Mites hienot kotimaiset ”klassikko” pelit invataksi ja ryssän kauhu? Noinkohan niitä pystyi pelaamaan läpi. Invataksin osalta ainakin meni aika mahdottomaksi se öngerrys.
Toki molemmat päätyisi tänä päivänä samantien mustalle listalle. Ja syystä.
Invataksi oli omalla tavallaan klassikko. Se erittäin psykedeelinen musiikki alkoi nyt soida päässäni. Voi voi, ei tuota pääse nyt pakoon.
Pelihän oli todellakin jo silloisen teinin mielestä täysin asiaton, mutta silloin oli jostain syystä hauskaa pelata asiattomia pelejä. Muistan pelistä mm. sen, että esittelin sen kerran kummisedälleni. Tämä oli ainakin tuohon aikaan älykkään huumorin ystäviä, mutta yleensä varsin kivikasvoinen mies. Vitsaili siis jatkuvasti, mutta nauroi varsin harvoin. No, hän halusi kokeilla itsekin tuota peliä, ja pelasi pari tuntia putkeen, koko ajan naureskellen.
Peli oli vielä hyvin muistissa, kun olin 16-vuotiaana kavereitteni ja näiden vanhempien mukana Turkissa. Reissussa oli mukana myös heidän tuttavaperheensä, joiden pojan tunsin myös kohtuullisesti. Tuolla kuljettiin hotellin ja keskustan väliä eräänlaisila minibusseilla. Mahtoivat matkalla olleet aikuiset ihmetellä, kun neljän teinipojan joukko totesi pitkin viikkoa minibussin lähestyessä kuorossa: "Nyt tulee!". Muita pelin hokemia ei tuolloin taidettu käyttää.
Muutamaa vuotta nuorempi siskoni uskoi vakaasti, että Invataksi olisi minun ja kaverini tekemä peli, koska äänet kuulostivat niin vahvasti meiltä. Mainittakoon, että kyseessä on tässä yhteydessä taas kerran tämä tässä ketjussa maonitsemani kaveri, jonka pieksin aina Trivial Pursuitissa, ja joka pieksi puolestaan Slapshotissa tulevan olympiavoittajan. Monessa hänkin on näköjään ollut mukana. Yritin siskolle valuuttaa, että emme osaisi edes ohjelmoida tuollaista, mutta eipä tämä uskonut.
