Tosifanit, mistä ne on tehty ja kuka tunnustautuu

[tumba17]

Senior, uskoisin näitä samataustaisia kiekonseuraajia olevan enemmänkin mm. Jatkoaikaankin kirjoittajien joukossa. Popparit, nakit ja E/F-katsomoiden röökinsavu ovat minullakin vahvasti muistiin piirtyneinä.

Tuosta fanikrääsästä sen verran, että eihän sitä juurikaan ollut, jos vertaa nykyiseen. Nuo mainitut Jokeri-lapasetkin olivat mummoni kutomat, Jokereissa kun nämä mummon kutomat vaatekappaleet ovat tärkeä osa brändiä.

Ai niin, tuolla HIFKn mestaruusvoittotahdilla sinulla Senior ei ole pelkoa auton kotiinjättämisestä, lääkärisi ei kuitenkaan enää 2013 myönnä sinulle ajokorttia, heh.

 

[Kempes]

Viestin lähetti Senior

Tässä on pieni ero. Olen jopa aikuisiällä usein miettinyt, että miksi, mutta meikäläisellä ei ole koskaan ollut fanipaitaa eikä muita vermeitä. Ikinä en muista, että edes autotarraa olisi ollut kiinni. Ei sillä, ei ympäristölle ole jäänyt epäselväksi, mitä seuraa kannatetaan. Ehken sitten ole sellaista kannattajatyyppiä, joka tunnustaa väriä kledjuilla.

Sitten, kun Senior täytät 60-vuotta (eikö se ole parin vuoden päästä) ostamme sinulle Johanneksen kanssa IFK-fanipaidan SENIOR 60. Vai olisiko SENIORI 69 parempi?

 

[Käkätin]

En nyt menisi sanomaan itseäni tosifaniksi, mutta aito kannattaja
varmaankin sopisi minun kohdallani paremmin.

HPK on ollut kersasta asti ykkönen ja sitä nyt ei muuttanut siskojen HIFK kannatuskaan (siskot ja minä ollaan asuttu koko elämämme Hämeenlinnassa) vaikka kuinka yrittivät kääntää päätä.

Opiskelukaveritkin aina sanoo uusille tulokkaille ettei allekirjoittaneella ole elämää (ne kun eivät tahdo ymmärtää lätkän päälle paljonkaan) kun jäähallilla tulee vietettyä aikaa enemmänkin kuin liiga pelien takia. Jääkiekko on elämäntapa, siitä joko tykkää ja elää sen mukana tai sitten ei. Ei ole keskitietä ainakaan minulla.

 

[Ole Fart]

Itse kuulun myös niihin, jotka vierastavat sanaa fani. Se ei vaan tunnu oikealta. Eikä kannattajakaan...olenko seuran vai jääkiekon kannattaja? Keksisikö kukaan parempaa nimikettä?

Minulle jääkiekko on aina ollut ykkösasia, seura on väline. Vaikka toki Jokerit on ollut suosikki jo yli kolmekymmentä vuotta eikä enää muuksi vaihdu.

Mutta se syy, miksi tässä iässä vielä viitsii käydä JA:ssa kirjoittamassa turhia viestejä omituisesta pelistä, se onkin vähän toinen juttu. Minun kohdallani on nimittäin niin, että elämästä meni useita vuosia paikoissa, joissa ei koskaan oltu jääkiekosta kuultukaan. Vaikka kuinka yritti sovittaa käyntejä niin että jonkun pelinkin olisi nähnyt, niin monena vuonna tuli katsottua etupäässä krikettiä (ihan mielenkiintoinen peli muuten) ja jääkiekon seuraaminen oli viikkoja vanhojen Hesarien varassa.

Noissa oloissa monet asiat jäivät, mukaanlukien useimmat ystävät, mutta muutamat pysyivät. Sukulaiset, kun niistä ei eroonkaan pääse, melkein kaikki Hesarit tuli luettua vaikka kuinka vanhoina, ja jääkiekko.

Jotain siinä jääkiekossa on kun se noin sitkeästi on ihon alla, varmaan se jotenkin liittyy suomalaisuuteen ja omaan identiteettiin. Potkikoon koko muu maailma sitä typerää palloaan, minä seuraan lätkää!

Olenpa muuten ollut huomaavinani saman tyyppisen ilmiön tämän ketjun aloittajassa, joka muille maille siirryttyään on aloittanut tarmokkaan kirjoittelun tänne Jatkoaikaan.

 

[bozik]

Viestin lähetti Ole Fart
Olenpa muuten ollut huomaavinani saman tyyppisen ilmiön tämän ketjun aloittajassa, joka muille maille siirryttyään on aloittanut tarmokkaan kirjoittelun tänne Jatkoaikaan.

