Re: Voi elämän kevät
Viestin lähetti JHag
... Jos paskat veskarit on syy taklaamattomuuteen, niin metsässä ollaan kunnolla. Taklataan ja vaikka hävitään - ja kuitataan kun on tarvis.
En allekirjoita suunnilleen näin mennyttä kohtaa Dragonin kirjoituksessa "HIFK on aina HIFK, vaikka punapaidassa kiitäisi keitä tahansa. Ja jokainen HIFK saa ottaa pisteitä parhaaksi havaitsemallaan tyylillä." Olen täysin eri mieltä.
Kuten tekstistäni näki läpi, minulla on sisäinen ristiriita mitä haluaisin IFK:n peliltä. En tietenkään halua joukkuetta, jota kunnioittavat IFK-mieliset S.Lindén, M.Pentikäinen, T.Nyholm, M.Lahti, M.Saarikangas & lukemattomat muut samanmieliset taitoluistelun ystävät, vaan ryminäremmin, jolle taitokiekko on pakollinen pahe. Joukkueen, jonka kotikaukoloon tullessaan vierailija tietää, että vastustaja tekee kaikkensa voittaakseen. KAIKKENSA. Muutamaan kauteen Jäähalli ei ole enää ollut pyhättö. Edes viime kaudella, vaikka ryhmästä löytyi muutama yksilö enemmän punttisäkkien ystäviä.
Mutta... Viime kausi oli pohjanoteeraus, enkä pysty myöskään tuonkaltaista räpellystä katsella. Olenkin virallisesti ottanut sellaisen kannan, että menestyminen liigassa pitää mieleni tyytyväisenä. Tulkoot pisteet vaikkapa sitten lottokupongin raaputtamisella. Alkukaudella saadut pisteet luovat pohjan loppukautta ajatellen ja silloin on mahdollisuus nostaa myös pelin fyysistä puolta. Joka tapauksessa pudotuspeleissä voimapelaamisen tulisi olla iskussa. Nyt minä tyydyn tähän. Valitettavasti. Taklaaminen on taitolaji siinä missä maalintekokin. Siitä on tuomittu liian usein osaamattomien tuomareiden toimesta jäähylle.
Jokereita vastaan yksi ottelun kulminaatiopisteitä oli Vopatin suihkuunpassitus. Vopat oli siihen asti pelannut mielestäni hyvin ja harjoituspeleissä iskuun päässyt Vopat&Hirschovits-kaksikko hajosi vähäksi aikaa ja Jokerit pystyi murtamaan lopulta jään IFK:n alla, kun Saarinen saalisti Aallon. Ikävä kyllä, tämä oli sitten niitti voimapelaamiselle tähän asti. Seuraus oli, että nyt IFK pyrkii kaikin mahdollisin keinoin pysyttelemään poissa aitiosta. Hyvin on sujunut, kun ajattelee, kuinka hermoherkkiä yksilöitä siltikin ryhmästä löytyy. Tyhmät jäähyt pysyvät tyhminä jäähyinä vaikka niistä kuinka pyrkisi hyvää löytämään. Turussa IFK otti 6 pientä rangaistusta, joista ainakin kaksi oli sellaisia pakkotilanteita. Ainakin yksi turha kakkonen tuli, kun Vopat huitoi hyökkäyspäässä TPS-pelaajaa ja oli selkeästi itsekin harmissaan tästä jäähystä. Koska jäähyjen välttämisestä on tehty julkinen asia IFK:ssa, uskalsi Rauteekin ilman pelkoa seuraamuksista käydä hiillostamassa Vopatia. Hienoa kaikesta huolimatta nähdä myös pelikurin merkitystä meillä. Vopatkin on näköjään sitoutunut ryhmän etujen vaalimiseen. Pelikuri kuitenkin tarkoittaa mahdollisuutta menestyä. Se on tämänkautisen IFK:n suurin odotusarvoni.
TPS-ottelusta ei jäänyt käteen muuta kuin piste. Totta. Toivottavasti se lämmittää sitten kun talvi saapuu ja kevät koittaa ja alkavat pudotuspelit. Ja IFK on vielä mukana eikä Kanarialla.
En pitänyt siitä, kun joukkueeseen liittyivät Tom Draper, Niclas Hedberg, Aigars Cipruss, Jonas Junkka tai Parris Duffus, noin muutaman nimen viime vuosilta poimiakseni. En myöskään pitänyt Lehkosen palkkamisesta. Toisaalta, pakko kai antaa näytön paikka kundeille, ehkäpä johdossa ollaan nähty jotakin potentiaalia mitä minä en ole nähnyt. Se oli se mitä ajoin takaa lausahduksella "Kuka tahansa joka paidassa luistelee". Jos taso ei tyydytä, ulko-ovi kutsuu jossakin vaiheessa kuitenkin.
Hyväksyn täysin erimielisyytesi JHag siitä, ettet pidä nykyistä tyyliä oikeana. Olet IFK-idealisti. IFK:n pelityyliä sitten Brewerin ajoista tulee vaalia. Minäkin arvostan sitä, että maailmassa on suureita jotka eivät muutu. Minäkin olisin taatusti samalla linjalla (ja olinkin Lehkosen aikana) jos viime kautena IFK olisi ollut vähintään 6. Sitäkin edellinen kausi haisi. Pelaajien yhteishenki haisi silloin. Ei voi mitään. Joudun vetäytymään realismin verhoon tässä asiassa. Pisteittä ei ole kiva olla, pelataan sitten sosiaalikiekkoa. Suhonen on IFK:ssa sen takia, että IFK pyrkii nostamaan pelillistä profiiliaan kohti SM-liigan kärkeä. Tilan ja ajan saa nyrkeillä, mutta sellainen joukkue ei pidemmän päälle menesty yksistään niillä avuilla. Ainakaan hyökkäyspäässä. Tätä ilmeisesti Lehkonenkin tarkoitti, mutta toteutus ei ollut riittävä. Kyvyt eivät ainakaan silloin riittäneet. S&W aikana kaikkea oli kylliksi. Taitoa, voimaa, hulluutta, viisautta. Mutta se aika on mennyttä, ja upeaa historiaa. Sen kaltaista ryhmää ei koota tuosta noin vaan.
Olen valmis tarkistamaan kantaani sitten, kun IFK pistetili jää karttumatta huolimatta kontaktipelin puutteesta. Ja viimeistään kauden jälkeen joka tapauksessa, ellei IFK:n ryhmä kauden mittaan koe radikaalia muutosta puolustuspään pelaamisen suhteen.