Ape kommentoi IFKn omilla sivuillaan ottelua mm:
''Pudotuspelitaistelu kiihtyy. Jännäksi menee, mutta sehän on vain hyvä asia, Suhonen aprikoi.''
Mikähän siinä on niin helvetin hyvää? Aika mahdolliselta näyttää, että IFKlle jää vielä luu käteen koko helvetin jännittävyydestä. Kahdeksantena yhden pisteen päässä yhden ottelun vähemmän pelanneena Lukko, yhdeksäntenä niinikään yhden matsin vähemmän pelannut SaiPa kahden pisteen päässä ja kymmenentenä matsin vähemmän pelannut, meidät eilen piessyt TPS. Huisin hyvä ja jännä juttu semminkin kun:
me olemme saaneet viidestä viimeisestä matsista yhden (!) voiton (sekin jatkoajajlla) eli yhteensä kaksi (!) kokonaista pistettä! IFKn seuraavat seitsemän (7) peliä ovat sellaisia vastustajia vastaan, jotka janoavat pisteitä ja asemia! Montakohan pistettä tällä tekemisellä niiltä saadaan? Veikkaan, että aika hiljaista on pistepuolella! Ja eikun Apeen luotetaan...
Mutta sehän vain on hyvä asia, että IFKn johdolla luattamusta valmennukseen riittää. Jos tämä tekeminen on sitä, mitä on tilattu, niin silvuplee ja lycka till.
Eilen pelistä puuttui kaikki voittamiseen tarvittavat elementit. Seurasimme erityisesti hyökkäyksen maalinedustekemistä. Ensimäisen kerran mainittavasti tekemistä tapahtui ajassa (noin) 47 minuuttia, jolloin yv:llä Pärä änkesi mainintaan asti Tepsin maalille. Käsittämätöntä tahdon puutetta IFKlta.
Toisessa päässä oli yhtä hiljaista. Esimerkiksi Tepsin ekasssa maalissa kuutamolla oleva PSaarinen kierrettiin kuin pujottelukeppi. Saarisenkin parhaat avut tulivat esiin miehen itkemällä itselleen lässytyskympin. Siinä näyttää olevan tämän miehen nykyavut, huh!
Tällä tekemisellä tulee ennenaikainen kesä vastaan varmasti. Mitä sellaista joukkueessa ollaan tekemässä, että pleijaripaikka saataisiin? Veikkaampa, että aika hiljaista on sillä osastolla. Mihin olemme menossa? Noh, elämä on laiffii.
''Pudotuspelitaistelu kiihtyy. Jännäksi menee, mutta sehän on vain hyvä asia, Suhonen aprikoi.''
Mikähän siinä on niin helvetin hyvää? Aika mahdolliselta näyttää, että IFKlle jää vielä luu käteen koko helvetin jännittävyydestä. Kahdeksantena yhden pisteen päässä yhden ottelun vähemmän pelanneena Lukko, yhdeksäntenä niinikään yhden matsin vähemmän pelannut SaiPa kahden pisteen päässä ja kymmenentenä matsin vähemmän pelannut, meidät eilen piessyt TPS. Huisin hyvä ja jännä juttu semminkin kun:
me olemme saaneet viidestä viimeisestä matsista yhden (!) voiton (sekin jatkoajajlla) eli yhteensä kaksi (!) kokonaista pistettä! IFKn seuraavat seitsemän (7) peliä ovat sellaisia vastustajia vastaan, jotka janoavat pisteitä ja asemia! Montakohan pistettä tällä tekemisellä niiltä saadaan? Veikkaan, että aika hiljaista on pistepuolella! Ja eikun Apeen luotetaan...
Mutta sehän vain on hyvä asia, että IFKn johdolla luattamusta valmennukseen riittää. Jos tämä tekeminen on sitä, mitä on tilattu, niin silvuplee ja lycka till.
Eilen pelistä puuttui kaikki voittamiseen tarvittavat elementit. Seurasimme erityisesti hyökkäyksen maalinedustekemistä. Ensimäisen kerran mainittavasti tekemistä tapahtui ajassa (noin) 47 minuuttia, jolloin yv:llä Pärä änkesi mainintaan asti Tepsin maalille. Käsittämätöntä tahdon puutetta IFKlta.
Toisessa päässä oli yhtä hiljaista. Esimerkiksi Tepsin ekasssa maalissa kuutamolla oleva PSaarinen kierrettiin kuin pujottelukeppi. Saarisenkin parhaat avut tulivat esiin miehen itkemällä itselleen lässytyskympin. Siinä näyttää olevan tämän miehen nykyavut, huh!
Tällä tekemisellä tulee ennenaikainen kesä vastaan varmasti. Mitä sellaista joukkueessa ollaan tekemässä, että pleijaripaikka saataisiin? Veikkaampa, että aika hiljaista on sillä osastolla. Mihin olemme menossa? Noh, elämä on laiffii.