Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Kävin ennen peliä saunassa, mutta pitänee mennä jatkamaan.
Nannaanaanana
Nannaanaanana
Nannaanaanana
Nannaanaanana
Nannaanaanana
Nannaanaanana
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Ilari Melartille kahden ottelun pelikielto − Henri Nikkanen palaa kehiin heti joulun jälkeenLue lisää »
-
Jukurit väänsi voiton TPS:staLue lisää »
-
Porissa harvinainen törkytemppu – HIFK:n Petr Kodýtek potkaisi vastustajaa kättelyissäLue lisää »
-
Martin Jandus sai lähtöpassit KärpistäLue lisää »
-
Tomi Lämsä johtaa Lukon joukkoja myös ensi kaudellaLue lisää »
-
HIFK:n kokoonpanosta puuttuu 13 pelaajaa – lauantaina mukana jälleen uusi debytanttiLue lisää »
Triplasauna
- Viestiketjun aloittaja Virveliä kainaloon
- Alkaa
-
- Aihetunnisteet
- 20 mestaruut hei jortsu jupe rane rike
- 7 410
- 45
Dr. Livingstone
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans. Kärpät, Ilves
Onnittelut tänne, olitte selkeästi parempia. Oli meilläkin omat momentumit mutta perjantain kolmas erä oli meiltä se mikä kaivertaa edelleen. Kohti ensi kautta turkoosisydän sykkien, kiitos tästä kaudesta Tampereelle.
Jätän tämän vain tähän:
Savinainen Tapparassa 5 kautta, 5 mestaruutta. Rauhala kapteenina 3 kautta, 3 mestaruutta....
Ne johtavat pelaajat ja heidän laatunsa. Ei huono.
Savinainen Tapparassa 5 kautta, 5 mestaruutta. Rauhala kapteenina 3 kautta, 3 mestaruutta....
Ne johtavat pelaajat ja heidän laatunsa. Ei huono.
Tahtoisin olla kärpäsenä katossa, kun Tapparan huoltaja kärrää mestaruuden ratkaisun jälkeen mailakärryä hallin käytävällä ja vastaan tulee Rike. Kummalla värähtää ilme ensin vai kulkevatko vain naama peruslukemilla toistensa ohitse. Vai tuleeko kyynel silmäkulmaan, miehekäs, nopea halaus ja matka jatkuu? Se huoltajan pokerinaama on pakko olla maailman paras, ei sellaista tilannetta tai ratkaisua, että silmä räpsähtäisi tai olisi pasmojen sekoittuminen edes lähellä
Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Kävin Aftonbladetin sivuilla, vaikken vieläkään osaa ruotsia.
www.aftonbladet.se
Rikard Grönborg finsk mästare
www.aftonbladet.se
Etkö sä huomannu kun mailamestari tuuletti Liedeksen maalia!?
En mää huomannut mitään. Olen edelleen järkyttynyt viime kaudesta, kun Davidssonin jatkoaikamaalin jälkeen ilmeenkään värähtämättä henkäisi syvään, katsoi mailoja ja alkoi siirtää kärryä käytävään.
Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Ens vuonna on tietysti Metso, mutta ketäs muita me voitaisiin sommitella quattrosaunaan? Jos penkoo entisiä aktiivisia järkevällä sarjatasolla pelaavia (esim. ei Mestis) Tappara-pelaajia vaikkapa 14-15 kauteen, niin Suomen mestaruus puuttuu:
- Enlund
- Säteri
- Strömberg
- John Hughes
- Barkov
- Palola
- Tallberg
- Justin Braun
- Malinen
- Bailen
- Tömmernes
- O. Mäkinen
Olishan se hienoa, jos kotiutettaisiin nelosketjuksi Enlund-Strömberg-Tallberg ja MalisJakke supersubiksi, sekä Palola yv kaarelle pommittaan.
