JYPin hurmos
Miten erilailla JYP pelaa kuin aikaisemmin?
JYPin uusi pelitapa on uuden valmentajan, Matti Alatalon luoma. Tässä pelitavassa on erikoista ja uutta aikaisempiin kausiin se, että JYP pyrkii itse kontrolloimaan kiekkoa, ja sitä kautta viemään peliä. JYPin pakeilla ei edellisiltä kausilta ole juurikaan kiekollisia meriittejä, eikä selässä lue huippunimiä, mutta silti joka ukko pystyy nykyään tekemään kiekolle jotain. Toisaalta kukaan ei ota tyhmiä riskejä, eikä tee mitään turhia liikkeitä, mitä ei edes osaa. Tämän lasken kokonaan Matti Alatalon luoman pelitavan ansioksi. Toki voittojen tuomalla itseluottamuksella on oma osansa myös. Alkukaudella kotona tulleet rökäletappiot olivat oppirahojen maksamista, silloin oli vielä opetteluvaihe menossa. Nyt nuori joukkue on oppirahansa maksanut, ja opinnot kantavat hedelmää.
Hyökkäyspäässä Alatalo on päästänyt luovuuden valloilleen. JYPillä on monta erittäin taitavaa kiekollista hyökkääjää, ja nämä saavat nyt myös toteuttaa itseään. Esim. Tuomas Pihlman nauttii varmasti pelaamisesta erittäin paljon tällä hetkellä. Yhtenäisten kolmen ketjun löytyminen on myös parantanut jokaisen ketjun puolustuspeliä. Toinen tärkeä asia on, että nuoret kuten Immonen ja Pihlman, ovat saaneet vastuuta tärkeissä paikoissa, kuten erikoistilanteissa. Juuri näin nuori pelaaja kehittyy, pelaamalla.
Raimo Summanen kutsuu tätä pelitapaa ”moderniksi”. Hänen mukaansa JYP pelaa liigan moderneinta kiekkoa.
Minä henkilökohtaisesti pidän uudesta pelityylistä erittäin paljon. Ja se tuo myös voittoja, mikä lienee kaikkein tärkeintä.
Aina otteluiden voittamiseen ei JYPin materiaalilla kuitenkaan riitä hyvä ja toimiva pelitapa, hyökkääjien luovuus tai viisikoiden tiiveys. Tässä kohtaa kuvaan astuu mukaan taistelutahto, joukkueen eteen pelaaminen ja uhrautuminen. Näitä elementtejä löytyy JYPissä kaikilta, mutta ehkä kaikkein eniten herralta numero 9, Eric ”Erkki” Perrin. Kertakaikkiaan mahtavaa seurata pienen miehen menoa vastustajien kaapinkokoisten puolustajien seassa. Erkki ei anna tuumaakaan periksi missään tilanteessa, pelaa ylivoimaa, alivoimaa, tasavoimin jopa kahdessa ketjussa…sanalla sanoen, Erkki on ”Franchise” -pelaaja JYPille. Hänestä on pidettävä kiinni kynsin hampain, tuollaista pelaajaa ei joka nurkan takaa löydä edes itse Jukka Holtari.
Toinen pelaaja, joka kannattaa erikseen mainita on viime otteluissa löytynyt maalin suulta. Tero ”Mikkelin Muuri” Leinonen. Tero on saavuttanut sen vireen, millä viime keväänä piti JYPin play-off –taistossa mukana aina kalkkiviivoille saakka. Ehkä hän on jopa parempi kuin silloin. Kun JYPin puolustajille sattuu vielä jonkin verran virheitä, on todella tärkeää että maalinsuulla on mies johon voi luottaa. Leinosessa JYPillä on myös mahdollisissa pudotuspeleissä voittava maalivahti, joka lienee voittamaan pyrkivän joukkueen tärkein elementti.
Otteluita, joista JYP on saanut pisteitä, on nyt jonossa jo 14. Näistä 1 jatkoaikatappio, 2 tasapeliä ja 11 voittoa. Putken katkeamista ei kannata edes miettiä, katkeaa jos katkeaa. JYP pelaa tällä hetkellä sellaista kiekkoa, että mahdollisen häviön jälkeen seuraavassa pelissä vastustajalla on edessään lähes mahdoton tehtävä, kaataa suututettu hurrikaanilauma. En minä ainakaan mieti, että voi että jos se putki nyt katkeaa. Ei sillä ole tällä hetkellä juurikaan väliä.