen lattialta poimittu kirje verotoimistosta. Et uskalla sitä avata... kääntelet sitä hikisissä käsissäsi puolelta toiselle ja ennenpitkää huomaat, että tulossa on paniikki- tai migreenikohtaus, tai kummatkin yhtäaikaa.
Taitat kirjeen kokoon ja laitat sen takaisin reppuun. Suljet silmäsi. Kun avaat ne, on vastapäinen kimuli jäänyt Hakaniemeen! Jessus mikä riemun tunne!

Voit tietenkin olla kokonaan istumatta penkkiin. Oven suussa tankoon nojatessasi sinua kyllä tarkkailaan, mutta itse voit luontevasti painaa pääsi alas. Muuten paikka on hyvä, mutta on siinä ikävä hetkua puoli tuntia kiihdytysten ja jarrutusten tahdissa. Lisäksi jokaiselta pysäkiltä kyytiin kampeaa hemmoja joilla on koulurepun, stereoitten ja limupatterin lisäksi mukanaan helvettilisen kokoinen rullalauta... ja voit olla varma että nämä kesähelteelläkin päätänsä villapipon alla muhittavat "jou-sällit" jäävät juuri siihen sinun kohdallesi tekemään niitä rituaalisia neekeritervehdyksiään siten, että kylkiluusi ovat rullalaudoista mustelmilla.

Keskikaupungilla metrossa matkustaminen on vastenmielisintä. Vapautusta joutuu odottamaan Sörnäisiin saakka. Kun "juna" ehtii aseman ohi ja putkahtaa putkesta ulkoilman kirkkauteen, voi päänsä kääntää rehelliseen 90 asteen kulmaan ja katsoa herkeämättä Vanhankaupunginlahdella jään seassa paskantavia sorsia. Vasta silloin vastapenkille ilmestyneen nuorenparin tyhjäpäinen keskustelu avautuu täysipainoiseen tarkkailuun.

BUSSISSA taas paras paikka on takana, siinä missä penkkien taaksepäin nouseva linja taituu suoraksi. Näkymä on avarin, hallitseva. Takaa löytää penkin, jossa voi vetäytyä ikkunan viereen, nakata repun viereiselle paikalle estämään Kalliosta saapuvien leveäperseisten sotaleskien viereen istumisen.
Hiukan takaoven etupuolella, vasen laita - siinä se on! Kasvot ovat menosuuntaan. Et näe tuijotusta hilseisillä olkapäilläsi, voi tuijottaa muita ja tarkkailla. Oikein vittumaisella suoraan silmiin kohdistetulla tuijotuksella voit saada jonkun etuovesta sisääntulleen reppanan syöksymään samantien keskiovesta ulos! Pahinta on se, että niin kaikki muutkin tekevät.

Eläimillä yksilökohtaisen "kehän" sisäpuolelle astuminen aiheuttaa usein hyökkäävän puolustusreaktion, mutta harvoin näkee ihmisen ryntäävän ratikassa kanssamatkustajansa kurkkuun. Siis harvoin. Tätä kuitenkin tapahtuu.
Ahdistus patoutuu. Brittiäinen purkaa sen korviketoiminnaksi, tyhjäkäyntipuheeksi jossa asiaa ei ole. Kissa taas hämillään ollessaan pyrkii tekemään jotakin viihdyttävää ja käytännöllistä - se rupeaa nuolemaan omaa persettään. Meillä Suomessa ei olla vielä täysin urbanisoiduttu, emmekä me ihmiset voi kokkareilla ruveta nuolemaa omaa tai sen puoleen kenenkään muunkaan persvakoa. Me emme ole vielä oppineet OUTGOING SMALL TALKIN välttämättömyyttä.
Me johdamme itsaritilastoja.

Mitä tästä opimme? Jos viet autosi huoltoon, niin vaadi huollon ajaksi korvikebiili.

LOPPU

 

[PeteX]

Viestin lähetti Predator
BUSSISSA taas paras paikka on takana, siinä missä penkkien taaksepäin nouseva linja taituu suoraksi. Näkymä on avarin, hallitseva. Takaa löytää penkin, jossa voi vetäytyä ikkunan viereen, nakata repun viereiselle paikalle estämään Kalliosta saapuvien leveäperseisten sotaleskien viereen istumisen.
Hiukan takaoven etupuolella, vasen laita - siinä se on! Kasvot ovat menosuuntaan. Et näe tuijotusta hilseisillä olkapäilläsi, voi tuijottaa muita ja tarkkailla. Oikein vittumaisella suoraan silmiin kohdistetulla tuijotuksella voit saada jonkun etuovesta sisääntulleen reppanan syöksymään samantien keskiovesta ulos! Pahinta on se, että niin kaikki muutkin tekevät.

