Uusi aamu kaiken kirkastaa
Vaikka loppusummerin pärähtäessä ei turkulaisittain hirveästi hymyilyttänyt, meikäläisellä on yöllisen matsivideon kelailun ja autuaasti nukutun yön jälkeen jokseenkin positiivinen tunnelma. TPS ei pelannut häikäisevää ottelua, eikä edes aivan ehjää 65-minuuttista, mutta pelissä oli paljon hyviä piirteitä, joiden varaan voi rakentaa jonkinlaista uskoa tulevaisuuteen.
Avauserässä istuttiin paljon jäähyllä, mutta peli pysyi silti hyvin hallussa. Alivoima toimi kuin unelma, eikä neljän jäähyn aikana hukattu otetta vieraille. Maalikin tehtiin, paikkoja useampiinkin oli.
Toisessa erässä homma toimi hyvin, mutta parilla yksilövirheellä päästettiin HIFK kyytiin. Kahdesta takaiskusta huolimatta mitään notkahdusta ei juuri ilmennyt, vaan erä hoidettiin lopulta omiin nimiin. Ylivoima toimi mallikkaasti: toisen erään loppuun mennessä Palloseuran ylivoimasaldo oli 4 yritystä ja 5 laukausta, kolme maalia...
Päätöserän alku oli surkea, omalla passiivisuudella annettiin HIFK:lle tilaisuus. Punanutuille tosin propsit hyvästä kiristä ja uuden vaihteen löytämisestä. Hyvää erässä oli se, että katastrofialun jälkeen joukkue sai hyvn koottua itsensä. Mihinkään paniikkiin ei sorruttu ja loppuerä oli tasaista vääntöä.
Vaikka Tepsin pelissä on selviä puutteita - joko resurssien rajallisuudesta tai keskeneräisyydestä johtuvia - on siinä toisaalta yleisemmin ottaen muutamia mukavia piirteitä. Joukkueen yleisilme on alusta asti aivan toisenoloinen kuin viime kaudella. Välillä saa hävitäkin, kunhan kentällä on tosissaan palkkaansa ansaitseviä mustapaitoja. Toinen positiivinen seikka on jo täälläkin mainittu tietty tasaisuus. Puolustus on melko tasapainoinen ja tasalaatuinen - sekä hyvässä että pahassa. Kaikki neljä ketjua taas pystyivät pelaamaan asiallista kiekkoa pääosan illasta. Tähän pakettiin kun saadaan vielä suoritusvarmuutta, itseluottamusta ja kärkeen hieman "terävyyttä", ei lopputulos välttämättä ole kovin kehno.
Suureen Maalivahtikeskusteluun voisin osallistua sen verran, että mielestäni kumpikaan veräjänvartija ei eilen ollut huono. Draper pelasi hifkiläisten luomiin synkkiin odotuksiin nähden asiallisen pelin, vaikka ei suuremmin häikäissytkään. Meidän "Ellu" ei ehkä ollut parhaimmillaan, mutta otti parin hairahduksen vastapainoksi Draperin tavoin tärkeitä koppeja useissa kohdissa.
Toki Elliott varmasti ottaisi pari maalia mielellään takaisin. Nähdäkseni kuitenkin jokaisessa IFK:n maalissa oli selviä "lieventäviä asianhaaroja", Jassesta riippumattomia tekijöitä.
1-1 -maalissa rebound oli aika "mehukas" (helppohan noita lämäreitä on torjua, right), mutta isompia virheitä minusta teki pakkipari. Toinen päästi Grünnin sohimaan kiekkoa ja Paukkunen puolestaan ei onnistunut tekemään yhtään mitään - hänellä sentään oli noin viisi sekuntia aikaa edes yrittää ottaa kiinni keskialueelta tullut "toisen aallon" mies, joka lopulta sai vapaasti ampua maalin.
2-2 -maalissa Petriläinen juuttui blokkimieheen, jolloin Kantor pääsi täysin vapaasti ampumaan hirveän maskin takaa. En tiedä olenko ainoa, jonka mielestä laukaus otti vielä kimmokkeen matkalla jostakin.
