Matthias Sindelar oli Itävallan Wunderteamiksi nimetyn joukkueen tähtipelaaja 30-luvulla ja pienikokoista taitoniekkaa kutsuttiin nimellä jalkapallon Mozart. Kun Itävalta joutui Natsi-Saksan ikeen alle 1938, Sindelar kieltäytyi pelaamasta Saksan maajoukkueen riveissä vedoten loukkaantumisiin ja 35 ikävuoteensa. 23. tammikuuta 1939 Sindelar ja hänen tyttöystävänsä Camilla Castagnola löytyivät kuolleena wieniläisestä asunnosta, virallinen kuolinsyy oli häkämyrkytys. Syyksi epäiltiin viallista savupiippua, tai lämmitintä ja asioista liikkuu edelleen monenlaisia tarinoita; murha, itsemurha, vai vain valitettava sattuma. Gestapolla oli hänestä kansio ja piti häntä tarkkailussa.
Viimeiseksi maaotteluksi jäi varta vasten järjestetty veljeysottelu Natsi-Saksaa vastaan, jossa Sindelarin toiveesta Itävalta pelasi kansallislippunsa väreissä tavallisen valkoisen ja mustan sijaan. Ottelu pelattiin 3. huhtikuuta 1938 Wienissä vain muutamia viikkoja sen jälkeen, kun Itävalta oli liitetty osaksi Natsi-Saksaa. Itävalta voitti 2-0, Sindelar teki voittomaalin ja raporttien mukaan tuuletti voittoa ja tanssi melko riehakkaasti merkittävien natsivirkamiesten edessä. Ensimmäisellä puoliajalla Itävallan joukkue ja Sindelar oli missannut melkoisen tukun avopaikkoja, mikä on sekin johtanut myyttiin, että niitä missattiin tahallaan. Että Itävallan joukkue oli käsketty olemaan tekemättä maaleja, jonka vuoksi itävaltalaiset olisivat laukoneet tahallaan naurettavan helpoista paikoista näyttävästi ohi.
Tämän jälkeen Sindelaar tosiaan kieltäytyi pelaamasta Saksan maajoukkueessa ja lopetti peliuransa. Hän osti Leopold Drillsistä kahvilan juutalaiselta, joka oli määrätty luopumaan siitä - maksaen kuitenkin tiettävästi siitä reilun hinnan entiselle omistajalle, 20 000 saksanmarkkaa. Hän joutui heti ongelmiin virkavallan kanssa, koska Sindelar kieltäytyi ripustamasta natsien julisteita kahvilaansa.
Sitten tosiaan 23. tammikuuta aamulla Sindelarin ystävä Gustav Hartmann rikkoi Sindelarin lukitun asunnon oven, kun ei ollut kuullut ystävästään mitään. Suuri keskushyökkääjä löytyi alastomana sängyltä kuolleena naisystävänsä vierestä ja tajuton naisystävä Camilla Castagnola kuoli myöhemmin sairaalassa. Häkämyrkytys oli molempien kuolinsyy. Guardianin mukaan poliisi sanoi syypäänä olleen viallisen lämmittimen ja poliisi lopetti tutkimukset kahden päivän jälkeen. Sen sijaan valtakunnansyyttäjä tutki asiaa puoli vuotta, kunnes natsivirkamiehet määräsivät tutkimuksen suljettavaksi.
Jo 25. tammikuuta itävaltalaisessa Kroneirs Zeitung sanomalehdessä spekuloitiin Sindelarin tulleen murhatuksi myrkyttämällä. Friedrich Torbergin kuuluisassa muistokirjoituksessa taas spekuloitiin kyseessä olevan protestimainen itsemurha. Vuonna 2003 BBC:n dokumentissa Sindelarin ystävä Egon Ulbrich kertoi, että paikallinen virkamies lahjottiin kirjoittamaan Sindelarin kuoleman vahingoksi, koska haluttiin varmistaa valtiolliset hautajaiset. Ilmeisesti natsivallan alla itsemurhan tehneille ja murhatuille (oudohkoa) ei valtiollisia hautajaisia ja kunniahautoja järjestetty.
Silti todennäköisesti Sindelarin ja Castignolan kuolemassa on ollut kyse vain valitettavasta sattumasta ja viallisesta savupiipusta, josta yläkerran naapuri oli pari päivää aiemmin valittanut. Mutta voivatko sankarit kuolla arkipäiväisesti?
Lisäksi tulee mieleen portugalilainen
Pepe Soares (wikipedia), joka oli Portugalin paras pelaaja tuohon aikaan 30-luvun taitteessa. Hän kuoli 23-vuotiaana ruokamyrkytykseen. Ilmeisesti Pepen lukutaidoton äiti oli ruokaa tehdessään sekoittanut lipeän (caustic soda) ja suolan. Samaa ruokaa syöneitä sukulaisia oli joutunut sairaalahoitoon ja kissakin oli kuollut.
