Kun TPS:n nykyistä alennustilaa tarkastelee, tulee väistämättä mieleen vastaavanlainen tilanne muutaman vuoden takaa eli Tampereen Ilves ja Kiekko-Espoo. Niissäkin yksi (TPS:ssä kaksi) jääkiekosta täysin tietämätön oligarkki oli miehittänyt organisaation hällä väliä-tyylisillä kavereillaan, jotka tekivät hommiaan täydellisellä virkamiesasenteella ja jälki oli ihan samanlaista mitä me nyt nähdään TPS:ssä.
Toimitusjohtaja valittaa, ettei sponsori ja yritysmyynti vedä. Ongelma ratkaistaan tuotetta huonontamalla!
Urheilujohtaja selittää, että rahaa ei ole eikä edes tietoa pelajabudjetistakaan!
Pelaajakoordinaattori hakee ulkomaisista alelaareista ihan pohjimmaisesta nurkasta täytemiehiä, joita mainostetaan tähtipelaajiksi!
Valmentaja peluuttaa joukkueellaan sellaista kiekkoa, johon pelaajisto ei alkuunkaan taivu!
Määrätietoista skouttausta ja pelaajatarkkailua ei organisaation mielestä tarvita, koska valmentaja soittelee suomalaisille tutuilleen ja pelaajakoordinaattori vastaavasti Ruotsin tutuilleen. Haetaan joukkueeseen mahdollisimman halpoja pelaajia. Osalle pelaajista kuitenkin tehdään täysin käsittämättömän kalliita sopimuksia, kun ei ole ennakkoon tietoa pelaajan kyvyistä.
Jne….. jne… jne…
Tampereen Ilves ja Kiekko-Espoo pelastuivat alennustilastaan vain ja ainoastaan vaihtamalla koko organisaation omistuksen ja heivaamalla asennevammaiset työntekijät pois ja korvaamalla nämä ammattilaisilla. Tämä pitäisi TPS:ssäkin tehdä. Voi olla että se täytyy tehdä konkurssin kautta ja alemmilta sarjatasoilta uutta alkua hakien, mutta valitettavasti nykyinen potilas on niin sairas, ettei pienillä lääkkeillä enää toivu.
Kiekko-Espoo on hyvä esimerkki, ettei konkurssi välttämättä merkitse lopullista kuolemaa.
Sen verran pitäisi ottaa muista oppia, ettei yksikään omistaja saisi omistaa enemmän kuin korkeintaan 10% osakkeista ja äänimäärästä. TPS:n nykyinen omistusrakenne on täysin vailla järjen hiventä, ja se on nykyisten ongelmien ehdoton juurisyy.