No pitikö tämäkin julkisesti kertoa. Nyt kaikki ryntäävät tälle dösän parhaalle paikalle. Metrossa mukavimpia kokemuksiani on ollut kun kaveri ryntäsi sulkeutuvien ovien välistä sisään, istuutui vastapäätäni, otti viinapullon povarista ja kysyi minulta olenko koskaan ajanut kuorma-autoa alasti tähti kädessä. Selvää lataamo kamaa, jonka jutut pysyivät yhtä järkevinä koko matkan ajan. Metroasemilla pitäisi olla järkkäreitä, jotka ohjaavat tietyt tapaukset heille erikseen varatulle suljetulle vaunuosastolle.

 

[hihhu]

Julkisten käyttö on taitolaji. Voisin itse kertoa kauhutarinoita siitä, kun joudun henkilöautolla keskustaan. Jos vain mahdollista, menen aina julkisilla.

Tärkeintä on osata pitää katse sopivassa pienessä liikkeessä. Aloittelijat tekevät yleensä sen virheen, että repivät katsettaan ympäriinsä. Siitä tulee vain kuvailemanne paniikkitilanne. Katsetta pitää siirtää rauhalisesti paikasta toiseen. Ensiksi pitää tervehtiä niitä vastapäätä istuvia. Mutta ei Suomessa mitään paskaa jauheta, täällä riittää, että rauhallisesti kohtaat heidän katseensa ja yhtä rauhallisesti siirrät katseesi taas seuraavaan. Rauhallinen tasainen liike on tärkeää. Tämä on matkan kriittisin vaihe. Jos joudut tässä kohtaa paniikkiin ja repäiset katseesi pois, voit saman tien hypätä ulos metrosta ja koittaa seuraavalla uudestaan, koska sen jälkeen koko matka on paniikinomaista pakenemista.

Kun ensimmäisestä ihmisestä on selvitty, ei saa jäädä laakereilleen lepäämään vaan pitää käydä kohtaamassa seuraava. Ainakin kaikkien niiden kanssa, jotka katsovat sinuun pitää tuo lyhyt kontakti hankkia, koska se viestittää heille, että sinä olet varma oikeudestasi olla paikallasi ja lisää myös omaa itsevarmuuttasi. Yleensä kannattaa varmuuden vuoksi käydä läpi myös ne, jotka sattuvat sillä hetkellä katsomaan johonkin muualle. Kun tämä ensimmäinen katsekierros on hoidettu, olet todennäköisesti saanut jo sen verran itseluottamusta, että voit rentoutua. Jos et ole, jatka tätä katseiden kohtaamista samaan rauhalliseen tahtiin vaikka koko loppumatka. Loppujenlopuksi totut ajatukseen siitä, että sinua katsellaan ja saat varmuutta omaan katseeseesi.

Nyt sinulla on siis oma tilasi, mutta perusongelma eli se, mihin katseensa loppuajaksi laittaa, ei ole muuttunut. Perusratkaisumalleja on kaksi. Jos kykenet uppoutumaan ajatuksiisi, on yleensä helpointa kääntää katse ikkunaan tai johonkin mainokseen ja häipyä tämän maailman kuvioista loppumatkan ajaksi. Muista kuitenkin tarkastaa myös heijastukset ikkunaan tuijottaessasi, jotta välttyisit noloilta tilanteilta. Toinen vaihtoehto on antaa silmän ns. levätä. Yleensä paikalla on riittävasti oman mieltymyksen mukaisen sukupuolen edustajia, joissa silmä ns. lepää. Tätä toimintaa varten tarvitaan vähintään kaksi riittävän etäällä toisistaan istuvaa yksilöä. Samaan rauhalliseen tahtiin, jota jo harjoittelit matkan alussa, siirrä katsettasi yksilöstä toiseen. Mikäli katselet mieluummin ylävartaloa tai kasvoja, katse kannattaa viedä kaulan ympäristöön, jos taas haluat enemmän kokovartalonäkemystä, navan ympäristö on oikea paikka. Jos itsevarmuus on kohdallaan, voit toki kohdistaa katseesi ihan mihin ruumiinosaan tahansa, mutta tiettyjen ruuminosien kohdalla katseen oikea liikuttaminen on huomattavasti tärkeämpää ja tarkempaa, joten sitä suositellaan vai kokeneille matkustajille. Aluksi kannattaa siis lähteä liikkeelle kaulasta ja navasta. Tässä on myös se hyvä puoli, että koska ihmisen näkökenttä "kapenee", kun katsetta siirretään nopesti, opettaa tämä katselu rauhoittamaan katseen liikettä, jotta maksimaalinen silmänilo saavutettaisiin.

