Marliesin kausi päättyi, kun Hershey käytti toisen ottelupallonsa hyväkseen ja voitti Game5:n 3-2. Sarja siis Bearsille 4-1.
Onhan finaalipaikan karkaaminen ja vielä 4-1 otteluvoitoin pettymys. Tähän voi laittaa kaikki kliseet tyyliin "pelaajat saivat kokemusta pudotuspelikiekosta, joka edesauttaa hyppäystä NHL:ään", mutta kylmä fakta on, että muut joullueet nostivat pelinsä tasoa pudotuspeleissä. Marlies siinä ei onnistunut ainakaan kokonaisuutena.
Mitch Marner kruunasi kautensa Memorial Cupin voittoon sekä MVP-pyttyyn. Finaalissa saldo jäi yhteen syöttöön, mutta kokonaisuutena Marnerin suoritus OHL:n pudotuspeleissä ja Memorial Cupissa hakee vertaistaan.
Hankala sanoa mitään Marliesin välieristä, kun en pelejä nähnyt, mutta ilmeisesti yksi iso ongelma oli tuo puolustus- ja maalivahtipeli. Hyökkäyksessähän tuolla on laajutta ja huippulupauksia riittävästi, mutta muut osiot ovatkin sitten kysymysmerkkejä. Justin Peters oli aikamoinen peikko Marliesille ainakin parissa ottelussa ja vastaavasti Marlies maalivahdit pelasivat sitä peruspeliä. Hyökkäyskin on verrattain nuori, toki se hyökkäys toimi loistavasti runkosarjassa. Playoffeissa maksettiin nyt hintaa siitä, että veteraanit ulostettiin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja panostettiin nuoriin. Suunta oli kuitenkin oikea, vaikka harmittaahan tämä.
Yksi asia mikä ihan lievästi näin kannattajana ärsyttää on tuo sarjajärjestelmä. Toronto kohtasi käytännössä puolivälierissä runkosarjan kakkosen ja välierissä pelattiin ensimmäiset kaksi peliä vieraissa. Kohtuullisen tyly kohtalo joukkueelle, joka voitti runkosarjan ylivoimaisesti. Hershey toki pelasi myös 7 pelin sarjan Wilkes-Barrea vastaan, mutta onhan tuo hyöty runkosarjan voitosta vähintäänkin kyseenalainen. Vanhoja kliseitä tähän voi heitellä, mutta faktahan se on, että tuosta voitosta pitäisi jotain hyötyä olla.
Marner teki tosiaan semmoisen tempun, että siihen ei ole pystynyt aiemmin kuin Brad Richards QMJHL:n puolella, eli voitti kaikki mahdolliset MVP palkinnot, oman liigan ja Memorial Cupin mestaruuden. Poikkeuksena kuitenkin se, että Marner täytti 19v ennen Memorial Cupia ja Brad Richards täytti 20v eli oli vuoden Marneria vanhempi. Kova temppu ja arvoa nostaa se, että noita perinteitä tuolla riittää. Marner pelasi vielä loistavat pudotuspelit ja se maali oli finaalissa pariinkin kertaan todella lähellä.
Hieman onnekas London oli tuossa ottelussa sillä joukkue oli kyllä 4 päivän levon jälkeen täysin telineissä. Itse pidän hieman outona, että palkintotilaisuus on edellisenä iltana ennen peliä, mutta perinteet ovat perinteitä. Memorial Cup on todella hankala voittaa ja siihen tarvitaan hyvä joukkue ja jo jonkun verran tuuriakin
Babcockin sanoin Marner tarvitsee NHL kesän. Jos miestä verrataan esim. Johnny Gaudreaun tai Patrick Kaneen, niin aikalailla saman kokoisena Marner olisi tulossa show:n puolelle. Oikeastaan hieman paremmillakin pohjilla, toki Gaudreau häviää eniten pituudessa. Marner on kuitenkin äärimmäisen taitava, fiksu, näkee jään todella hyvin ja on todella hankala pelaaja taklattavaksi. Uskon että tuolla paketilla pystyy NHL:ssä jo ensi kaudella pärjäämään, jos Marner ei kaikkia pelejä pelaa niin itse näkisin, että suurimman osan + WJC:n. Osa ajasta voidaan huoletta käyttää treenaamiseen. OHL:n puolelle tuota kaveria on turha lähettää. Sieltä on se oppi imetty mikä imettävissä on. Toki tämä sillä varauksella, että se treeni alkaa tuossa n. parin-kolmen viikon päästä tosissaan maistumaan. Nyt toivottavasti suodaan pieni hengähdystauko sillä Marnerin kausi alkoi heinäkuun alkupuolella vuonna 2015.