No pakkohan se on perkele myöntää. Ihan jumalattomasti tulee nykyisin käytettyä aikaa netissä kiekkosivujen parissa. En tiedä millaista nimitystä itsestäni kiekon osalta käyttäisin. Kait lähinnä kuvaavin termi olisi "kiekkokahjo".

Tämä pitää sisällään sen, että on ihan oikeasti helvetin vaikea olla ilman lätkää. Jossakin muodossa sitä on saatava ja siihen tämä Jatkoaika on aika erinomainen kanava. Täällä kun ei pkele ole edes lunta tai jäätä niin, että voisi mennä tuohon läheisen kahvilan edustalle lämimään. Kirjoittelun osalta aika kotimaassa oli rauhallisempaa, kun jäähalleilla ei ollut nettiyhteyksiä ja siellä sitä lähes kaikki illat tuli kuitenkin vietettyä.

Edit. Lisätään nyt vielä se, että onhan tämä jonkinlainen sairaus tämäkin. Vaan jos joku sitä parantaa koettaa, niin lämään nilkkaan

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti bozik
Sellainenkin mielikuva minulla on, että faniuteen liittyy myös (aina ?) jonkinlainen henkilöpalvonta. Tästä näkökulmasta ymmärrän sen, ettei tänne kirjoittavat seniori-fanit välttämättä halua itseään kutsuttavan faniksi. Hehän kannattavat seuraa, ei yhtä sen pelaajaa.

Niin. Seniori-fani olen ollut vasta pari vuotta, koska en ole Senioria aikaisemmin tuntenut :)
IFK-kannattaja olen ollut kuusikymmenluvun lopusta lähtien. Faijan kanssa istuttiin ensin yhdessä pari vuotta, sen jälkeen kävin itsekseni tai kaveriporukalla. ’Nallipyssyketjua’ ihailin salaa, ja kävin paljon katsomassa myös Jokereiden otteluita - ja Karhu-Kissojen, ja HJK:n. IFK oli kuitenkin ’minun’ joukkueeni selkeästi. Lopullisesti sieluni oli myyty kun olin katsomassa ottelua, jossa vastaan luisteli kanadalaisjoukko nimeltä Victoriaville Tigers. Siellä lensi veren ja suolenpätkien seassa mm. hanskat ja mäiske kuului viidennelle riville asti. Ja samaan ajankohtaan tietenkin Carl Brewer – kuinka olisin voinut valita toisin? Nyt on jo kolmas polvi menossa katsomon puolella.

Ja totta on tuokin, että seuraa tässä kannatetaan eikä henkilöitä. Omasta kirjoitushistoriastani saattaa saada erilaisen käsityksen :)

 

[Uleåborgir]

Iljettävät softcore-kannattajat

Pyhimmillään hardcoreus on silloin kun kannattaja-fani itkee, oli syynä voiton euforia tahi tappion tuska. Softcore-”kannattaja” kyllä juhlii voittoa mutta kääntää hävinneille selkänsä, on tyyni ja sanoo ”mitä mä sanoin”.

Törkeintä on se, kun SC seuraa (on seurailevinaan) jotakin joukkuetta, josta ei edes oikeasti pidä. Moni näistä haluaisi vaihtaa ”kannattamaansa” joukkuetta. Tiedän muutaman tällaisen pohjanmaalaisen Tappara-”fanin” ja lappilaisen (Suomen Lappi, maakunta) Jokeri-”fanin”, joille Kärppien siirtyminen takaisin liigaan on aiheuttanut huonoa sisäistä omatuntoa ja itseiljetystä. Tällä tarkoitan tietysti sitä, että he sydämessään tuntevat vahvaa Kärppä-myötätuntoa mutta eivät millään käännä takkiaan oikein päin. Hävetköön jokainen sellainen itseään nurkan siimeksessä.

Huhtikuun 11. päivänä 2004 yskin, itkin ilosta ja oksensin sietämättömän, terveydelle haitallisen jännityksen räjähdettyä paniikinkaltaiseksi riemunpurkaukseksi. Silloin näki HC pilkahduksen taivaan iloista.