Toivottavasti nämä vihjeet auttavat metropelkoisia eteenpäin antoisiin metroelämyksiin.

 

[ipa rules]

Saanko Predator copy pastettaa tuon analyysisi wordiin ja printata sen. Tuossa on kasattu kaikki ne ajatukset, mitä minulla on joukkoliikenteestä. Vaikka meillä ei täällä Treella suurta ja mahtavaa metroa olekaan, niin hyvin nuo ajatukset toimivat busseihinkin.

Tarvitsen tekstin isälleni, joka ei millään jaksa käsittää, että mikksi minä opiskeleva keskustassa asuva ihminen haluan väkisin pitää kiinni omasta autosta.

Nimimerkillä ikuinen ei joukkoliikenteelle,

-ipa rules

P.S. Toisaalta Helsigin liikenne on niin päin persettä suunniteltu, että siellä ei autolla pääse mihiinkään - täällä sentään johonkin.

 

[finnishninja]

Minä myin viimeisein (?) autoni ja siirryin joukkoliikenteen kuljetettavaksi muutama vuosi sitten. Olen hommaan sisäänajettu, joten nemas problemas. Mutta.. joskus usko homman erinomaisuuteen horjuu, lievästi sanottuna. Minulle kun käy yleensä aina sama kaava...

- Viereen istahtaa alkkis, jonka lemut ovat kuuden kuukauden kuuurin johdosta kuvottavat. Lisäksi hän haluaa keskustella päivän polttavista aiheista, kuten olisiko minulla yhtään pientä, kun tili ei ole vielä tullut (eikä tule)?

- Taakse istahtaa kaksi kikattavaa piikkikikkä, jotka kertovat toisilleen kaikki viimeiset seikkailunsa naapurin Mäynön kanssa tyyliin: - Joo, ja sit se tuli sieltä Emman kanssa ja Tytti räjähti, koska hän oli tehnyt loput Uljaksen kanssa ja Mäynö oli luvannut alkaa sen kanssa... koko hommaa säestää tasainen POKS, kuuntelijan paukutellessa purkkaansa.

Mutta, joukkoliikennevälineet vaativat myös tekniikkaa Preda hyvä! Valitse tarkkaan mihin istut. Jos vastakkain olevat neljä penkkiä ovat tyhjiä - VAKAVA VAROITUS! Älä istu koskaan silloin niihin, vaan odota ensin että joku muu istuu johonkin penkeistä. Näin saat valita matkaseurasi. Ihannetilanne on hieman keskiän alle oleva toimistoneiti lyhyessä hameessa. Silloin pitää hyökätä välittömästi istumaan häntä vastapäätä. Sitten kaivat kännykkäsi esiin, lasket kätesi polvillesi ja alat näppäilemään SMS:ää. Samalla saat tutkailla neidin simoja polvia ikään kuin koukaten..

Perjantai- lauantai-ilta... Vehkeet ovat täynnä kekkerivarustukseen puketunutta poppoota. Seisomapaikka tungoksessa, pari kaljaa ohimossa ja aina löytyy juttuseuraa. Sama taktiikka, katso minkä tolpan viereen pysäköit. Matka menee rattoisasti rupatellen illan tulevista seikkailuista.

Lopuksi, jos sinua katsellaan - hymyile. Jos et saa hymyä takaisin, suosittelen käyntiä parturissa.

 

[Baritoni]

voi nääs.

http://www.mystinenportaali.com/lauri/joukkol/index.html

Erityisesti ipa rulesille. Suosittelen etenkin Mikä bussi murisee -kohtaa.

Kyä mää lintujen bongauksen vielä jotenkin ymmärrän, mutta...

B

 

[lintu]

Re: voi nääs.