4-3 -maalissa Elliott toki sohelsi ja kiekko pomppi epäonnisesti varusteiden kautta sisään, muta koko tilannetta ei olisi syntynyt, jos edes toinen TPS-pakeista olisi muistanut sen luistelukoulussa opetetun säännön, jonka mukaan "molemmat pakit eivät mene samaan kulmaan". Lisäksi Kuhdan perään lähtenyt Kankaanperä antoi kokemattomuuttaan blokata itsensä täysin pois pelistä.
4-4 -maali oli hieno suoritus HIFK:lta, mutta turhan helpoksi sen teki jälleen TPS-pakkipari, ja erityisesti Paukkunen, joka jäi unelmoimaan siinä vaiheessa, kun Ruutu päätti spurtata maalia kohti.
Kenttäpelaajista mieleen jäivät ainakin Nurminen, Tuokko, Holmkvist ja Jerkovitsh. Tuokko kunnostautui omassa roolissaan muutenkin kuin maalinteossa. Nurminen teki _taas_ maalin (tuntuupa mukavalta kirjoittaa noin) ja nyt kukaan tuskin kehtaa marista edes hänen peliaktiivisuudestaan; paremmalla tuurilla olisi eilen tullut hat-trick. Holmkvist paikkasi mallikkaasti Mikkolaa pelaten erittäin järkevää jääkiekkoa, tehoja kun vielä vähän löytyisi.
En tiedä olenko jälleen ainoa, mutta eilen tuntui aivan siltä kuin Jerkovitshin liike olisi ollut hieman parempaa kuin aiemmin. Nyt se näytti jo melkein luistelulta. Onko kyse siitä, että silmä turtuu kammottavuuksiinkin vai vertyyko iso mies hitaasti Hantan opissa? Eilen hän alkoi myös olla hyödyllinen siinä ainoassa toistaiseksi kuviteltavassa roolissa eli vastustajan hyökkääjien kaltoinkohtelijana. "Sikailut" sinänsä olivat sitä luokkaa, että moisia ei näe kuin korkeintaan kerran jokaisessa liigapelissä. Hyi hyi, Sergei.
HIFK esiintyi myös omiensa kannalta lupauksia herättävästi tietyillä osa-alueilla. Hyökkäyskalustossa on potentiaalia runsaasti, ja koko ryhmä pelaa paikoitellen pirteää kiekkoa. Kohtuullinen suoritus huomioiden, että suurimmat nimet olivat aivan kuutamolla suurimman osan iltaa. Jos eilisen perusteella pitäisi valita, ottaisin Joni Liuksen oman joukkueeni ykkössentteriksi kirkkaasti ennen Roman Simicekiä.
Niin tai näin, Suhonen oli epävirallisissa yhteyksissä pelin jälkeen melkoisen tyytyväinen omiensa esitykseen, joskin tiedostaen varsin hyvin sen, että paljon on vielä muutettavaa.
Punanutuille kehut myös hyvästä skouttauksesta. Elliottin potentiaalinen heikko kohta oli paikallistettu hyvin ja laukaukset viuhuivat aina ja kaikkialta ylös, ylös ja ylös. Robert Kantor taas oli tainnut kotona katsella tarkasti "Mikko Rauteen Parhaat" -videota; siinä määrin komeasti miehen hanskat ja maila lensivät, kun tuli vähän kepakkoa sormille. Ja seuraavaan aloitukseen tietysti skarppina, onneksi ehti keräämään vehkeensä ajoissa jäältä.
Illan positiivisimpia ilmestyksiä oli muuten Toni(?) Söderholm. Tuntematon suuruus pelasi erittäin valmiin oloista peliä, ja sai ansaitusti vastuuta. Olisipa meilläkin tuollainen pirteä lupaus. Ai niin, onhan meillä Markus Seikola. Mies, jonka olemassaolon huomasi eilen ensimmäisen kerran em. huitomistilanteessa. Herätys siellä!
No joo, lopulta muistuttaisin mustavalkoisia lähimmäisiäni siitä, että vaikka eilisestä jäikin vähän ikävä sivumaku, oli päättyneen viikon saldo pisteissä kuitenkin 5/6. Vastustajina Kärpät, HPK ja HIFK. Ei pöllömmin noin umpisurkealta joukkueelta.