Tuskinpa se omistajille on tullut yllätyksenä, että jääkiekkoseuran omistaminen hyvin harvoin Suomessa on kannattavaa toimintaa eikä sitä sellaiseksi ihan helposti saadakaan. Vähän sitä mieltä olen, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Herrat varmasti myös ymmärtävät sen, mitä haasteita se saattaa asettaa, että raharikkaat ottavat seuran haltuun.
Kuvittelisin, että siellä verhojen takana käydään ja on käyty kauden aikana monta kertaa tällainen dialogi ja tapahtumaketju:
Holma/Urama: ”Hei omistajat, voisitteko vipata puoli milliä rahaa jotta saadaan ihan oikea maalintekijä ja vähän enemmän kilpailua pelipaikoista tähän jengiin?”
Omistajat: ”Eikös tää ole käyty monta kertaa läpi, tällä budjetilla täytyy pärjätä”
Holma/Urama: ”Mutta kun tuo lisäpanostus voisi maksaa itsensä takaisin keväällä”
Omistajat: ”Sitä vartenhan siihen myyntiorganisaatioon ollaan panostettu, että hankitaan lisää rahaa yhteistyökumppaneilta. Puhelin käteen ja myymään”
Holma: ”Ok, tällä mennään”
Holma myyntijohtajalle: ”Kestner olis saatavilla, tarvitaan sponssi. Nyt myymään!”
Myyntijohtaja tarttuu puhelimeen: ”Hei sponsori, tuutteko mahdollistamaan meille pidemmän kevään? Kahdensadan tonnin panostuksella saatais Kestner takaisin tiimiin. Saatte hienon mainoksen Jossun pelipaitaan, viissataa matsilippua ja some rummuttaa teitä ihan kybällä”
Sponsori: Ei meillä ole rahkeita tollaseen panostukseen, ollaan aika tiukoilla. Markkinointibudjetti on käytetty ja yt-uhka päällä. Eikös teidän omistajat vois avata vähän kukkaroa, niillähän on ihan järkyttävästi pätäkkää?”
Myyntijohtaja: ”Joo olishan niillä, mutta kun meillä on tää kulukuuri you know”
Sponsori: ”Joo tiedetään, mutta varmaan ymmärrätte miltä tää kerjuu meistä tuntuu”
Myyntijohtaja: ” eipä mitää, kiva oli jutella, nähdään business clubilla. Mä juttelen Holmalle vielä”