Viestin lähetti Baritoni
http://www.mystinenportaali.com/lauri/joukkol/index.html

Erityisesti ipa rulesille. Suosittelen etenkin Mikä bussi murisee -kohtaa.

Kyä mää lintujen bongauksen vielä jotenkin ymmärrän, mutta...

B

HUHHHUH! No, harrastus mikä harrastus. Oma suosikkiosastoni on Pääkaupunkiseudun liikenteen uudet bussit vuonna 2003

 

[ipa rules]

Bongata voi näköjään ihan mitä vaan..lintuja, kissoja, "kissoja", laivoja, lentokoneita...ja huoh näköjään myös busseja ja sitten vielä nauhoitetaan koneiden ääniä.

AAAAARGH

Bongaan minäkin Porscgeja mutta en kuvaa niitä enkä nauhoita koneiden ääniä..toisaalta ei ollenkaan huono idea, :-)

-ipa rules

 

[äijä]

Bongataan toisiamme!

Missä tahansa julkisessa välineessä matkustaessaan on syytä muistaa muutama seikka:

Kyllä, sinua katsotaan.

Kyllä, sinäkin voit katsoa.

Kyllä, sinua mittaillaan.

Kyllä, sinäkin voit mittailla.

Kyllä, sinua yritettäneen kesyttää katseella.

Kyllä! Sinäkin voit tehdä niin...

P.S. Voi tätä hesarin maakunta-aputoimittajaa, reppanaa.
Sellaista se on.
Rakkautta rakkautta vaan.

 

[Konalan Kettu]

Kuule Preda

Ei sinua ainakaan tekijänoikeuksien loukkaamisesta voi syyttää: sen verran helposti "tyylisi" eroaa alkuperäisen kirjoittajan tyylistä.... juu... on se kyllä parempaa, kun kerran kysyt.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti ipa rules
Saanko Predator copy pastettaa tuon analyysisi wordiin ja printata sen.

Ihan vapaasti minun puolestani. Siis MINUN. Jouni Tikkasen puolesta en voi sanoa mitään, tekstissä oli kuitenkin yli puolet Tikkasen käsialaa.

 

[Paitselo]

Eikä mikään ole muuttunut. Tänään taas hillitöntä tuijottamista ratikassa.
Meikäläisen Pösö on lainassa (kaikkea sitä tulee hölmöyksissään luvattuakin), joten jouduin pitkästä aikaa käyttämään "julkisia". Oli se taas kamalaa. Ratikka oli aivan helvetin täynnä ja minulla oli mukanani kaksi painavaa muovikassillista ostoksia. Toisesta kassista ulos tunkeva patonki työntyi jonkun edessäni seisovan rouvan hameen alle ja samalla toisesta kassista alkoi valua jugurttia lattialle kassin revenneen pohjan läpi - joku siinä tungoksessa onnistui jugurtit omalla ruhollaan rusentamaan. Naamani kylpi hiestä ja räkäpisaroista - sitä räkää kun ryöpsähteli koko ajan naamalle ympärillä suruttomasti aivastelevien ja yskivien ihmisten leipälävistä ja nenistä. Ja joka perkeleen pysäkille se vekotin pysähtyi - jengiä lappasi koko ajan lisää sisälle, mutta ulospäin ei tuntunut haluavan kukaan. Mistään ei saanut otetta käsilleen, ei sen puoleen, eihän niitä kasseja pystynyt mihinkään käsistään laskemaankaan, oli pakko yrittää pysyä pystyssä ja velloa ihmismassan mukana kaikki heiluvat mutkat ja töyssyt. Lopulta ajauduin seisomaan ratikan pahanhajuisimman ja kovaäänisimmän pultsarin naaman eteen. Äijä rupes sitten minulle huutamaan, että "MITÄ VITTUA SINÄKIN SAATANAN JONGLÖÖRI SIINÄ MULKKAAT" jne. En vastannut mitään, kun tiesin että karkuun en kuitenkaan mihinkään pääse.
Sitten migreenikohtaus alkoi tehdä tuloaan, tunsin sen päässäni.

Oli muuten viimeinen kerta kun lainaan autoani.

 

[Paitselo]

Muuten esim. VR mainostaa kovasti työmatkalaisille paikallisjunia oivana liikkumismuotona kotoa työpaikalle ja toisinpäin. Siinä mainoksessa puhutaan kauniisti että "miksi istuisit stressaamassa autossasi pääkaupunkiseudun ruuhkahuippuina - kun voisit kulkea junalla ja käyttää työmatka-aikasi vaikkapa hyvän kirjan lukemiseen.

