Ihan mielelläni vastaan sinulle.
Minusta lukumäärä ei ole itseisarvo vaan tärkeintä on signaali, että omiin junioreihin luotetaan ja heitä otetaan mukaan mahdollisimman paljon edustusjoukkueeseen, tietenkin heidän pelitaitojensa edellyttämällä tavalla.. Jos junioreiden pelaajapolku katkaistaan edustusjoukkueen kynnyksellä tekemällä siitä liian korkea junioreille ja kuitenkin samanaikaisesti haetaan kakkos-, kolmos- ja neloskenttiin Mr. Nobodyja "maailman turuilta ja toreita" pelureita, jotka vievät omilta kasvateilta pelipaikat, niin tätä vastustan henkeen ja vereen. Harvat juniorit suoraan voidaan ottaa ykköskenttään, vaikka poikkeuksiakin luonnollisesti on kuten Mikko Rantanen nyt viimeisenä.
Jos katsot vaikka eri maiden MM-Kisajoukkueita, niin hyvin monessa niistä pelaa kaksikymppisiä ja jopa alle kavereita suurella menestyksellä. Tämä kertoo, että jääkiekossa on uskallettava luottaa nuoriin pelaajiin, joilla oma ura on noususuunnassa ja heidän motivaationsa sitä kautta hyvin korkealla kehittyä eteenpäin.
Avainasemassa on aina valmennus. Uskaltaako se peluuttaa ja luottaa omiin junioreihin vai ottaako se mieluummin pienemmän riskin laittamalla laatikkoon nelikymppiä lähestyvän konkarin, josta kuitenkin tiedetään, että huononakin päivänä taso ei tällaisella konkarilla romahda, vaikka monesti tällaiselta pelaajalta ainakin katsomoon välittyvän kuvan perusteella nähtäisiinkin pelkkää rusettiluistelua. Junioreilta ei sellaista kyllä nähdä. Siksi kaikkensa likoon laittavan joukkueen peliä on paljon miellyttävämpää katsoa kuin selkä suorana ja loukkaantumisia välttelevän "tähdistön". Uskon, että tämän näkemyksen voi allekirjoittaa hyvin moni TPS-katsoja, kun on joukkueen pelejä käynyt omin silmin katsomassa. "Tähdistöjoukkueen" sisäinen koheesio on myös aina erittäin haavoittuva ja sitä kautta valmennukselle todella vaikea työskentelyilmapiiri.
TPS:llä ovat A-juniorit juuri voittaneet Suomen Mestaruuden lähes täyden hallin kannustamana. Tämä kertoo siitä, että turkulaiset haluavat nähdä omia kasvatteja joukkueessaan. Ei Suomen Mestaruutta voiteta tänä päivänä enää "säkällä" vaan taidoilla. Mestarijoukkueessa pitää olla taidokkaita pelaajia, jotka ovat aivan ikäluokkansa huippua. Tällaisen joukkueen kasvattamiseen on organisaatiossa satsattu paljon, joten tilannetta ei kannata sössiä juuri silloin kuin "hedelmät" kypsyvät. Varmasti TPS-kannattajat ymmärtävät, että juniorit eivät suoraan nouse joukkueen ratkaisupelaajiksi, mutta kentälle päästessään he vetävät "sata lasissa", joten kyllä lehtereillekin välittyy kuva pelaamisesta Mustavalkoisella Sydämellä, jota viime vuosina ei kyllä ole nähnyt todellakaan muualla kuin junioripeleissä. Siksi puheet siitä, että omiin junioreihin luotetaan ja joukkuetta turkulaistetaan ihmetyttävät minua, kun samaan aikaan kuitenkin haalitaan pelaajia "ties mistä" ja juniorit joutuvat lähtemään pelipaikan perässä "ties minne".
Tästä ja vain tästä on siis kysymys. Mikä on TPS-johdon valitsema suunta, pikavoitto "tähdillä" vai pitkäjänteinen työ uskomalla omaan juniorikasvatukseen. Kun tämä asia on päätetty, niin sitten teot ja puheet saman suuntaisiksi, kiitos.