- Enlund
- Säteri
- Strömberg
- John Hughes
- Barkov
- Palola
- Tallberg
- Justin Braun
- Malinen
- Bailen
- Tömmernes
- O. Mäkinen
Olishan se hienoa, jos kotiutettaisiin nelosketjuksi Enlund-Strömberg-Tallberg ja MalisJakke supersubiksi, sekä Palola yv kaarelle pommittaan.
Tää oli kyllä koko pelin isoin yllätys. Pumppu kävi, ja oli hauska nähdä vielä uusintana kun kaveri meni kultamitalia hakemaan. Harmi, että tämä ikimuistoinen tilanne ei päätynyt maalikoosteeseen.
Maikkarin ei tarvitse tehdä uutta mainosta, Kärppien huivi, Pelicansin puutarhakoriste ja Tapparan kahvimuki toimii taas vuoden. Hienoa säästöä!
Pakko huomenna kelailla se maalitilanne. Ja mitalinhaussa oli tuuletus kuin Barkovilla, ködet melkein yli harteiden ja sitten jo näytti jätkille, että ei nyt riemastuta kuitenkaan. Lienee joukkueen sisälläkin jo saanut hieman kuittia näistä meemitason "tuuletuksistaan"?
No Derek Mayer tietysti.
Enlund pitäisi saada Lehterän kanssa yhteen vielä kerran, en kyllä tiedä miten Jori saadaan irtoamaan Helsingistä.
Jarkko Malinen olisi varmaan se joka eniten mestaruuden ansaitsisi. Hän se koko menestysputken mahdollisti soolomaalillaan, joka perui Tapolan potkut. Mutta ei ole itse päässyt vielä juhlimaan kertaakaan.
Jos saadaan herran nimi pahviin, niin kausikortti menee heti tilaukseen. Ja Kauhanen kolmosveskaksi!
Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Eka tehtiin sopimus Kerhoon, toka tehtiin sopimus Ilvekseen. Lyhyitä keväitä sateli.
Siitäkin selvittiin.
No ei se Kerho-sopimus ollut moka, se oli virtuoosimaista veijarismia ja menestyskausi henkilökohtaisesti. Siitä saksalaista menestyselokuvaa mukaillen Ponnahduslauta kohti mestaruusmetsästystä
Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Urheiluruudun lopussa kuultiin pätkä aika hyvästä biisistä. Ens vuonna uudestaan.
Dididdi tints tints tints tints tints tints tints tints
Dididdi tints tints...
Dididdi tints tints tints tints tints tints tints tints
Dididdi tints tints...
Käsi nyrkissä ja napakka käden heilautus. Aika tyylikäs. Muuta ei sit tainnukkaan tuulettaa
Ehkä kaikien aikojen huonoin hyvä biisi. Lehterän versiosta tykkään enemmän kuin alkuperäisestä.
Osa varmaan muistaa kun sitä yritettiin vaihtaa pois. Se yritys oli tuomittu kuolemaan, samoin kuin housujen värin vaihto.
Kyllä tripla on tyly, siihen nyky liigassa on todella vaikea päästä. Ei pysty edes ajattelemaan kuinka paljon naapuria voi tämäkin sylettää.
Livenä katottuna mielestäni juhlat areenalla oli selvästi maltillisemmat kuin edellisillä kerroilla. Ei savuja eikä hiutaleita. Ei ny joka vuosi.
Kyllä tripla on tyly, siihen nyky liigassa on todella vaikea päästä. Ei pysty edes ajattelemaan kuinka paljon naapuria voi tämäkin sylettää.
Livenä katottuna mielestäni juhlat areenalla oli selvästi maltillisemmat kuin edellisillä kerroilla. Ei savuja eikä hiutaleita. Ei ny joka vuosi.
Tappara-fanin kausikello:
1) Alkukaudesta päivitellään sitä, kun joukkueesta puuttuu tärkeitä palasia. Ei ykkössentterin saappaat täyttävää jätkää, tai ei liideripakkia, jne. Pelisysteemikin on sekava, vailla punaista lankaa. Eihän tuollaisella pärjätä!
