Puurulasta: HIFKin 2-0 läpiajo meni liki munilleen Häbän hitauden ja Luttisen ahneuden epäbalanssin vuoksi. Puurulalla ei ollut yhtään mitään syytä heittäytyä poikittain, koska hän ei joutunut tsekkityyppisen klapklap -sahauksen seurauksena toivottomaan poikittaisliikkeeseen. Kun Luttinen sai kiekon, Puurulalla oli 1/1 -tilanne, aivan kuten läpiajossa. Sillä erotuksella, että Luttinen oli jo liki toivottomassa kulmassa. Näissä tilanteissa, kuten läpiajoissakin, kylmäpäiset veskarit pistävät hyökkääjän tekemään ensiliikkeen. Tilanne muistuttaa pokeripeliä. Hermot ratkaisevat ja munakkaampi pysyy viileänä. Maalivahti joka menee polvilleen tai poikittain kiekollisen pelaajan edessä, siis pelaajan, jolla ei ole ketään kenelle syöttää, antautuu yhtä helposti kuin suomineito Kreikan hiekkarannoilla jorgoksille. Kummassakaan tapauksessa, jorgoksen ja Luttisen siis, kaveri ei joudu tekemään mitään duunia pesän eteen. Aina pääsee sisään. Urpo Ylönen pyörähti haudassaan molemmat läpiajot nähtyään. Eikä mies ole edes kuollut. Hurme, Niittymaa, Norrena...kuka tahansa näistä olisi ottanut rauhallisesti kiekon suojuksiinsa nollakulmalaukauksesta. Lundellkin olisi nykyisillä hermoillaan torjunut.
Hyvin sanottu Morgothilta TPS:n ylivoimasta - se oli todellakin ultrapassiivista tuubaa. TPS pelasi paremmin tasakentällisillä kuin ylivoimalla. Myös av oli siedettävää. Pomminvarma merkki itseluottamuksen ja vastuunkantajien puutteesta.