Niinpä niin. Siis RUUHKAHUIPPUINA! Mites ihmeessä paikallisjunassa kukaan pystyy mitään lukemaan - ensinnäkin junaan sisään mennessä juutut heti siihen väkeä täynnä olevaan seisomaeteiseen - istumapaikka on vain kaukainen haavekuva. Siinä sitten pyörit tukalassa pinteessä, pahanhajuisten ihmisten seassa, kuin papu kireässä elimessä.

Ei nämä kokemukset ainkaan tee helpommaksi päätöstä autosta luopumisesta työmatkojen suhteen.

 

[Maple Leaf]

Metrossa mukavimpia kokemuksiani on ollut kun kaveri ryntäsi sulkeutuvien ovien välistä sisään, istuutui vastapäätäni, otti viinapullon povarista ja kysyi minulta olenko koskaan ajanut kuorma-autoa alasti tähti kädessä.

Muutama vuosi sitten olin metrolla matkalla jostakin johonkin, kun (muistaakseni) Herttoniemen asemalla kyytiin hyppäsi noin 60-vuotias sekakäyttäjän oloinen mies, joka istahti viereeni. Havaittuaan minun yrittävän siinä lukea jotain Hannu Salaman kirjaa ryhtyi hän suureen ääneen kertomaan, kuinka hengaili 1960-luvulla suomalaisten renttukirjailijoiden kanssa siellä, täällä ja tuolla. Äijän mölinä oli sinänsä tavanomaista pullistelua, mutta kylläpä vaikeni vaunu puheensorinasta, kun mies ryhtyi kuvailemaan sangen naturalistisin termein ja ilmaisuin kahdenkeskisiä homoseksuaalisia kokemuksiaan Pentti Saarikosken kanssa. Olivat tarinat totta tai eivät, taittui ainakin metromatka hauskasti koko vaunulliselta. Ei ole suomalaisen runouden historia pelkkää eteeristä kaihoa...!

 

[Paitselo]

Olivat tarinat totta tai eivät, taittui ainakin metromatka hauskasti koko vaunulliselta.

Niinpä niin. Matkat näillä julkisilla ovat kovin "hauskoja" nimenomaan kuvailemasi kaltaisten tilanteiden takia. Et voi koskaan tietää, että odottaako se sinua vastapäätä istuva/seisova sekopää sinulta jotakin kommenttia omiin jorinoihinsa, vai onko parasta pitää suunsa kiinni? Teet sitä tai tätä, niin aina teet väärin ja seurauksena voi olla esim. täysin yllättäen mattoveitsellä auki viilletty kaulavaltimo tai takaapäin päälakeen lyöty kirves.

Julkisissa on hauska matkustaa.

 

[Rodion]

Minäkin vannoutunut yksityisautoilija myin autoni muutettuani Helsinkiin ja en ole katunut tekosiani yhtään. Alkuun julkisissa oli ikävä mennä, kun oli tottunut omaan rauhaan, tuijotuksia kyllä sai entisellä autollani joka ei ollut mikään "harmaa corolla". Kesähelteillä hikeä tuli aina pintaan, ja kun ajatteli mitä muut ajattelee hikoilustani, niin hien eritys tuosta sitten otti ja kertaantui. Noidankehä.

Myös katseenkohdistus ja ilmeet olivat aluksi hyvin hankaloita asioita. Juuri siksi, koska itse pohti seurauksia miten katseensa kohdistaa ja miten ilmeilee.

Kokemuksen kartuttua huomasin, että eihän se ole minun ongelmani mitä muut ajattelevat. Ihmisten kohtaaminen on muutenkin tuttua, joten mitäpä tässä. Senkun katselee minne huvittaa ja miten huvittaa. Jos matkassa on joku nätti tyttö, niin katse lukittuna vaan koko matka. Kyllä se kantti muilta ensin pettää.

Mitä tulee alkkiksiin ja muihin häiriökäyttäytyjiin, niin minun kohdalleni heitä ei ole sattunut. En tiedä onko omalla fyysisellä koolla, opetellulla ylimielisellä ja itsevarmalla ilmeellä vaikutusta asiaan.

