Tilastoja ei tosin joka asiassa kannata tuijottaa niin paljoa, tuo pukeneiden pelaajien määrä on mielestäni asia, joka kuvastaa nopeaa reaktiotaitoa ja pyrkimystä parantaa asioita. Olen varma siitä, että kauden edetessä kokoonpano vakiintuu, - - -
Ei, tuota nopeaa reaktiokykyä en missään nimessä vähätellytkään. Esimerkiksi case Birner oli jotain, johon en ikimaailmassa olisi uskonut TPS:n pystyvän.
Tuossa Birnerin tapauksessa oli jotain samaa kuin aikoinaan Lee Sweattin toisessa tulemisessa. Juuri tällaista toimintaa olen Palloseuralta kaivannutkin, että edes joskus joku "oma poika" saataisiin takaisin kotiin. Tässä yhteydessä en kuitenkaan tarkoita mitään Petun, Rintsin tai Tompan kaltaisia omia poikia, vaan enemmänkin tuollaisia Sweattin tai Birnerin - ja mikä ettei osittain myös Russellin - kaltaisia "omia poikia".
Rosterin kasvatus kesken kauden ei ole huono juttu etenkään silloin, kun sinne hankitaan tuttua voimaa! Tiedetään mitä hankitaan/saadaan. Kesken kauden hankitut uudet "arvat" ovat jälleen täysin toinen juttu.
Mutta, mutta... tuo peluutus ja ketjuruletti on jotain, mitä en vain jaksa ymmärtää.
Ja mitä peluutukseen tulee, niin ensin harmitellaan että joukkuetta peluutetaan tasaisesti ja kukaan ei saa mitään aikaiseksi ja nyt kun yksi kenttä ratkoo meille sarjassa pelejä ja sitä peluutetaan paljon, niin valitetaan siitä...what!?
Ei, en tarkoittanut joukkueen peluutusta kuormituksen kannalta.
Kapteenimme tehottomuutta ollaan taivasteltu pitkin syksyä. OK, käsi ei ilmeisesti ole vielä 100% iskussa, mutta... voisiko osansa olla tällä järjettömällä ketjukaverien vaihtuvuudellakin?
Vahalahti on nyt pelannut seitsemässä kotipelissä. Millaisissa koostumuksissa?
Koodi:
1. to 13.09.2012 TPS-HPK 1. Vahalahti - Locke - Anttila
- - - poissa kolme kotipeliä - - -
2. la 06.10.2012 TPS-ÄSS 2. Vahalahti 0+1 - Virtala - Anttila
3. pe 12.10.2012 TPS-LUK 2. Vahalahti 1+0 - Virtala - Anttila
4. pe 19.10.2012 TPS-JOK 2. Vahalahti 0+1 - Koskiranta - Anttila
5. la 20.10.2012 TPS-TAP 2. Vahalahti - Koskiranta - Anttila
6. to 25.10.2012 TPS-ILV 1. Vahalahti - Koivu - Willsie
7. la 27.10.2012 TPS-BLU 2. Vahalahti - Locke - Anttila
Positiivisin asia tuossa on selkeästi se, että Vahalahti-Anttila duoa pyritään pitämään mahdollisimman paljon yhdessä. Viime kaudella kyseinen akseli toimi, joten se on vain ajan kysymys, milloin se alkaa toimia tälläkin kaudella.
Vahalahti on sikäli huono esimerkki, sillä hän on pelannut suurinpiirtein eniten TPS:sta tänä syksynä "vakiopaikallaan". Ehkä Willsien paikka ykkösen oikeassa laidassa on vielä enemmän kiveen muurattu kuin Vahalahden paikka kakkosen vasemmassa laidassa. Tosin Koivun mukaantulon myötä Willsiellakin on meneillään jo kauden kolmas sentteri (pelkästään kotipeleissä).
Entä sitten? Ovatko nämä höpinäni näistä ketjukoostumuksista vain tylsistyneen tilastonikkarin tapa purkaa koti-ikäväänsä ja yleisvitutustaan vai... voiko taustalla olla jotain enemmänkin? Mitä kapteenimme itse on mieltä asiasta?
Turun Sanomat 11.09.2012 - haastattelu: Ville Vahalahti kirjoitti:
TuTossa hyviä otteita esittänyt Vahalahti napattiin kesken kauden liigaporukkaan syksyllä 1998. Hänet istutettiin kakkosketjuun yhdessä Kalle Sahlstedtin ja Tony Virran kanssa. Yhteinen sävel löytyi heti ja trio pysyi kasassa kolme vuotta.
- Kun pelaa yhdessä samojen kavereiden kanssa pitkään, siitä on hyötyä. Ihan pakostakin alkaa vähitellen lukea pelikaverin aivoituksia. Minäkin opin aika nopeasti, minne minun kannattaa vastustajan maalilla parkkeerata. Yleensä kiekko tuli lapaan, ja siitä oli helppo työ panna kiekko maaliin, muistelee Vahalahti.
Nykyisin tällaisia tutkatrioja ei juuri nähdä. Alkavaan kauteen Vahalahtikin lähtee vähän odottavissa tunnelmissa, ketjukoostumuksia ei ole vielä lyöty lukkoon.
Toisaalla samaisessa lehdessä (nykyisin potkut saanut) päävalmentajamme Pekka Virta kommentoi seuraavasti:
Turun Sanomat 11.09.2012 - haastattelu: Pekka Virta kirjoitti:
Harjoituskausi oli muutenkin repaleinen, sillä emme saaneet parasta mahdollista kokoonpanoa kasaan monta kertaa. Ykkösketjummekin oli yhdessä vain yhdessä ainoassa pelissä. Siinä pelissä Ville Vahalahti, Corey Locke ja Brian Willsie tekivät kuitenkin niin pahaa jälkeä, että odotusarvo kasvoi huimasti.
Vai ykkösketjumme... Vahalahti - Locke - Willsie
Noh, monessako ottelussa Vahalahti - Locke - Willsie sitten ovat pelanneet yhdessä SM-liigassa? Ei yhdessäkään kotiottelussa, mutta kahdessa vierasottelussa - rankalla keski-/pohjois-Suomen kiertueella ensin ti 09.10.2012 Jyväskylässä JYP:iä vastaan ja heti perään ke 10.10.2012 Oulussa Kärppiä vastaan. Nämä ovat siis AINOAT ottelut, joissa ykkösketjumme on pelannut yhdessä.
Wait a minute... kautta on nyt pelattu 18 ottelua, koko trio on ollut terveenä ja pelikelpoisina kaikkiaan 10 ottelussa ja he ovat pelanneet yhdessä... kahdessa (2!!!) ottelussa. Tätäkö se sitten tarkoittaa, että hankitaan ykkösketjun miehiä, mutta ei peluuteta heitä yhdessä? Miksi näin? Tuo Pekka Virran viittaama yksi ottelu on European Trophy -ottelu Bernissä paikallista SCB:ta vastaan.
Vahalahti 1+2 - Locke 0+3 - Willsie 1+1
Olin vieläpä katsomassa tuon matsin paikan päällä ja voin rehellisesti sanoa, että homma toimi. En näe yhtään ainoata syytä siihen, miksi homma ei voisi toimia SM-liigassakin. Joku tietysti sanoo, että tempo noissa eurohöntsämatseissa on niin paljon hitaampi, että joku Lockekin ehtii mukaan. Noh, ikinä emme saa tietää, miten tuon kaavaillun ykkösketjun peli toimisi SM-liigassa, jos emme sitä kokeile ja/tai anna sille aikaa hioutua yhteen.
Mieleeni tulee aivan kirkkaasti pari kautta sitten European Trophy -matseissa tuhoisaa jälkeä tehnyt silloinen ykkösketjumme Vahalahti - Trabucco - Kivenmäki. SM-liigassa silloinen päävalmentajamme Heikki Leime ei peluuttanut KERTAAKAAN tuota trioa yhdessä. Miksi näin? Miksi näitä harjoitusotteluita yleensäkään pelataan, JOS tarkoitus ei kerran ole löytää toimivia ketjukoostumuksia.
Mielestäni tuo järjetön ketjuruletti ei kerro mistään muusta kuin valmentajan kyvyttömyydestä johtaa joukkuettaan sekä uskon puutteesta omaan systeemiinsä. Tuo uskon puute on paha juttu. Mille tahansa pelaajalle, kentälliselle tai jopa joukkueelle voi tulla ja tuleekin huonoja iltoja. Tässä vaiheessa kokemattomampi valmentaja sekoittaa ketjuja seuraavaan otteluun ja yrittää sillä tavalla herättää joukkuetta. Samalla hän alitajuisesti osoittaa pelaajilleen, että hän ei usko omaan systeemiinsä. Jos tuo pelisysteemi on kunnossa, niin miksi silloin yhden-kahden heikommin menneen ottelun jälkeen pitää ruveta ketjuja rukkaamaan?
Täysin eri asia olisi se, jos samat kaverit (esim. Vahalahti-Locke-Willsie) pelaavat yhdessä kymmenen ottelua eikä tulosta vain tule. Tällöin voidaan vikaa lähteä etsimään enemmänkin ketjukoostumuksesta, pelaajien keskinäisistä kemioista tai yksinkertaisesti jopa pelitaidoista kuin pelisysteemistä. Tällöin taas harjoituksissa tulee etsiä uudet koostumukset. SM-liigan nykyisillä ottelupäivillä tulee väkisinkin tuollaisia lähes viikon taukoja aina sopiviin väleihin. Näillä tauoilla sitten harjoitellaan uusien ketjukoostumusten toimivuutta, tuodaan parhaiten toimineet uudet ketjut ensimmäiseen tauon jälkeiseen peliin ja pidetään ketjut yhdessä seuraavien 5-10 ottelun ajan. Jos tulokset ovat aivan katastrofaaliset, niin aina voidaan palata siihen "edelliseen toimineeseen kokoonpanoon". Tämä paluu voidaan periaatteessa suorittaa vaikka kesken ottelunkin.
Luulisi Jani Kiviharjunkin muistavan jotain omilta pelivuosiltaan. Kyllähän Stouni taisi jossain yksittäisessä matsissa piipahtaa ykkösketjussakin, mutta parhainta lätkää hän pelasi nelosessa Tuokko-Rautee-Kiviharju -yhdistelmässä. Tämä trio pysyi illasta toiseen samana ja väittäisin, että tuo kombinaatio muistetaan vieläkin ympäri Suomea lätkäjätkien keskuudessa, vaikka loiston päivistä on kulunut aikaa jo yli kymmenen vuotta. Samoihin aikoihin kakkosessa jyräsi tuo jo aiemmin mainittu trio Vahalahti-Sahlstedt-Virta.
Ei Hannu Jortikka noitakaan muutaman tappiopelin jälkeen ruvennut vaihtelemaan... torstai-iltana tappio, joten lauantain matsiin kasataan Rautee-Sahlstedt-Tuokko ja Vahalahti-Virta-Kiviharju. Viikonloppuna tappio, joten seuraavan viikon peleihin kyhätään Tuokko-Sahlstedt-Virta ja Kiviharju-Rautee-Vahalahti -combot...
Nykyäänhän tuollainen ketjulotto on täysin arkipäivää. Miksi näin? Miten tällaiseen tilanteeseen ollaan tultu?