Mielenkiinnolla seuraan sivusta tätä TPS:n ensikauden joukkueen rakentamista ja toivon kyllä, että he nousevat tuolta takaisin vahvaksi haastajaksi pudotuspeleihin.
TPS:n ongelma viimeiset kolme kautta nyt ainakin on ollut joukkueen liian suuri vaihtuvuus yhdistettynä siihen, että ulkomaalaiset ovat saaneet liian ison vastuun koko joukkueen tekemisestä. AHL:stä yms. on tullut näitä Paré:ta, Sextonia ja kumppaneita, jotka ovat pelanneet erinomaisesti pisteiden valossa, mutta he, uusina kavereina eivät millään välitä joukkueen tekemisestä niin paljon kuin siitä, että saavat pisteiden valossa hyvän uuden startin uudella mantereella. Siellä pitäisi olla kokenut, rutinoitunut kaarti, johon sitten lisäyksenä, täsmävahvistuksena nämä ulkomaalaiset tulevat. Ei niin, että koko ykkösketjuun pöllähtää kasa tuntemattomia ulkomaalaisia, ja vetävät hirveitä jääaikoja. Smolenak ja Lasch eivät olleet tuntemattomia, mutta kuitenkin joukkueen muu runko oli auttamatta liian heikko.
Kun nyt katsoo esimerkiksi jäljellä olevia neljää joukkuetta, niin fakta on se, että siellä pelaa neljä joukkuetta, joidenka runko on ollut hyvin samankaltainen jo pitkään. Omia pelaajia on kehitetty vuosien aikana kärkipelaajiksi (Kemppainen, Donskoi, Junttila, Järvinen, Palola, Hännikäinen, Tuppurainen, Nurmi, Tikkanen, Koivisto jne.) Tärkeimmät ulkomaalaiset pelaajat ovat olleet seurassa vähintään jo toista kautta (Perrin, (Maxwell), Huml, Green, Hubacek, Gagnon, Zapolski), muutama jo kauemminkin. Sitten siellä on mukana näitä kesken kauden tulleita täsmähankinta-ulkomaalaisia, jotka ovat hemmetin kovia pelimiehiä, mutta eivät mitään joukkueen runkoa. (Dixon, Tömmernes, Kaspar, (Maxwell).) Lisäksi joukkueessa on rutinoituneita liigaratsuja sekä kasvatteja, jotka ovat palanneet joukkueeseen (Pyörälä, Kukkonen, Kuusela, Aalto, Koivisto, Niskala, Tuppurainen, Mäenpää).
Perrin ja Spina ovat kyllä hankintoina kovan kuuloisia, mutta toivottavasti ei ole annettu liian kovaa palkkaa. Ikä alkaa väkisin näkyä Perrinin otteissa, ja onko miehellä sitten intohimo ihan niin kohdillaan, mitä JYP vuosina? Spina taas on melkoinen kysymysmerkki itsessään, SaiPassa moni on onnistunut, mutta muualla ei toimi. Lisäksi ei mielestäni pelaajatyyppinä ole kumminkaan joukkueen ykköslaituritasoa, jos ajatellaan joukkuetta, joka haluaa pudotuspeleihin. SaiPassa onnistui joo, mutta loppukausi oli jo heikko eikä mahtunut playoffeissa edes kokoonpanoon. Ei lähtökohtaisesti kuulosta kaverilta, joka kannattaisi isolla rahalla kiinnittää tulevaksi isoksi palaseksi joukkueeseen. Valitettavasti haiskahtaa niin siltä, että kaupataan TPS:stä kesken kauden.
TPS:n pitäisi olla kärsivällisempi. Nyt on jo kolme kautta vaihdettu maalivahteja joka kaudelle, kärkihyökkääjät on aina uusittu ja myös puolustus on ollut melkoinen sekametelisoppa. Pitkäjänteisyyttä. Perrinhän ei tule enää hyvin todennäköisesti kuin 1-2 kautta pelaamaan, mikä ei ole kovin pitkäjänteistä ajattelua. Toki, mikäli Perrinin mentaliteetti on se, että hän haluaa TPS:n uuden tulemisen kulmakiveksi, kasvoksi nousta ja opettaa muille pelaajistolle se, kuinka kasvetaan huippujoukkueeksi, niin ok. Kuulostaa hyvältä. Mutta valitettavasti tässäkin kohtaa Perrinin ajatusmaailma vaikuttaa siltä, että hän haluaa nyt vielä, kun vauhdissa pysyy saada sitä palkkaa tulevaisuutta varten.
