Kyllä tämä TPS:n tilanne on suorastaan karmeaa katseltavaa nykyisin. Lähes koko seuraa ollaan vetämässä useasta suunnasta melkein kölin ali ja syyttävä sormi osoittaa milloin mihinkin suuntaan. Seuran johdossa ollaan sekoiltu pelaajien sopimusten kanssa ja osa kannattajistakin tuntuu vajonneen jopa niin alas, että on alkanut harrastamaan rähinöintiä. Vaikka tilanne on tukala, niin kausi ei vielä ole edes puolessa. Tässä tilanteessa kannataisi pikemminkin analysoida siihen johtaneita syitä, sekä tarkistaa tavoitteita kaudelle ja miettiä keinoja millä ne olisi mahdollista vielä saavuttaa. Syyttelyillä, haukuilla, mustamaalaamisella yms. harvemmin saavutetaan mitään hyvää, rakentava kritiikki on ihan jotain muuta. Vaikka tuska on suuri, niin pohjalta on vain yksi tie ylöspäin. Muutama vuosi sittenkin TuTo kamppaili kirjaimellisesti eloonjäämisestään, mutta nykyään puhutaan todella vakavissaan uudesta noususta. Nousut ja laskut ovat osaltaan juuri se urheilun suola ja mikään ei maistu niin hyvätä kuin nousta pohjalta takaisin kärkeen.
Ensimmäisen pudotuspelikierroksen voisi hyvin asettaa TPS:n uudeksi tavoitteeksi ja oikeasti lähteä miettimään niitä keinoja millä se saavutettaisiin. Mestaruudesta puheet ja rankoilla harjoituksilla kevääseen tähtääminen olisi unohdettava ja oikeasti 100% pitäisi tekemisestä tällä hetkellä ohjata runkosarjapeleihin. Kääntäen voisi sanoa, että TPS:n pudotuspelit ovat kohta jo ovella, jos viivan yli meinataan kevääksi ehtiä. Joukkueen henkisen kipsin murtaminen ja tiettyjen pelaajien peli-ilon löytyminen myös helpottaisi kummasti tilannetta. Mm. Koskirannan puheista (olimme lähes lapasia...) voi lähes aistia tuskan mitä joukkue käy läpi ja usko on todellakin koetuksella. Suikkanen on myös vajonnut jonnekin syvälle ja hänen keinovalikoimansa tilanteen aukaisemiseksi tuntuu lyövän tyhjää. "Jottai tarttis tehrä", mutta mitä on se tuhannen taalan kysymys.
TPS:n pelaajistossa on omat puutteensa, mutta on siellä vahvuuksiakin. Puutteet pitäisi jotenkin onnistua häivyttämään tai minimoimaan ja vahvuudet saada peleissä esiin. Aivan kauden alussa TPS:n ulkomaalaisia hehkutettiin ja heiltä onnistuikin moni asia. Nyttemmin kuitenkin heihinkin tuntuu alavireisyys tarttuneen ja otteista on tullut ailahtelevia. Wilsie oli vime vuonna liigan parhaita maalitykkejä, mutta nyt hänen pelistään paistaa myös turhautuminen. Akileen kantapääksi arvioisin kuitenkin TPS:n puolustuksen. Hyökkäysiä tukevat pakit puuttuvat lähes kokonaan ja kalustossa on selvää rutiinin putetta. Peruspakeillakin on välillä vaikeuksia pelinsä kanssa ja tämän takia puolustus pelissä tarvittaisiin usein enemmän koko ketjun tukea, mikä taas syö hyökkäyspään tehoja. Maalivahtiosasto on mielestäni ihan kohtuullinen Liigaan. Maalivahteihin ei TPS uppoa, joskaan ei ne eivät pysty paljoa auttamaankaan joukkuetta. Pakiston pitäisi pystyä myös tukemaan maalivahtipeliä paremmin. Parhaat maalintekosektorit pitäisi saada pakkien haltuun maalin edestä ja ribareissa ja pompuissa ei saa vastustajaa päästää ensimmäiseksi kiekkoihin.
Ensimmäisen pudotuspelikierroksen voisi hyvin asettaa TPS:n uudeksi tavoitteeksi ja oikeasti lähteä miettimään niitä keinoja millä se saavutettaisiin. Mestaruudesta puheet ja rankoilla harjoituksilla kevääseen tähtääminen olisi unohdettava ja oikeasti 100% pitäisi tekemisestä tällä hetkellä ohjata runkosarjapeleihin. Kääntäen voisi sanoa, että TPS:n pudotuspelit ovat kohta jo ovella, jos viivan yli meinataan kevääksi ehtiä. Joukkueen henkisen kipsin murtaminen ja tiettyjen pelaajien peli-ilon löytyminen myös helpottaisi kummasti tilannetta. Mm. Koskirannan puheista (olimme lähes lapasia...) voi lähes aistia tuskan mitä joukkue käy läpi ja usko on todellakin koetuksella. Suikkanen on myös vajonnut jonnekin syvälle ja hänen keinovalikoimansa tilanteen aukaisemiseksi tuntuu lyövän tyhjää. "Jottai tarttis tehrä", mutta mitä on se tuhannen taalan kysymys.
TPS:n pelaajistossa on omat puutteensa, mutta on siellä vahvuuksiakin. Puutteet pitäisi jotenkin onnistua häivyttämään tai minimoimaan ja vahvuudet saada peleissä esiin. Aivan kauden alussa TPS:n ulkomaalaisia hehkutettiin ja heiltä onnistuikin moni asia. Nyttemmin kuitenkin heihinkin tuntuu alavireisyys tarttuneen ja otteista on tullut ailahtelevia. Wilsie oli vime vuonna liigan parhaita maalitykkejä, mutta nyt hänen pelistään paistaa myös turhautuminen. Akileen kantapääksi arvioisin kuitenkin TPS:n puolustuksen. Hyökkäysiä tukevat pakit puuttuvat lähes kokonaan ja kalustossa on selvää rutiinin putetta. Peruspakeillakin on välillä vaikeuksia pelinsä kanssa ja tämän takia puolustus pelissä tarvittaisiin usein enemmän koko ketjun tukea, mikä taas syö hyökkäyspään tehoja. Maalivahtiosasto on mielestäni ihan kohtuullinen Liigaan. Maalivahteihin ei TPS uppoa, joskaan ei ne eivät pysty paljoa auttamaankaan joukkuetta. Pakiston pitäisi pystyä myös tukemaan maalivahtipeliä paremmin. Parhaat maalintekosektorit pitäisi saada pakkien haltuun maalin edestä ja ribareissa ja pompuissa ei saa vastustajaa päästää ensimmäiseksi kiekkoihin.