2) Kauden keskivaiheilla pimeinä talvikuukausina hoetaan, että kymmenen tappion putki johtuu vain siitä, kun jätkät on reenannu kovaa kevättä varten. Tästä täysin ymmärtämätön tai piittaamaton media uutisoi isoilla klikkiotsikoilla kriisijoukkue Tapparan totaalisesta romahduksesta ja katastrofista.
3) Keväällä tilataan taas uusia mestaruustuotteita Tappara Shopista.
Juu, hieman parodiaa tuossa yllä, mutta melko osuva kuitenkin viime kausille.
Onhan tuo nykyinen kolmen suora ihan järjettömän kova veto nykyliigassa. Toisaalta - rehellisyyden nimissä - meneehän se tämän viimeisimmän osalta ainakin osittain sen piikkiin, että monilla merkittävillä haastajilla oli pakat eri tavoilla sekaisin. Tapparan yleinen tekemisen taso on ollut ammattimaisempaa ja vaatimustasokin selvästi kovempi, niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin.
Siinä mielessä tämä on tavallaan ympyrän sulkeutuminen Tapparan edelliseen triplaan ja 80-lukuun, jolloin Tappara myöskin dominoi koko liigaa mielin määrin. Taustalla tuolloinkin laadukkaampi ja ammattimaisempi tekeminen kuin kilpailijoilla. Treenit olivat kovempia kuin muilla ja kattoivat myös kesäharjoittelun.
Yksilötasolla haluan nostaa esiin Petri Kontiolan, jolle tämä kausi oli myös upea ympyrän sulkeutuminen. Muistan vielä - kuin eilisen päivän - ilmoituksen seinäjokelaisen Petri Kontiolan signauksesta parin vuosikymmenen takaa. Petri who? Never heard. Nimi ei säväyttänyt, kun löytyihän joukkueesta sentterin paikalta jo Ojasta, Barkovia jne.
Pian tuo taitava ja poikkeuksellisen hyvän pelisilmän omaava sentteri tuli kuitenkin varsin tutuksi ja pelasi itsensä jokaisen tapparalaisen sydämiin. Tappara kynti syvällä, mutta Konna piti lippua korkealla. Ja hänen palstansa, Konnan koukut, oli mainiota luettavaa.
Mahtava kruunu pitkälle uralle, kun saavutti vihdoin sen kirkkaimman mitalin juuri seurassa, josta ponnisti maailmalle! Hats off.
Mestaruusjoukkueessa toki Konna oli vain yksi pieni palanen. Kaikki kantoivat kortensa kekoon, jotkut isomman, jotkut pienemmän, kukin sen mukaan, mitä oli annettu. Joukkueen vahvuus oli nimenomaan yhteistyö ja tinkimätön puurtaminen yhteisen päämäärän eteen sooloilun ja oman gloorian jahtaamisen sijaan. Mahtavaa tekemistä joukkueena, joka on kokonaisuutena pari kertaluokkaa suurempi kuin tekijöidensä summa!
Niin hieno kuin tämä nykyinen tripla on jo itsessäänkin, pakkohan se vielä on tunnustaa, että kyllä se jollain tasolla kutkuttaa, kun Tappara on viimeistään nyt jopa Ilves-matematiikalla ykkönen mestaruuksien määrässä.
Miten tähän on tultu?
Jos katsotaan taaksepäin, merkittävin yksittäinen virstanpylväs nykyisen menestyksen takana tulee ajoittaa mielestäni vuoteen 2012. Tappara oli edellisvuosikymmenen mestaruushuuman jälkeen taantunut lähes 1990-luvun taaperruksen tasolle. Mutta tuolloin eräälle (joidenkin mielestä jo silloin 'has-been'/eväät syöty) Jukka Rautakorvelle annettiin melko vapaat kädet toteuttaa visiotaan siitä, miten Tapparasta tehdään menestyvä kovan luokan ammattilaisseura tinkimättömän urheilullisuuden ja rankan työnteon kautta. Hän sai myös visionsa mukaisen joukkueen. Valmentajana Rautakorpi oli ehkä jo saavuttanut maksimitasonsa sen yhden mestaruuden myötä; onhan Tappara vuoden 2012 jälkeen menestynyt paremmin, kun valmentajana on ollut joku muu kuin Rautakorpi. Mutta eivät ne Rautakorven finaalipaikatkaan missään nimessä mitään pilipalisaavutuksia olleet. Katson, että Tapolan ja nyt myös Grönborgin mestaruudet on rakennettu pitkälti juuri vuonna 2012 laskettujen perustusten varaan. Näen tuon kaiken yhtenä kokonaisuutena ja jatkumona, joka alkoi vuodesta 2012.
