Ymmärrän hyvin Rafkinin kritisoinnin. Ikinä ei tiedä, mitä tuleman pitää. Usein sattuu ja tapahtuu.
Siitä huolimatta pitäisin Rafkinin ehdottomasti meillä jatkossakin. On joutunut jo parin kauden ajan epämukavuusalueelle eli pelaamaan vähän liian isossa roolissa kulloisenkin kauden tasoon nähden. Samalla tällä tavalla kaveri myös kehittyy. Eittämättä kannattajien toistuvien rytmihäiriöiden ja ärräpäiden hinnalla, mutta kehittyy kuitenkin.
Toisinaan unohtuu itseltäkin, että Rafkin on vasta 22-vuotias (täytti muuten eilen, joten myöhäinen HBD Ruben!). Lähestyy jo 200 pelatun Liigaottelun rajapyykkiä ja on ottanut isoja askelia eteenpäin. Pelannut tällä kaudella keskimäärin 21:58 per ottelu, kun toiseksi eniten pelannut Niklas Arell on viipottanut jäällä keskimäärin 19:59.
Tehotilasto Rafkinilla on ruma, -10. Tehopisteitä tullut (3+16) 19 eli puolen pisteen tahdilla per ottelu (Rafkin pelannut 38 ottelua). Runkosarjan lopulla pisteitä olisi tällä tahdilla kasassa 29-30. Se olisi kovin pakin tekemä pistemäärä sitten kauden 2019-2020, jolloin H. Larsson iski 38 tehopistettä. Viimeisen 10 kauden aikana 30 pisteen rajan on Larssonin lisäksi rikkonut vain I. Heikkinen (2017-18 ja 2018-19). H. Tallinder iski kaudella 2016-17 29 pistettä missaten yhden pelin eli periaatteessa 30p oli haarukassa. Hyvin on siis Ruben pisteitä takonut tällä kaudella ja mahdollisuus on päästä TPS:ssa viime aikoina harvinaiseksi käyneeseen 30 pisteen puolustaijen kerhoon.
Summa summarum: Rafkin ei todellakaan ole valmis ja täydellinen pelaaja. Harva 22-vuotias on. Kehittämisen kohteita löytyy; niistä löytää esimerkkejä selaamalla tämän osion Peliesitykset-ketjua. TPS on kuitenkin nyt marinoinut ja kasvattanut pojasta miehen, antanut vastuuta ja se alkaa juuri tuottaa hedelmää. EHT-pelit eivät menneet täydellisesti, mutta Rafkin kuitenkin pääsi sinne. Tässä vaiheessa Rafkinista on pidettävä kiinni kynsin ja hampain, jos vain herra haluaa meille jäädä. Juuri näitä pelaajapolkuja tarvitaan seuran pitkäkestoisemman menestyksen luomiseksi. Jos Rafkin polkee paikallaan vielä 26-27 -vuotiaana, niin silloin saattaisi olla sekä seuran että pelaajan etu hakea läpimurtoa muualta. Tässä vaiheessa tekisin kuitenkin Rafkinille 2-3 vuoden jatkolapun sen suuremmin asiaa miettimättä. Tämä kortti kannattaa katsoa loppuun asti, sillä Rubenin kaltaisella kehityksellä ja mustavalkoisella sydämellä varustettua omaa poikaa ei tule ihan joka päivä vastaan.