Txt-TV:Stä mitään tiedä, mutta Blackhawksien todellinen ykkösketju oli kyllä Daze-Ruutu-Sullivan. Daze on Chicagon paras kaveri laidallaan ja samoin on Sullivan. Se riittää. Se että ketju pelasi kakkosena, oli taktinen lähtökohta. Zhamnov on mielestäni Chicagon ykkössentteri, joten tehoja hieman jaettiin. Calder ja Radulov pelaavat molemmat parhaiten vasemmalla, mutta eivät ole esimerkiksi tärkeimpiä yv-laitureita. Zhamnovin ketjun todellinen yv-aika oli vain 3:44, koska Calder ja varsinkin Radulov pelasivat pienet minuutit. Zhamnovhan pelasi yv:tä myös Ruudun paikalla, mutta silti Ruudun johtaman ketjun yv-aika oli 6:14.
Osittain totta, mutta toisaalta puhumme kummatkin itseämme hieman pussiin. Ketjujen roolituksella haettiin todellakin tehojen jakauttamista, jolloin niin sanottujen perinteisten ykkös-, kakkos- ja kolmosketjujen merkityksen hälvenivät. Viime kauden roolitukseen verrattuna joukkueen kolme ensimmäistä ketjua vietti kaukalossa tasamiehistöllä aikaa varsin tasapäisesti. Peliminuuttien erot muodostuivat erikoistilanteista.
Näin ollen leimaaminen ykkös- ja kakkosketjuksi vääristää vääjäämättä kuvaa. Ketjujen nimityksen voi perustaa toki peliaikaan tai ketjussa viilettäviin pelaajiin. Siltikään kauden ensimmäisessä ottelussa joukkueella ei selkeitä numeraaliseen hierarkiaan perustuvia koostumuksia ollut. Etenkin kun Sullivan-Ruutu-Daze-ketju koottiin harjoitusotteluiden tuloksien perusteella - ei tarkoituksellisesti niin sanotuksi ykkösketjuksi.
Colorado Avalanchen kaavaillut ketjukombinaatiot käynevät esimerkistä, joskin hieman karkeasti. Hejduk-Forsberg-Tanguay, Kariya-Sakic-Selänne -vitjoista ei voida nimetä selkeää ykkös- tai kakkoskenttään. Vaikka Blackhawksin materiaali on valovuoden päässä Avalanchen vastaavasta, muodostavat ketjukoostumukset jaetun vastuun mallilla tasaväkisiä kombinaatioita.
Sullivan-Zhamnov-Daze-trio olisi selkeä ykkösketju. Sullivan-Ruutu-Daze ei sitä ole, jos vastuulle ei tule selkeästi eniten peliminuutteja tasamiehistöllä. Ja vaikka Ruudun laidoilla viilettääkin kiistämättä joukkueen tehokkaimmat laiturit, ei Brian Sutterin käyttämä roolitus ja taktiikka tee sitä välttämättä ykkösketjua - kuten ei tee myöskään Alexei Zhamnovin johtamasta ketjusta.
Alexei Zhamnov on joukkueen arvokkain hyökkääjä. Kyle Calder omassa roolissaan joukkueen tärkein. Sullivan ja Daze ovat omilla tonteillaan vastaavasti joukkueen tärkeimpiä. Tuomo Ruutu ei ole näyttänyt vielä mitään, mikä tekisi hänestä joukkueelleen arvokkaimman missään kategoriassa - joukkueen potentiaalisin tulokas hän kiistatta tosin on.
Kyse onkin siis käsitteen määrittelystä. Joukkueen niin sanottu ykkösketju voidaan kasata parhaiden maalintekijöiden ja taitavimman pelinrakentajan ympärille, jolloin parhaiden pelaajien muodostama ketju kaiketi on sitten se perinteinen ykkösketju. Ketjun toimivuuden kannalta vitjaan voi kuitenkin olla hyvä istuttaa vaihtoehtoisesti joukkueen paras tilantekijä, valppain maalintekijä ja taitavin pelinrakentaja. Tällöin roolitus saattaa palvella koko pakan toimivuutta enemmän kuin pelkkä nimien vertailulla kasattu ryhmä.
Toissa vuotinen Calder-Zhamnov-Amonte-ketju oli kasattu näin. Takana hääri Daze-Nylander-Sullivan-akseli. Calder-Zhamnov-Radulov-trio ei luonnollisestikaan pääse Amonten puuttumisen vuoksi aivan samalla tasolla, mutta toisaalta myös kakkosketjun kokenut ja rutinoitunut Nylander on vaihtunut kokemattomaan Tuomo Ruutuun. Nylander ja Amonte ovat eri asia kuin Ruutu ja Radulov, mutta periaatteessa vertailukohta on hyvin samankaltainen - selkeä ykkösketju on nykyisessä tilanteessa liian jyrkkä määritelmä ainoastaan nimiin katsomalla.
Tasamiehistön ja ylivoimaketjujen vertailu peliminuuttien suhteen on varsin irrelevanttia puuhaa. Blackhawksin ykkösylivoimaketjun koostumus oli Minnesota-ottelussa Daze-Ruutu-Sullivan-Zhamnov-Karpovtsev. Niin sanottujen Zhamnovin ja Ruudun ketjujen peluutuksesta ylivoimassa ei voida puhua, sillä ylivoimaketjujen koostumus kasaantui jälleen kerran roolitukseen perustuen.
Daze ja Sullivan ovat joukkueen parhaat maalinsylkijät. Zhamnov pelasi lähes koko viime kauden viivamiehenä. Karpovtsevia käytettiin harjoitusotteluissa viivamiehenä varsin runsaasti. Keskushyökkääjän tontille jää näin ollen joko Ruutu tai Arnason. Minnesota-otteluun Brian Sutter päätti valita Ruudun - seuraavassa mittelössä keskellä voi hyvinkin olla ainoan maalin tehnyt Arnason. Puutteeksi muodostui maalinedustaistelija ja tilantekijän puute.
Ylivoiman roolitus oli kuitenkin varsin ymmärrettävä. Parhaat maalintekijät ykkösylivoimassa lienee selviö, joskaan ei välttämättä toimivin. Zhamnovin käyttö viivalla on pakon sanelema, sillä joukkueessa ei selkeää ylivoimapyörittäjää viivalle ole. Puutteiden korjaamiseksi Kyle Calderin käyttö ylivoimassa saattaisi olla varsin hedelmällistä, sillä nuorukainen on joukkueen ainoita maalinedustaistoon halukkaita pelureita.
Minnesota-ottelun ylivoima oli tuloksetonta, ja juuri maalinedusruuhkien voittaminen oli viimekin kaudella yksi näkyvin syy luokattomaan ylivoimaan. Mikäli takkuilu jatkuu alkaneella kaudella pitkään, mahtuu Calder varmuudella jossain vaiheessa ykkösylivoimaan saaden samalla lisää peliminuutteja. Olisiko Calder-Zhamnov-Radulov tällöin se selkeä ykkösketju?
Vai nimetäänkö ykkösketju sittenkin tehojen perusteella? Minnesota-ottelun Ville Nieminen-Tyler Arnason-Mark Bell -trio olisi näin ollen ykkösketju. Varsin näkymättömäksi jäänyt Sullivan-Ruutu-Daze-ketju olisi tällöin kenties kolmosketju - vai olisiko? Onko sillä edes väliä Sutterin lavennetun tehon taktiikassa?