Seuraleikki
Kun nyt vaikuttaa siltä, että syksyn edetessä itse kukin on osoittanut toinen toistaan suurempia taipumuksia asiantuntevaksi kiekkopomoksi, on nyt aika yrittää pienimuotoista, mutta sangen vakavamielistä eläytymisharjoitusta.
Eli nyt on jokaisella mahdollisuus olla hetken aikaa TPS:n Suuri Herra - Ruissalon Ruhtinas ja Ylimmän Totuuden Haltija - ja pistää asiat päivässä kuntoon. Oman valinnan mukaan saa vapaasti valita toimenkuvakseen joko toimitusjohtajan tai puheenjohtajan.
Lähtötilanne on seuraava: perinteinen menestysseurasi on hiljalleen vaipumassa inhimillisen alennustilan pohjamutiin. Joukkue on rahvaan termein "umpipaska" (pardon my french) ja ailahteleva, pelit tökkii ja kokoonpanossa on puutteita kuin tukkijätkien eräkämpässä. Sponsorit soittelevat kiukkuisina, bisnesklubin sapuskatkin ovat kuulemmat huonontuneet viime vuodesta. Ärsyyntyneet fanit huutelevat herjauksia kaupungilla ja jopa A-katsomon väki mulkoilee hallilla vihaisesti olkansa yli aitiosi lasien suuntaan.
Jotain tarttis siis tehrä, johan sen kaikki näkee, ettei tuolla jengillä voi pärjätä. Kaiken huipuksi päävalmentajasikin on tämän huomannut ja antanut ymmärtää, että olisi kiva saada pari pelimiestä porukkaan.
Mutta miten tästä eteenpäin?
Mietitäänpä: Hmm, sille koutsille voisi tietysti antaa kenkää; äijähän on saamaton vätys, eiköä se tuosta paremmaksi muutu. Se olisi aika huokea ratkaisukin, kun ei tuota rahaa pahemmin ole.
Omassa organisaatiossa olisi jopa eräs tekemisen puutteessa turhautunut korvaajaehdokas, mutta raskiikohan sitäkään? Ei ole meidän seurassa ollut tapana kesken kauden valmentajaa vaihtaa, eikä muualta maailmastakaan ole kovin paljon viitteitä siitä, että valmentajan vaihtaminen auttaa kaukalossa ilmeneviin ongelmiin. Varsinkin, kun ei niistä kummastakaan suurisuusta taida olla enää edes pelaaja-valmentajaksi.
No, voisihan sitä tietysti niitä pelaajiakin katsastella. Jos vaikka kaivaisi muistiosta muutaman pelaaja-agentin numeron. Eihän sitä tiedä, josko tuolla jossain olisi pari Tosi Pelimiestä vapaana. Ai mutta, hitto, milläs rahalla ne äijät sitten maksetaan...sihteeri, montakos niitä hiluja oli siellä kassakirstussa?
...Se koutsin retale kyllä murisi jotain, että haluaisi päästä siitä yhdestä Matista ja toisesta Teposta (nimet muutettu) eroon lopullisesti. Ei kuulemma ole käyttöä. Jos saisikin ne heivattua jonnekin muualle, niin pääsisi vähän itsekin ostoksille. No joo, kukakohan nekin vellihousut huolii nurkkiinsa pyörimään? Hmm, mikäs sen Matikaisen faxin numero olikaan...
No niin, tässä oli vain esimerkin tapainen alustus siitä, mitkä ovat lähtökohdat, kun istahdat työpöytäsi taakse tuoreena TPS-pomona. Nyt pitäisi sitten realismin rajoissa hoitaa homma kuntoon: hankitko vahvistuksia? Jos hankit, mistä ja kenet? Lakaisetko kuonat pois jaloista? Mikäli näin on, kuka lähtee ja minne? Millä saadaan yleisö takaisin halliin ja kansa viihtymään? Ja ennen kaikkea: millä koko lysti kustannetaan?
Ytimekkäät ja jäsennellyt kirjoitelmat (n. 3000 sanaa) voi lähettää tähän viestiketjuun otsikolla "Päiväni kiekkopomona" tai "Näin pelastin Tepsin". Osallistuneiden kesken arvotaan mielivaltaisesti myymättä jääneitä Pasi Petriläisen fanipaitoja ja sekä vähän käytetty "Tiedotustoiminnan ja imagonrakennuksen perusteet" -kirja seurajohdon nimikirjoituksille.
Sana on vapaa.