Mielestäni yksi hieno esimerkki esimerkiksi Tapparan ja TPS:n erilaisuudesta ja ajattelutavasta tulee muutaman vuoden takaa. Silloinhan veljeksi Jarno ja Tero Koskiranta pelasivat SaiPassa ja Pelicansissa. Tero veti Pelicansissa finaaleja Laschin kanssa, runkosarjassa 59 matsia, 42 pinnaa. Jarno pelasi vain runkosarjan heikon SaiPan kanssa, 60 peliä, 39 pinnaa. Jarno oli silloin 24, Tero 26. Hinta oli varmaankin Terolla isompi, mutta Jarnossa oli enemmän potentiaalia pelaajana. TPS nappasi Teron, seuraava kausi 60 peliä 33 tehopinnaa, Jarno Tapparassa 58 peliä 40 tehopinnaa. Vei Tapparan finaaleihin, pleijareissa 9 maalia. Miehen piti olla kahden vuoden projekti, mutta oli niin hyvä, että vietiin KHL:ään jo ensimmäisen kauden jälkeen. Nyt veti Sibirissä 58 peliä 45 pistettä tällä kaudella ja on joukkueensa kanssa konferenssifinaaleissa.
Eli. Hankitaan pelaajia, joilla on selkeä tavoite ja suunta uralla, kehittyvät ja haluavat kehittyä. Ns. projekteja. Jarkko Malinen ja Olli Palola hankittiin kolme kautta sitten Mestiksestä. Nyt joukkueen ykkössentteri ja ehkä Liigan paras hyökkääjä. Jan-Mikael Järvinen hankittiin jo viisi vuotta sitten, viime kaudella alkoi tuottaa hedelmää. Jormakka hankittiin "hiomattomana timanttina", 22-vuotias, jätkällä on hemmetinmoinen halua kehittyä. Tämänkaltaisia hankintoja pitäisi myös TPS:n tehdä. Malisen sopimus oli katkolla, siinä olisi ollut aika kova mies, on meinaan juuri nousemassa uransa huipulle. Menee ilmeisesti KooKoo:hon.
Lisäksi tätä kokenutta TPS-kaartia pitäisi kanssa jostain saada paluumuuttajaksi. Nummelinin ja Vahalahden kanssa meneteltiin kyllä surkeasti. En tiedä, ketä TPS:llä mahdollisesti lähivuosina voisi olla tulossa takaisin ulkomailta, mutta nämä pitäisi ehdottomasti saada kiinnitettyä, jos vähäänkään on motivaatiota nimenomaan TPS:ssä pelata. Runko pitäisi nyt saada jotenkin rakennettua reilaan niin, että se säilyy suht. muuttumattomana vuodesta toiseen. Aina joku kärkipelaaja lähtee KHL:n ja näinpoispäin, mutta ne peruspuurtajat siellä säilyy ja he ovat tasoltaan hyviä Liigapelaajia. Tästäkin otan Tapparasta esimerkin. Nyt on ilmeisesti Palola, Jormakka ja Malinen lähdössä, kovat on menetykset, mutta eivät ne aiheuta kuin särön runkoon. Siellä on yhä Kuuselaa, Järvistä, Peltolaa, Saravot, Aallot, Mäntyläkin saattaa palata ja Dixonkin on jo kiinnitetty ensikaudeksikin. TPS:ltä jos oltaisiin parina viime kaudelta vedetty kaksi-kolme kärkihyökkääjää pois, niin mitä olisi jäänyt jäljelle? No, se on nähty helmikuussa kun ne pari kärkihyökkääjää ovat lähteneet, että ei sinne kovinkaan paljon ole jäljelle jäänyt. Eli syvyyttä lisää. Ei voida nojata yksiin pelaajiin etenkään hyökkäyksessä noin paljoa.
Perrin ja Spina eivät itseäni kyllä vakuuta kärkihankintoina, sillä ovat luultavasti vieneet aivan liikaa pelimerkkejä. Toivottavasti niitä on nyt jäänyt muihinkin hankintoihin, sillä noihin kahteen ei voi nojata ja mielestäni kaksi uutta ulkomaalaista eivät voi olla se joukkueen runko, kulmakivi. Niinkuin jo aiemmin sanoin, pitkäjänteisyyttä, järkeviä siirtoja ja pelaajia, joilla halu kehittyä tai pelata nimenomaan TPS:lle. Näin rakennetaan vuodesta toiseen hyvin suorittava joukkue, joka sitten täydentyy aina kesällä sekä kauden mittaan muutamalla uudella vahvistuksella. TPS:n viime vuosien tavalla on mahdollista hyvällä tuurilla saada aikaan Pelicansin parin kauden takainen tähdenlento. Tepsillä se lento on vain loppunut hyvin lyhyeen joka kaudella. Pelicansilla se tosiaan onnistui, mutta joukkuehan sitten sen yhden hyvän vuoden jälkeen vajosi jälleen pahnan pohjalle.
Tulipahan nyt huudeltua sitten vieraisiin pöytiin, toivottavasti kukaan ei ottanut viestiä mitenkään Tapparan hyvyyden korostamisena tai vastaavana, vaan käytin hyvin tuntemaani joukkuetta nyt vain esimerkkinä. Tarkoitus oli tuoda omat ajatukset esille siitä, miten TPS:n kannattaisi lähteä joukkuettaan tulevaisuudessa rakentamaan niin, että voitaisi vaikka joskus Tapparan kanssa kohdata teidät välierissä kolmatta kertaa perävuosina. Ja vieläpä niin, että molempien pelaajisto on melkeimpä sama joka kautena, kuten meillä on Lukon kanssa tänä keväänä.