Tietenkään Rautakorpi ei ollut muutenkaan mikään noviisi ja amatööri enää tuossa vaiheessa. Vuonna 2012 syntynyt 'uusi Tappara' oli oikeastaan vain kokonaisvaltaisempi ja tavoitteellisempi versio samasta visiosta, jota hän tuli toteuttamaan Tapparaan vuonna 1999. Joka se puolestaan oli astetta kunnianhimoisempi versio hänen ensimmäisestä Tappara-pestistään.
Valmentajaksi en Rautakorpea enää tänä päivänä Tapparaan ottaisi, mutta tiedostan silti, että hän on Tapparan nykyisen menestysjatkumon suurin yksittäinen arkkitehti, ja hän ansaitsee aina kunnioitukseni ja kiitollisuuteni siitä.
Mitä tämän jälkeen? Tottakai sitä myyttistä 'quattroa' jahtaamaan, eikä se täysin utopistista ajatustasolla olekaan, mutta kyllä se realistisesti tulee olemaan paljon kovemman työn takana kuin millä triplan mestaruudet on saavutettu. Tähän asti Tapparan konsepti on toiminut, on nostettu omalla tekemisellä rima sen verran korkealle, että muut joukkueet eivät ole pystyneet vastaamaan. Lisäksi jotkut pahat haastajat ovat kompastuneet poffeissa omiin mokiinsa. Näiden varaan ei jatkossa voi enää laskea. Tapparan tekeminen on nyt liigan uusi baseline, jonka mukaan muut kehittävät toimintaansa: Miten kasaamme joukkueen, joka on kilpailukykyinen Tapparalle? Mitä meidän on tehtävä toisin? Mihin on asetettava pelaajien vaatimustaso? Millainen pelityyli olisi pahinta mahdollista myrkkyä Tapparalle? Yksinkertaistettuna: Kun Tappara tulee vastaan playoffeissa, miksi/miten voitamme?
Kaikki dynastiat päättyvät aikanaan. Niin kävi myös 1980-luvun lopuksi, kun muut nostivat tekemisen tasoa eikä Tappara pysynyt enää vauhdissa mukana. Toivon kuitenkin, että 1990-luvun mokista (kuten myös 2003 jälkeen tehdyistä) on opittu eikä amatöörimäiseen puuhasteluun ja kyntämiseen enää sorruta. Tässä toivon ja uskon vuoden 2012 olleen erittäin merkittävä virstanpylväs toiminnan tavoitteellistamisessa ja yleisessä jämäköittämisessä. Ainakin tulokset puhuvat varsin vakuuttavasti sen puolesta.
Joka tapauksessa naatiskellaan nyt niin kauan kuin tätä kestää!
Pahoittelen pitkää kirjoitusta.
Hyvää kesälomaa liigakiekosta kaikille palstalaisille!
1) Alkukaudesta päivitellään sitä, kun joukkueesta puuttuu tärkeitä palasia. Ei ykkössentterin saappaat täyttävää jätkää, tai ei liideripakkia, jne. Pelisysteemikin on sekava, vailla punaista lankaa. Eihän tuollaisella pärjätä!