 

[trumppa]

Viestin lähetti bozik

Edit. Lisätään nyt vielä se, että onhan tämä jonkinlainen sairaus tämäkin. Vaan jos joku sitä parantaa koettaa, niin lämään nilkkaan

Eikä mitä. Vedä suoraan 'munille'. :-)

 

[Dougie KillMore]

Re: Re: Re: Re: Re: Tosifanit, mistä ne on tehty ja kuka tunnustautuu

Viestin lähetti bozik
Hyvä kommentti. Tarkennan kuitenkin sen verran, että itse asiassa ei kenelläkään ole tästä sen ihmeempää ongelmaa. Kaarle, tai täällä tuttavallisemmin Kale, saa ihan vapaasti olla Kärppä-fani ja saa siihen takuulla vanhempiensa täyden tuen. Isukki on jo itse asiassa hankkinut liput seuraavaa Kärppien Helsingin vierailuun. Ketju ja etenkin sen avausviesti on yksiselitteisesti huono. Kun tarkemmin asiaa ajattelee (ja selvin päin), niin rangerin avaama ketju on oikeastaan se, mitä tavoittelin. Siellä puhutaan nimenomaan asiasta eli siitä, kuinka meistä itse kustakin tuli oman joukkueemme kannataja/fani ? Kalun tapauksessa homma on mennyt niin, että eläimistä tykkäävä poika valitsi Kärpät ja on siis asiasta täysin ehdoton.

OK, ymmärrän nyt mitä hait takaa....Noita on vain (ainakin mun) todella vaikea muistaa...tai oikeastaan voisi sanoa, etten edes usko olleen mitään yhtä syytä tahi hetkeä, missä kannattajuuteni esim. erääseen lontoolaiseen jalkapalloiluseuraan olisi sementoitunut. Sitä on vaan jossain vaiheessa huomannut jo jonkin aikaa hihkuneensa jonkun seuran puolesta, ilman että siihen olisi välttämättä kiinnittänyt mitään huomiota. Tai noin minä sen ainakin muistan.

Ja Kaarlelle edelleen pojot. Jos nyt niin käy, että oman joukkueen itselleen valikoitumisen voi jäljittää johonkin tapahtumaan tai hetkeen, Kaarlen tapaus ei ole ainakaan epäsympaattisimmasta päästä. Tosin nykyäänhän noita eläimiä ovat sotajumalikseen omineet myös kovin monet muut seurat....*muistelee IFK:n maalilaulua*......*inhon väristyksiä*

Vaan yksi asiallinen ja aiheellinen kysymys. Mistä johtuu se, että erittäin moni arvostamani kaveri ja myös useampi arvostamani Jatkoajan nikki välttää sanaa fani ? Olen itse koettanut välttää termiä käyttämällä ilmaisuja kuten kannattaja, sen ja sen leirin mies, naapuri jne. Vaan miksi sana fani on sellainen, että itsestään ei sitä haluta käyttää ? Onko liian teinimäinen or what ?

Tuo on totta, tuossa sanassa on hieman teinimäinen vivahde, ehkä sitä halutaan välttää. Onhan tämä saitti kuitenkin täynnä uskomattomia tosijannuja....

 

[Dougie KillMore]

Viestin lähetti Roswell
Itse olen kannattanut Jokereita niin kauan kuin muistan (synt-68), vaikka perustöölöläisen perheeni muut jäsenet (vanhemmat) kannattivat HIFK:ta, koska muuta joukkuetta ei heidän nuorudessaan ollut!

Nyt poikani pelaa lätkää ja olen itse mukana valmentamassa.
Teimme perheessä päätöksen, että kummassakaan Helsinkiläisessä "valtaseurassa" emme harrastusta aloita, vaan jos joskus myöhemmin rahkeet riittää, niin kattellaan.

Itse toivoisin Karhu-Kissojen nousevan vielä, siinä oli ainakin siisti nimi seuralle! Ovatko Karhu-Kissat vielä elossa?

Roswellin tilanteesta tuli mieleeni kaverini, jonka tilanne on vielä epätavallisempi: Äijä pelaa salibandyä IFK:ssa (siis liigassa), mutta kannattaa lätkässä narreja. Go figure...Brett Hull voisi varmaan tohon sanoa että "Hey, it's just a job", mutta kun ei innebandystä varmaan suomessa NHL-liksoja tienata...

 

[Dougie KillMore]

Viestin lähetti Vaughan
Mää olen huomannut, että niillä paikkakunnilla missä ei ole oikeaa omaa lätkäjoukkuetta, löytyy yleensä merkittävää Tapparan kannatusta. Tosin Tapparaa kannatetaan yleisesti myös niillä paikkakunnilla, joissa on kilpailevaakin jääkiekkotoimintaa - kuten Helsingissä.

En ole aivan varma, olitko täysin tosissasi :) kommentteinesi, mutta ainakin oma kokemukseni varovasti puoltaa tuota. Läntisellä-Uudellamaalla, jossa minulla on ollut kyseenalainen kunnia käydä koulua, Tapparan kannattajia oli, nimenomaan ruotsinkielisten keskuudessa, enemmän kuin olisi saattanut odottaa. Paikalliseen diskoon kun joskus meni kerhopaita päällä niin AINA löytyi juttuseuraa!