kone82 kirjoitti:
Pessimisti ei koskaan pety.
Rokaman Jounia ja Lecklinin Kimmoa odotellessa.
Nyt jumalauta loppuu tuo rienaus, Rokis on legenda!
Vakavasti puhuen, Rokama oli mielestäni mainettaan parempi veskari, ikimuistoisista hasardeistaan huolimatta. Pelasi ykkösenä pudotuspelit 1993 ja 1994 (kultaa ja hopeaa), enkä ainakaan minä muista, että yhtään ainutta peliä olisi mainituissa pleijareissa hävitty veskarin haparoinnin vuoksi. Samaa ei voi sanoa meillä viimeiset pari kautta vakuuttaneesta kaksikosta Lassila - Karjalainen. Rokama pelasi hyvin myös 91-92, mutta miehen kohtalona oli joutua (kuten Pasi Häkkinen ja Tuomo Karjalainen runsas vuosikymmen myöhemmin) Jore-sedän hampaisiin. Vastuukassariksi hommattiin kesken kauden tsekkoslovakialainen Olrich Svoboda, joka oli alusta asti epävarma mutta olympiapronssimitalistin status riitti valmentajan silmissä ykkösmaalivahdin aseman pitämiseen. Yllättäen noutaja tulikin jo puolivälierissä. Kiitti ihan vitusti Jortikka.
Kimmo Lecklinistä voi antaa samanlaisen arvion kuin Rokamasta, joskaan hänen uransa ei toki ole lähellekään yhtä pitkä ja merkittävä. Täytti paikkansa silloin kun sen sai (lukuunottamatta viimeistä kauttaan, 99-00) ja kun ei saanut, torjui Kiekko 67:n paidassa divarissa. Hurmeen häivyttyä änäriin kesällä 1997 Leku nousi ykköstorjujaksi ja vaikka seurajohdon epäluottamus tuli lehdistön välityksellä alusta asti selväksi, Lecklin pelasi lopulta hyvin ja torjui mm. liigan peräkkäisten nollapelien ennätyksen (4). Sitten Tepsiin hommattiin pääkaupungista muuan Jan Lundell, jolle Vladimir Jursinov tyypilliseen tapaansa antoi heti lisää vastuuta yhden onnistuneen pelin jälkeen. Yllättäen noutaja tuli taaskin jo puolivälierissä. Kitti ihan vitusti Jursinov.
Heikon aasinsillan kautta nykyhetkeen: olisin edelleenkin valmis lähtemään ensi kauteen kaksikolla Hurme - Santanen. Riksman olisi toki erinomainen vaihtoehto, mutta jotenkin on vaikea uskoa miehen tarttuvan Tepsin haaviin, kun hänestä kilpailevat todennäköisesti sekä pääkaupunkiseudun että Ruotsin joukkueet. Historia taas on osoittanut, että "omiin" veskareihin luottaminen on perinteisesti tuottanut parempia tuloksia kuin vierastyövoiman hankinta. Teemu Lassila oli toki säännön vahvistava poikkeus (onko joku muuten joskus nähnyt miehen torjuvan läpiajoa? Edes treeneissä? Anyone?) ja toisaalta voisi olla joskus paikallaan yrittää hommata Upin koulutettavaksi (tai paranneltavaksi) joku takuuvarma tekijämies näiden lundellien, jasonelliottien ja jonipuuruloiden sijaan.
Jos on pakko hommata veskari muualta, niin panosteaan sitten edes laatuun. Näiden viimeisen kymmenen vuoden aikana nähtyjen täsmähankintojen tasoisia veskareita on aina omasta takaa tarjolla, eli jos on pakko ottaa keskinkertainen kaveri niin mielellään sitten edes oma. Rokama kun oli parempi kuin Svoboda, Lecklin parempi kuin Lundell, Lassila parempi kuin Elliot ja Karjalainen parempi kuin Puurula (kaikkien paitsi ehkä Jortikan mielestä, ja sitä paitsi Jonia täytyy peluuttaa niin kauan että se saavuttaa Tuomon torjuntaprosentin). Näin helppoa se on, vaikkei kukaan mainituista TPS-taustaisista herroista kuulu Upin koulun kirkkaimpien tähtien joukkoon, ei lähimainkaan. Niiden edesottamuksista saadaan nykyisin nauttia isommissa ympyröissä ja joskus jopa muidenkin kuin turkulaisten toimesta. Nimim. kun Kipperin kanssa kerran jäätiin hopealle, niin eiköhän Antsa nosta riman vielä ylemmäs.