2) Kauden keskivaiheilla pimeinä talvikuukausina hoetaan, että kymmenen tappion putki johtuu vain siitä, kun jätkät on reenannu kovaa kevättä varten. Tästä täysin ymmärtämätön tai piittaamaton media uutisoi isoilla klikkiotsikoilla kriisijoukkue Tapparan totaalisesta romahduksesta ja katastrofista.
3) Keväällä tilataan taas uusia mestaruustuotteita Tappara Shopista.
Juu, hieman parodiaa tuossa yllä, mutta melko osuva kuitenkin viime kausille.
Onhan tuo nykyinen kolmen suora ihan järjettömän kova veto nykyliigassa. Toisaalta - rehellisyyden nimissä - meneehän se tämän viimeisimmän osalta ainakin osittain sen piikkiin, että monilla merkittävillä haastajilla oli pakat eri tavoilla sekaisin. Tapparan yleinen tekemisen taso on ollut ammattimaisempaa ja vaatimustasokin selvästi kovempi, niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin.
Siinä mielessä tämä on tavallaan ympyrän sulkeutuminen Tapparan edelliseen triplaan ja 80-lukuun, jolloin Tappara myöskin dominoi koko liigaa mielin määrin. Taustalla tuolloinkin laadukkaampi ja ammattimaisempi tekeminen kuin kilpailijoilla. Treenit olivat kovempia kuin muilla ja kattoivat myös kesäharjoittelun.
Yksilötasolla haluan nostaa esiin Petri Kontiolan, jolle tämä kausi oli myös upea ympyrän sulkeutuminen. Muistan vielä - kuin eilisen päivän - ilmoituksen seinäjokelaisen Petri Kontiolan signauksesta parin vuosikymmenen takaa. Petri who? Never heard. Nimi ei säväyttänyt, kun löytyihän joukkueesta sentterin paikalta jo Ojasta, Barkovia jne.
Pian tuo taitava ja poikkeuksellisen hyvän pelisilmän omaava sentteri tuli kuitenkin varsin tutuksi ja pelasi itsensä jokaisen tapparalaisen sydämiin. Tappara kynti syvällä, mutta Konna piti lippua korkealla. Ja hänen palstansa, Konnan koukut, oli mainiota luettavaa.
Mahtava kruunu pitkälle uralle, kun saavutti vihdoin sen kirkkaimman mitalin juuri seurassa, josta ponnisti maailmalle! Hats off.
Mestaruusjoukkueessa toki Konna oli vain yksi pieni palanen. Kaikki kantoivat kortensa kekoon, jotkut isomman, jotkut pienemmän, kukin sen mukaan, mitä oli annettu. Joukkueen vahvuus oli nimenomaan yhteistyö ja tinkimätön puurtaminen yhteisen päämäärän eteen sooloilun ja oman gloorian jahtaamisen sijaan. Mahtavaa tekemistä joukkueena, joka on kokonaisuutena pari kertaluokkaa suurempi kuin tekijöidensä summa!
Niin hieno kuin tämä nykyinen tripla on jo itsessäänkin, pakkohan se vielä on tunnustaa, että kyllä se jollain tasolla kutkuttaa, kun Tappara on viimeistään nyt jopa Ilves-matematiikalla ykkönen mestaruuksien määrässä.
Miten tähän on tultu?
Jos katsotaan taaksepäin, merkittävin yksittäinen virstanpylväs nykyisen menestyksen takana tulee ajoittaa mielestäni vuoteen 2012. Tappara oli edellisvuosikymmenen mestaruushuuman jälkeen taantunut lähes 1990-luvun taaperruksen tasolle. Mutta tuolloin eräälle (joidenkin mielestä jo silloin 'has-been'/eväät syöty) Jukka Rautakorvelle annettiin melko vapaat kädet toteuttaa visiotaan siitä, miten Tapparasta tehdään menestyvä kovan luokan ammattilaisseura tinkimättömän urheilullisuuden ja rankan työnteon kautta. Hän sai myös visionsa mukaisen joukkueen. Valmentajana Rautakorpi oli ehkä jo saavuttanut maksimitasonsa sen yhden mestaruuden myötä; onhan Tappara vuoden 2012 jälkeen menestynyt paremmin, kun valmentajana on ollut joku muu kuin Rautakorpi. Mutta eivät ne Rautakorven finaalipaikatkaan missään nimessä mitään pilipalisaavutuksia olleet. Katson, että Tapolan ja nyt myös Grönborgin mestaruudet on rakennettu pitkälti juuri vuonna 2012 laskettujen perustusten varaan. Näen tuon kaiken yhtenä kokonaisuutena ja jatkumona, joka alkoi vuodesta 2012.
