Runkosarja on osalta homma on paketissa. Runkosarjan loppu meni mukavissa merkeissä ja syöksykierre saatiin oikaistua. Kaikenlaista mahtui runkosarjaan ja kieltämättä allekirjoittaneellakin meinasi välillä usko loppua tähän touhuun.
Maalivahtien osalta homma toimi hyvin. Karejev välillä ailahteli. Runkosarjan alku oli loistava samoin loppu. Anttilalle olisin vähän enemmän toivonut vastuuta, koska pelasi ihan hyvin. Tulevaisuuden kannalta olisi myös minusta ollut hyvä ratkaisu antaa enemmän peliaikaa, koska pelaaminen kehittää enemmän kuin penkillä istuminen. Ei nyt tule mieleen ainakaan heti, että Anttilan takia olisi jokin peli hävitty.
Puolustuspeli oli alkukaudesta loistavalla tasolla. Suoritustaso hieman laski, mutta ihan ymmärrettävää, ettei koko kautta pystytä pelaamaan samalla kovalla tasolla. Tepsin pelaaminen oli sen verran puolustusvoittoista, että voi olla puolustuajilla jonkin verran paineita niskassaan, kun varmasti tiedostivat, että joka ilta pitää onnistua täydellisesti, koska hyökkäyspäässä annettiin tasoitusta varsinkin alkukaudesta. Runkosarjan lopulla puolustuspään pelaaminen oli taas paremmalla tasolla.
Sitä voi miettiä, että mentiinkö nyt vähän liiankin puolustusvoittoisella strategialla. Toki jos menestystä halutaan saada, niin helpottaa asioita, kun oma maali pysyy puhtaana. Puolustuspeli ja maalivahtipeli on Tepsin vahvuus ollut koko kauden ajan ja sen varaan on tottakai hyvä rakentaa menestystä. Puolustuspään puolustuspelissäkin oli paikoitellen parannettavaa ja ihmeellistä sähläämistä oli ajoittain havaittavissa.
Hyökkäyspelissä on ollut kauden aikana suurimmat puutteet, vaikka siinä on positiivista kehitystä viime aikoina tapahtunut. Se on ihan selvää, että Raipen aikana pelattiin ihan toisenlaista jääkiekkoa kuin, mitä tällä kaudella. Raipe antoi pelaajille kohtuullisen paljon vapauksia ja luovuus sai kukkia. Ahokkaan Tepsin kautta kuvastaa se, että tehdään hyökkäyssuuntaan minimi ja yritetään pitää oma pää puhtaana tavalla tai toisella. Raipen aikakaudella oli ajoittain sellaista hurlumhei -meininkiä, jossa sattui ja tapahtui välillä vähän joka puolella kenttää ja katsomossa oli syytä pitää nitropurkki käden ulottuvilla. Tämän kauden Tepsiä voi kuvailla 90-luvun Italian tai Saksan jalkapallomaajoukkueeksi. Puolustus ensin ja hyökkäyssuuntaan tehdään tarvittava. Ei Raipen Tepsissä hyökkäyspelissä ollut mitään selvää systeemiä tai ajatusta, miten on tarkoitus pelata. Yksilöt saivat loistaa ja välillä nähtiin rohkeitakin ratkaisuja. Raipe antoi poikien pelata sillä tavalla, mikä näkyi ajoittain vapautuneena ja iloisena hyökkäyspelin juhlana.
Ahokkaan Tepsissä mentiin tällä kaudella selvästi joukkue edellä ja pelaamisessa oli tarkkaan mietitty systeemi ja pelaamisen raamit oli iskostettu syvälle pelaajien mieliin. Tässä kohtaa täytyy hieman kritisoida Ahokasta ja valmennusosastoa. Puolustussuuntaan Tepsi on puolustanut parhaimmillaan todella hyvin joukkueena ja tiiviinä viisikkona. Puolustuspelissä on nähtävissä, miten halutaan pelata ja mihin pyritään. Tepsi on melko hyvin pystynyt pitämään vastustajan pois vaarallisilta maalipaikoilta. Toki on sitten ollut sähläämistä ja nukahduksia. Aina puolustaminen ei ole ollut hyvää. Minua on koko kauden ajan ihmetyttänyt se, miksei hyökkäyspeliin ole saatu rakennettua toimivaa pelisysteemiä, jossa hyökätään tiiviinä viisikkona ja kiekollinen pelaaja saa koko ajan apua kavereilta. Puolustussuuntaan viisikkopeli toimii, mutta hyökkäysuuntaan on ollut todella vaikeaa. Nyt viime aikoina hyökkäyspeli on ollut parempaa ja eniten kehitystä on tapahtunut siinä, että maalipaikoista tehdään maaleja kovemmalla prosentilla kuin alkukaudesta. Maalipaikkoja pitäisi kyllä pystyä luomaan enemmän.
Olen muutamaa peliä vaille kaikki Tepsin pelit nähnyt, mutta minulle ei ole ihan avautunut se, mikä Tepsin hyökkäyspelissä on ajatuksena. Jos Raipen aikana hyökkäyspeli perustui yksilöiden suorituksiin ja oivalluksiin, niin Ahokkaan aikana hyökkäyspeli on ollut aika paljon yksilöiden varassa, mutta pelaajat pelaavat paljon lyhyemmässä talutusnuorassa, kuin viime kaudella ja luovuudelle ei anneta tilaa, eikä pelaajilla tunnu olevan hirveästi vapauksia. Välillä tuntuu, että pelaajat on pakotettu yhteen muottiin ja pelaajat eivät ole täysin Ahokkaan pelitavan takana. Esimerkiksi Eronen ei pelaa lähellekään samalla tasolla, kuin HPK:ssa. Viro ja Rafkin olivat viime kaudella hyökkäyssuuntaan oikeinkin hyviä parhaimmillaan, mutta tällä kaudella heiltä ei ole nähty hyökkäyssuuntaan oikeastaan mitään. Tuntuu, ettei puolustajilla ole hyökkäyspelin suhteen oikeastaan mitään roolia ja heidän tehtävään on vain puolustaa. Tämä näkyy minusta siinä, että hyökkääjien ja puolustajien väliin jää liikaa tilaa, eivätkä hyökkääjät hirveästi saa kiekollista apua puolustajilta.
Kun Tepsillä on kiekko hallussa ja pitäisi lähteä hyökkäämään, niin viisikko tuntuu leviävän kuin Jokisen eväät ympäri kenttää. Viisikon etäisyydet ovat liian pitkät ja kiekollinen pelaaja ei saa tarpeeksi tukea kiekottomilta pelaajilta. Liian vähän Tepsiltä näkee rintamahyökkäyksiä ja liian usein turvaudutaan siihen, että omalta alueelta tai omalta siniviivalta heitetään kiekkoa vastustajan sinisen tuntumaan ja siitä huonossa peliasennossa ja paikallaan oleva hyökkääjä viskaisee kiekon päätyyn. Tämä ei minusta ole kovinkaan tehokas ja tuottava tapa luoda maalipaikkoja ja vaarallisia hyökkäyksiä vastustajan päähän. Kuluttaa myös hirvittävästi energiaa ihan turhaa, kun joudutaan painimaan ja pyörimään vastustajan päädyssä ja kulmissa. Kun hyökkääjä saa kiekon, niin hän jää ihan liian yksin ja monesti se on tekemätön paikka. Puolustuspeli on tällä hetkellä hyvällä mallilla, mutta loppukauden osalta on ratkaisevaa, miten saadaan hyökkäyspeliä kehitettyä. Se on nyt parempaa kuin aikaisemmin tällä kaudella. Hyökkäyksiin pitää saada lisää pelinopeutta ja sujuvuutta. Tepsiltä löytyy kokoonpanosta isokokoista äijää kuten Rodewald, Nurmi, Pärssinen, Liukas, niin tätä pitäisi hyödyntää eli äijää suoraviivaisesti maalille sen sijaan, että pyöritään kulmissa.
Hyökkäyspelissä pelinopeutta pitää saada lisää samoin suoraviivaisuutta. Viime aikoina hyökkäyspelissä on tapahtunut paljon hyviä asioita, mutta ihmetyttää se, miksi sitä ei ole saatu organisoitua sen paremmaksi, kuin mitä se on. Nyt Tepsi hyödyntää tosi tehokkaasti vähät maalipaikkansa, mutta ei voi lähteä koko ajan siitä, että joka pelissä onnistutaan täydellisesti tyyliin pelin kolmesta hyvästä maalipaikasta tehdään kolme maalia. Pyyhtiä on ollut loistava viime aikoina ja Nurmi on parantanut. Nurmen pitää vain lopettaa kiukuttelu ja energian tuhlaaminen epäolennaisiin asioihin. Intonen on ollut viime aikoina myös hyvä.
Kallio ja Urama puhuivat viime kauden päätteeksi siitä, että jatkossa pitää hyökkäyspäässä tulla tulosta laajemmalla rintamalla. Minun mielestäni tässä ei ole onnistuttu. Ykkönen on tällä hetkellä hyvä samoin kakkonen ajoittain. Tosin kakkosketju toimi paremmin, kuin Steenbergen pelasi ketjussa. Deschenau aiheuttaa tällä hetkellä lähinnä höyryn nousemista korvista. Kolmosketju ei saa mitään aikaiseksi. No omissa ei sentään soi. Tammela kärsii Usheninin veljeksistä aika paljon ja menee nyt hukkaan. Nelosketju on loistava. Runkosarja oli aikamoista vuoristorataa ja lopputulos oli hyvä. Pudotuspelien osalta maalivahtiosasto ja puolustusosasti ei anna aihetta huoleen. Hyökkäysosasto ja hyökkäyspeli ratkaisee sen, miten loppukausi sujuu. Ei voi lähteä siitä, että Pyyhtiä ratkaisee kaikki pelit, vaikka nyt kulkee lujaa ja kaikki näyttää onnistuvan tällä hetkellä. Tässä vaiheessa kautta ei enää mitään hirveän isoja kehitysaskeleita oteta, mitä tulee pelin ongelmallisiin osa-alueisiin kuten Tepsin tapauksessa hyökkäyspeliin. Näillä mennään. Puolustus ja maalivahti antavat Tepsille mahdollisuuden voittaa, vaikka mestaruuden. Toki jos pystytään samaan, kuin alkukaudesta eli otetaan 1-0 voittoja kerta toisensa jälkeen, niin hyvä.
Hyökkäyspelissä on nyt ollut ajoittain merkkejä paremmasta ja sellaisesta positiivisesta tekemisen meiningistä, jota nähtiin Raipen aikakaudella. Minun mielestäni Ahokkaan pitäisi uskaltaa antaa pelaajille enemmän vapauksia hyökkäyssuuntaan. Jossain vaiheessa kautta oli paha tuska maalintekoon liittyen ja maaleja ei meinattu saada millään aikaiseksi. Tilanne on tältä osin parantunut huomattavasti ja nykyään maaleja tehdään.
Olen miettinyt, että onko yhtenä ongelmana hyökkäyspelissä se, etteivät Tepsin ulkomaalaispelaajat ole ehkä tottuneet pelaamaan tiukasti organisoitua pelitapaa, jossa pelaajilla ei juurikaan ole vapauksia. En tiedä, mikä Sandbergin kohdalla meni pieleen, mutta kyllä hänen CV on sellainen, että sillä olisi liigassa parempaan pitänyt pystyä. Viime kauden joukkueen pelaajia, jotka tällä hetkellä ovat riveissä, niin ovatko he täysin nykyisen pelitavan takana. Nyt kuten sanoin, niin tuntuu, ettei taitavia kiekollisia puolustajia juurikaan hyödynnetä. Tammelan osalta on myös kysyttävä, että saataisinko hänestäkin enemmän irti, jos annettaisiin vähän enemmän vapauksia. On ollut mielessä, että olisiko Ishakov pelannut kuinka hyvin tämän kauden Tepsissä ja pelitavassa. Minulle jäi viime kaudesta sellainen vaikutelma, että vastustajille aiheutti välillä ongelmia se, että Tepsi ei hyökännyt suomalaisittain totutun organisoidusti ja tietyllä tavalla, vaan oli hyvinkin paljon variaatiota ja yksilöllisiä ratkaisuja. Tällä kaudella Tepsin hyökkäyspelaaminen on ollut hyvin ennalta arvattavaa ja sellaista, jota vastaan on helppo puolustaa. Tepsi ei pysty samaan vastustajan pelaajia heidän puolustusalueellaan todelliseen painetilanteeseen. Viisikkopeli on kuitenkin tosi repaleista hyökkäyssuuntaan ja yksilövetoisesti mennään. Tämä hyökkäyspeli on hämmentänyt minua oikeastaan koko kauden ajan.
Pudotuspelien suhteen olen aika odottavalla fiiliksellä. Ei tässä ole aihetta paukutella henkseleitä, mutta ei tässä todellakaan kannata kirvestä kaivoon heittää ja lyödä hanskoja tiskiin. Ihan hyvä kausi tämä on lopulta ollut kaikkien vaikeuksien jälkeen. Toivon kyllä ensi kautta ajatellen, että tuolle hyökkäyspelillä tehdään jotain.