Tällä hetkellä esimerkiksi keskustaan mentäessä ei ole Metron voittanutta: 7 minuuttia rautatientorille. Ruuhka-aikaan tai hiljaiseen aikaan. Omalla autolla ei kannata edes yrittää. No, kyllä olen laina-autoilla ajanut, 9 minuuttia kesti klo 16.30 perjantaina hotelli Marskin eteen. Eli, metro on nopeampi.

Joukkoliikennekauhu on siis vain omassa päässä. Kun sen kauhun herraksi pääsee, voi nauttia lähes ilmaisista kilometreistä (vrt. autoon) ja lepuuttaa silmiä ja aivoja matkat.

Itse ainakin pidän enemmän Metrosta, koska ovat useimmin väljempiä kuin ratikat. Lisäksi ratikat heiluvat ja rämisevät ja ovat kaikinpuolin ahtaampia isolle ihmiselle.

Ja mitä tulee kuolemantapauksiin, niin eihän sitä tieliikenteessäkään tiedä koska joku rattijuoppo tai piripää pamauttaa varastetulla subarulla kuskin ovesta sisään.

Ainiin. Tampereella ei muuten voi joukkoliikenteestä puhuakaan. Siellä käytin autoa ilomielin, koska se oli nopeampaa kuin julkinen. Täällä (Helsingissä) asia on päinvastoin.

 

[Schwalbe]

Lähijunalla matkustaminen on kyllä taitolaji.

Olen matkustanut työmatkani viimeiset 2,5 vuotta lähes pelkästään junalla, ja olen todennut sen olevan täysin ylivertainen kulkupeli keskustaan. Tottahan on nähkääs se, että lähes kaikissa junissa on vapaita istumapaikkoja. Täytyy vain tietää missäpäin junaa ne kulloinkin ovat. Ja Helsingistä lähdettäessä ei ehkä sitten kuitenkaan kannata juosta muna vyön alla keskustan toiselta laidalta ehtiäkseen 10 minuuttia aikaisemmin lähtevään junaan. Sen kun tulee junalle muutama minuutti ennen lähtöä niin varmasti saa rauhaisan istumapaikan.

Matka-ajat lähijunalla ovat jotain aivan muuta kuin millään muulla kulkuneuvolla. Omassa tapauksessani junamatka keskustaan ottaa noin 10min. Vastaavat ajat ovat polkupyörällä 30min, bussilla 25-50min ja omalla autolla 15-50min. Ja juna on ainoa jossa matka-ajan voi käyttää järkevästi hyväkseen vaikkapa pelaamalla, lukemalla tai naisia tuijotellen.

Järjestyshäiriöitä junissa on harvoin. Ruuhka-aikaan ei käytännössä ollenkaan, yöaikaan kylläkin, mutta mitäpä niillä yöjunilla kulkemaan. Kapakista taksilla kotiin, se on kuitenkin pieni menoerä suhteutettuna baari-illan muihin menoeriin. Sitäpaitsi kuten sanottua, junalla matka menee niin nopeasti, että vaikka joku pahanhajuinen sekakäyttäjä junassa murisisikin, niin eipä sitä koko päivää tarvi kuunnella & haistella. Paikkaakin saa vaihtaa ja vaikkapa seisoskella jossain eteisessä loppumatkan jos kanssamatkustaja alkaa vituttamaan liikaa.

Yhtä kaikki, lähijunaliikenne on erittäin täsmällistä, luotettavaa, edullista, nopeaa ja turvallista. Liikun perheeni kanssa aina junalla kun mahdollista, vaikka taloudessamme kaksi autoa onkin.

 

[Lint]

Ja mitään en oo ottanu....

 

[Paitselo]

Ja mitään en oo ottanu....

Otetaanpas tämäkin ylös... ikäänkuin nimimerkki schollin joukkoliikenneketjun kylkiäiseksi.

Vaikka minulla on oma auto, niin minulla on myös HKL:n ns. matkakortti. Siis se kortti, johon saa ladata rahaa tai aikaa.

Olen ladannut sinne vain rahaa, koska en tarvitse ns. aikakausikorttia. Kuitenkin jostakin syystä aina välillä homma ei toimi. Siis kun menen vaikka ratikkaan sisälle ja kirjaan ratikkamatkan itselleni, niin kuitenkaan se kirjaaminen ei minulle näköelimeen välity. Sitten jos paniikissa kirjaan sen uudestaan, niin huomaan pienentyneestä saldosta, että kyllä sieltä on ihan kaikesta rahat otettu - pariin kertaan - ja vielä pari kertaa sen päälle.
Herää kysymys, että kuka tämän kaltaisista riitakysymyksistä viitsii ihan aikuisten oikeasti ruveta kulmavääntöön HKL:n kaa?