Tietenkään Rautakorpi ei ollut muutenkaan mikään noviisi ja amatööri enää tuossa vaiheessa. Vuonna 2012 syntynyt 'uusi Tappara' oli oikeastaan vain kokonaisvaltaisempi ja tavoitteellisempi versio samasta visiosta, jota hän tuli toteuttamaan Tapparaan vuonna 1999. Joka se puolestaan oli astetta kunnianhimoisempi versio hänen ensimmäisestä Tappara-pestistään.
Valmentajaksi en Rautakorpea enää tänä päivänä Tapparaan ottaisi, mutta tiedostan silti, että hän on Tapparan nykyisen menestysjatkumon suurin yksittäinen arkkitehti, ja hän ansaitsee aina kunnioitukseni ja kiitollisuuteni siitä.
Mitä tämän jälkeen? Tottakai sitä myyttistä 'quattroa' jahtaamaan, eikä se täysin utopistista ajatustasolla olekaan, mutta kyllä se realistisesti tulee olemaan paljon kovemman työn takana kuin millä triplan mestaruudet on saavutettu. Tähän asti Tapparan konsepti on toiminut, on nostettu omalla tekemisellä rima sen verran korkealle, että muut joukkueet eivät ole pystyneet vastaamaan. Lisäksi jotkut pahat haastajat ovat kompastuneet poffeissa omiin mokiinsa. Näiden varaan ei jatkossa voi enää laskea. Tapparan tekeminen on nyt liigan uusi baseline, jonka mukaan muut kehittävät toimintaansa: Miten kasaamme joukkueen, joka on kilpailukykyinen Tapparalle? Mitä meidän on tehtävä toisin? Mihin on asetettava pelaajien vaatimustaso? Millainen pelityyli olisi pahinta mahdollista myrkkyä Tapparalle? Yksinkertaistettuna: Kun Tappara tulee vastaan playoffeissa, miksi/miten voitamme?
Kaikki dynastiat päättyvät aikanaan. Niin kävi myös 1980-luvun lopuksi, kun muut nostivat tekemisen tasoa eikä Tappara pysynyt enää vauhdissa mukana. Toivon kuitenkin, että 1990-luvun mokista (kuten myös 2003 jälkeen tehdyistä) on opittu eikä amatöörimäiseen puuhasteluun ja kyntämiseen enää sorruta. Tässä toivon ja uskon vuoden 2012 olleen erittäin merkittävä virstanpylväs toiminnan tavoitteellistamisessa ja yleisessä jämäköittämisessä. Ainakin tulokset puhuvat varsin vakuuttavasti sen puolesta.
Joka tapauksessa naatiskellaan nyt niin kauan kuin tätä kestää!
Pahoittelen pitkää kirjoitusta.
Hyvää kesälomaa liigakiekosta kaikille palstalaisille!
Nyt on hyvä muistaa se, että Tapparassa suunnitellusti tehtiin valtava muutos ehkä osittain juuri siksi, että ei jämähdettäisi mukavuusalueelle tekemään asioita kuten ennen on tehty. Tämä Tappara 2.0, jos sitä nyt sellaiseksi kutsutaan, ei siinä mielessä ole enää sitä Rautakorven-Tapolan dynastiaa vaikka sieltä onkin ponnistettu.
Nyt vaan kävi niin, että uudistuminen onnistui lähtemään käyntiin paremmin kuin hyvin niin, että se jäi menestysmittarilla kokonaan havaitsematta.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy