Se, että pitää tiukasti kiinni pelitavastaan ja omasta valmennuksellisesta identiteetistään, vaikka tulokset heittelisivätkin, on vain ja ainoastaan fiksua. Tai sanotaan mieluummin, että se on suorastaan tärkeä päämäärä. Nyt Ange saa koko kauden edestä dataa siitä, mikä toimii ja mikä kaipaa parannusta, ja ennen kaikkea ketkä pelaajat eivät sovellu Angen tarpeisiin ja mille pelipaikalle tarvitaan minkäkinlaisia pelaajia.
Taas kerran palataan siihen, miten pelitapa saadaan toimimaan oikeilla pelaajilla:
1. Ensin kartoitetaan koko pelaajiston ominaisuudet.
2. Sitten katsotaan miten nykyisten pelaajien profiilit vastaavat vaadittuja ominaisuuksia ja tehdään siirtoja ulos ja sisään.
3. Lopuksi viilataan pelaajien rooleja kentällä niin että pelaajien profiileista saadaan mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti ominaisuuksia irti.
Jos haluaa esimerkin täydellisestä onnistumisesta, niin Arteta näki viime kaudella puutteita Arsenalin ominaisuuksien kirjossa, hommasi pelaajan, jonka profiili vastasi noita puutteita, ja nyt kauden mittaan hän on muokannut tuon pelaajan roolia radikaalistikin sillä seurauksella, että tämä kyseinen pelaaja täydentää Arsenalin pelitapaa olennaisesti ja on ollut valtavan merkityksellinen siinä, että tämä kausi on ollut edellistäkin parempi. En puhu Ricesta.
Angella tuo vaihe on vasta edessä, mutta jos joku on lupaavaa, niin se, että hän kehittää Spursin peliä pelitapa, ei tulokset, edellä. Meilläpäin Mäntsesterissä on 100 % erilainen tilanne: manageri peluutti ensimmäisellä kaudella kaikkia pelitapoja, toisella kaudellaan pelitapaa ei ole ollut suunnilleen lainkaan ja koko ajan puhutaan pelaajista, että jos jos jos mutku mutku mutku. Mitään indentiteettiä ei ole syntynyt ja koska joukkueen pelitapaa ei ole luotu, vieläkään ei tiedetä, ketkä siihen sopivat. Kehittäminen on silloin aivan pirun hankalaa kun kaikki on vain olettamista ja ideamaailman arvailuja.
Itse ottaisin tuon Angen meiningin tuhat kertaa sadasta.