Miksí tämä on niin vaikeeta?

 

[scholl]

Otetaanpas tämäkin ylös... ikäänkuin nimimerkki schollin joukkoliikenneketjun kylkiäiseksi.

Vaikka minulla on oma auto, niin minulla on myös HKL:n ns. matkakortti. Siis se kortti, johon saa ladata rahaa tai aikaa.

Se on niinkuin Hjalliksen Hartwall Areena -kortti. Lataat rahat etukäteen ja jossain vaiheessa ne mitätöityy, vaikket matkustaisi. Itse en ymmärrä tollaisia kortteja ollenkaan. Tottakai se tuottaa rahaa yhtiölle eri tavalla, kun rahat jäävät sinne kaniin. Tai luulisin näin. En usko, että on esim. automaatteja, minne matkakortin saa työntää ja saa rahat ulos, mitkä kortilla on.

 

[Ruutuässä]

Se on niinkuin Hjalliksen Hartwall Areena -kortti. Lataat rahat etukäteen ja jossain vaiheessa ne mitätöityy, vaikket matkustaisi. Itse en ymmärrä tollaisia kortteja ollenkaan. Tottakai se tuottaa rahaa yhtiölle eri tavalla, kun rahat jäävät sinne kaniin. Tai luulisin näin. En usko, että on esim. automaatteja, minne matkakortin saa työntää ja saa rahat ulos, mitkä kortilla on.

Ei kai kortilla oleva arvo sentään mitätöidy. Eipä varmasti tuloillasi tunnu pahalta, jos lataat kortille vaikka 50 euroa. Silloin tällöin kun matkustat, kuluu 50 euroa hitaasti. Ja joka lipussa säästät paljon verrattuna siihen, että ostaisit törkeän hintaisen seutulipun kuljettajalta tai konnarilta.

Suomalainen luonteenlaatu tulee esille hyvin julkisissa kulkuvälineissä, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tuntemattomille ihmisille ei aleta juttelemaan ja katseita vältellään. Kyylätään ulos ikkunasta totisen näköisinä miettien sitä, mitä kanssamatkustajat sinusta ajattelevat. Penkit täyttyvät niin, ettei kenenkään tarvitsisi istua toisen vieressä. Lopulta jonkun on pakko mennä tuntemattoman ihmisen viereen. Yllättäen sinun viereinen paikkasi täyttyy viimeisenä, kun sisään tulevan ujon ja huonon itsetunnon omaavan teinin on pakko istua vasten tahtoaan viereesi. Ja sitten vasta ärsyttääkin kun joku siihen viereen tulee. Varsinkin kun kyseessä voi olla se kulkuneuvon ainoa matkustaja, jolta on painonvartijat jäänyt väliin. Sitten itse pienenä yrittää mahtua olemaan tämän ihmisen ja seinän välissä. Jos vain olisi rahaa autoon, ei tarvitsisi kärsiä tällaisistakaan ongelmista.

 

[Ted Raikas]

Yhtä asiaa en tuijottamiskulttuurissa ymmärrä. Nimenomaan sitä, että nuoret hemaisevat naiset pukeutuvat etenkin kesäaikaan (pissikset myös talvella, eriasia ovatko hemaisevia sitten) varsin paljastaviin ja vihjaileviin seksikkäisiin vaatteisiin. No eipä siinä mitään. Luonnollisesti mies kuin mies, jos hetero on, kääntyy katselemaan tälläisiä ilmestyksiä tai jopa tuijottaa tavalla tai toisella. Yht'äkkiä se ei sitten kuitenkaan passaakaan? Tulee sättimisiä ja vittuilua, että olet tuijottava, likainen, rasvainen perverssi. Hei haloo?!? Mitä oikein voi odottaa kun pukeutuu niin! Ettäkö miehet kävelee silmät ristissä ohi vaan, eikä huomaa niitä sääriä, persettä ja povea. Ei näin tytöt ja naiset. Tai sitten asiassa on joku mutta, mitä minä en yksinkertaisesti vaan tajua. Lääppimisten ja moukkamaisten sanojen heittelyn perään ymmärrän oikein hyvin, jos niistä nousee äläkkä, mutta viaton ihaileva katse, joka voi toki muuttua siksi tuijotukseksi ihan yksinkertaisesti niin upean näyn aiheuttamasta äimistyksestä.

