Nyt kun peliotteet ovat olleet kauniisti sanottuna vaihtelevia tällä kaudella, niin viestinnällä olisi äärimmäisen tärkeä rooli pitämään yllä yhteisöllisyyttä ja uskoa tulevaan.
Kun viestintä vetää lähes pahemmin vihkoon kuin kentällä esiintyvä jengi, niin tekee mieli repiä hiuksia päästä. Joukkue tuntuu todella etäiseltä ja lähes täydellinen radiohiljaisuus kaikesta joukkueen tekemisestä antaa ulospäin kuvan siitä, että on heitetty hanskat tiskiin ja tehdään joskus jotain, koska siitä saadaan palkkaa. Kiva että tempuria ja muita yhteistyökumppaneita mainostetaan pelipäivinä ja voittopeleistä tulee koppipuheet, mutta aikalailla siinä on se vakiomateriaali mitä pusketaan ulos.
Jollekin voi olla no big deal, että Rafkinin majudebyytin hehkuttaminen tapahtui vuorokauden myöhässä, mutta kun samaan aikaan mainostetaan niitä takkeja ja lounaslistaa, naispelaajien majukutsuja uudelleenjaetaan + viikkoviestissä kotisivuilla kerrottiin eilen tuosta Rubenin komennukseata yhdellä lauseella, niin se kertoo rumaa kieltä priorisoinnista. Täysin sama juttu oli kun Slafkovsky varattiin ykkösenä, niin meillä siitä uutisointiin siinä vaiheessa kun asiasta tiesi jo Pihtiputaan mummo. Seuraan liittyvästä hypesta otettiin hyötyä 0%.
Joukkue ja sen tekemiset tuntuvat etäiseltä. Jos TPS jääkiekkojoukkueen tekeminen on prioriteeteissä siellä kakkoskorissa, niin siinä on onnistuttu myös viestinnällisesti.
Harmittaa.