Vai onko niin, että se on se tietty mies, tai miestyyppi, joka saa tuijottaa? Jotkut kriteerit tuijottajan suhteen? Ehkä tällöin naisten pitäisi laittaa rintojen ja takapuolen kohdalle joku kyltti, jossa olisi merkittynä selkeästi ne kriteerit, kuka saa tuijottaa ja kuinka paljon.

On tämä suomalainen kulttuuri sitten merkillinen ja ristiriitoja täynnä. Voi toki olla, että muuallakin on sama meininki, siitä vaan ei ole tietoa. Saakohan muualla tuijottaa seksikkäitä naisia vapaammin?

P.S. Pukeutukaa juuttisäkkeihin, jos ette kestä katseita.

 

[ms.qvist]

Vai onko niin, että se on se tietty mies, tai miestyyppi, joka saa tuijottaa? Jotkut kriteerit tuijottajan suhteen?

Se on Ted Raikas juuri näin, että vain tietty miestyyppi (tyypit) saa tuijottaa näitä hemaisevasti pukeutuneita nuoria naisia, muilta katsominen on ehdottomasti kielletty sättimisen ja saarnan uhalla.

Tehtäkööt vielä selväksi, että minä en kuulu siihen miestyyppiin joka saa tuijottaa silmät ymmyrkäisinä näitä hemaisevasti pukeutuneita kauniimman sukupuolen edustajia.

vlad.

 

[Osmo Rapeli]

Antakaa mennä vaan sen tuijotuksen kanssa, avoimesti vaan! Todennäköisyys että tuijotettavaan törmäisi enää koskaan on todella pieni...ja jos tulee sättimistä niin muistakaa että ylimielinen nauru ja ylimielinen kommentointi tyyliin "mitäs läksit alusvaatteissa liikkeelle" on heille ihan oikein...täytyy muistaa että toiset osaavat pukeutua seksikkäästi ilman että se tavara on näytillä. Syyttäkäämme tästä tuijotuksen kohdetta, meillä on oikeus tuijottaa ketä haluamme, ja etenkin ketä haluamme. Espanjan reissuilla otin metrossa ja etenkin metrojen liukuportaissa kuvia kiinteistä, ihanista pepriksistä! Tuntemattomia ne olivat...

Pitkän matkan bussit ja junat! Ahh...ensinnäkin, samoin kuin laivoilla jne. eläkeläisillä on aina suurin kiire. Ryhittyään ja paheksuttuaan matkan ajan nuorempia, jotka saattoivat jopa JUTELLA ÄÄNEEN, saatikka sitten että nuoremmat olivat vielä juovuksissa, on pakko tunkea jo reilusti ennen saapumista sinne oven tuntumaan että varmasti pääsee pian ulos. Ei se nyt haittaa mutta on hiukan hassua...laivalla siitä on jopa haittaa, eläkeläiset, eli ne joilla pitäisi olla maailmassa vähiten kiire mihinkään, tunkevat aulaan jo tuntia ennen saapumista satamaan. Koita siinä sitten saada jatkoyhteyttä kiinni. Kun tulen bussissa Hlinnasta Tsadiin, kyydissä on lähes aina rouvaporukka joka on menossa laivalle. On hauska kuunnella vapautuneita ihmisiä, tosin harmi jos muita mahdollisuuksia vapautumiseen ei ole kuin lähteä Tallinnaan. Käy myös aina mielessä miltä tuntuisi testata semmoista tympääntynyttä mutta sutjakassa kunnossa olevaa 40+ rouvaa...ah ha ha.

Pitkällä matkalla sattuu kyllä joskus leppoisaakin porukkaa kohdalle. Kerran kävin erittäin mielenkiintoisia keskusteluja ministeriötä vastaan käytävästä oikeustaistelusta patenttiasiassa...ei ollut kyse pikkurahoista. Junassa auttaa se että usein tilaa on ja baarivaunu.

Siitä miten ahdistaa käydä pas~khalla bussin vessassa taisin avat jo ketjunkin aikanaan. Sehän kuuluu ulos asti...