Torontossa on tapahtuu. Itse en näe tuota Nonisin saamaa jatkosopimusta millään tavalla ongelmallisena. Mies on kokenut ja pitkän uran eri organisaatioissa tehnyt kiekkomies. Tietysti voidaan ajatella, että tuo jatkosopimus oli ennen aikainen. Käytännössä tuo sopimus on kuitenkin seuraavaksi viideksi vuodeksi ja Nonisilla oli tällä hetkellä kahden vuoden sopimus. Käytännössähän tuo tarkoittaa, että vanhaa sopimusta tarkistettiin ja siihen lisättiin kolme vuotta pituutta. En näe sitä ongemallisena, että toimitusjohtajalle annetaan vakautta ja turvaa. Ei ole ainakaan sitä riskiä, että lähdetään hakemaan lyhyen tähtäimen etu oman työpaikan säilyttämisen nimissä. Spekulaatioita on myös ollut ilmassa, että Tim Leiweke pitää Nonisista, koska Nonis kuuntelee häntä. Tiedä sitten näistä huhuista, Bernier kauppa tuli aikalailla samoihin aikoihin Leiweken sopimuksen julkistuksen kanssa. Nonis eroaa tässä suhteessa paljon oppi-isästään Brian Burkesta, joka varmasti olisi pitänyt päänsä riitatilanteissa. Nonisin suurin virhe edellisessä pestissää Vancouverissa oli miehen liiankin rauhallinen johtamistyyli, mies ei ollut valmis tekemään niitä isoja kauppoja mestaruuden eteen. Toisaalta ei Mike Gilliskään ole saanut niitä tehtyä. Mielestäni Nonis on rakentanut joukkuetta kohtuullisen vakaasti ja järkevästi. Yksi ongelma kuitenkin on.
Itse pidin tuosta Bernier kaupasta suhteellisen paljon, voi tietysti olla että Bernier ei koskaan lunasta niitä lupauksia. Mitä mieheen on uran varrella asetettu. Toisaalta nyt Torontolla on kaksi lupaavaa nuorta maalivahtia, joista itse ehkä edelleen enemmän luotan Reimeriin. Kilpailu ei ole koskaan pahasta ja kirittää myös Reimeriä. Bernier saa myös paremman mahdollisuuden, kuin Kingsissä. Toisekseen niin kauan kuin miehet ovat RFA-kelpoisia ja suhteellisen halvoilla sopimuksilla. On myös hyvä mahdollisuus tehdä vaihtokauppa toisella maalivahdilla. Eihän näillä nykyisillä markkinoilla voi olettaa saavansa mitään jättipakettia maalivahdiksi nuorella, lupaavalla ja jollain tasolla tasonsa todistaneella maalivahdilla. Kuitenkin siellä voi niitä ylimääräisiä prospecteja ja kakkoskierroksen varauksia kalastella.
Siihen ongelmakohtaan eli puolustukseen. Toisin kuin aiemmin Toronton puolustuksellinen ongelma on pääosin positiivinen. Burken GM kauden alussa puolustusta jouduttiin karsimaan kasaan UFA-markkinoilta ja toisten joukkueiden hylkiöistä. Tätä osa-aluetta on voitu vuosi vuodelta parantaa ja lisätä syvyyttä. Toronto on saanut viime drafteissa kohtuullisen lupaavia puolustajia ison pinon ja näitä ei ole pystytty vielä edes hyödyntämään. Siitä huolimatta tuolla puolustuksessa on NHL-tason puolustajia enemmän, kuin tarpeeksi. Ykköspuolustaja joka pystyy pelaamaan isoja minuutteja on Dion Phaneufissa. Phaneuf ei ole eliittiluokan puolustaja, mutta kuitenkin liigan 15 parhaan puolustajan joukossa. Nyt kun puolustuksessa on syvyyttä voidaan miehen minuutteja laskea muutamalla per peli. Phaneuffin ongelma viime vuosina on ollut tuo liiallinen peluuttaminen, miehelle sattuu silloin tällöin ikäviä kömmähdyksiä ja yleensä silloin, kun mies pelaa yli 25 minuuttia pelissä. Näitä sattuu toki jokaiselle paljon pelaavalle pelaajalla, eikä miehellä ole vielä Toronton aikoina ollut sellaista luksusta, kuin esim. Shea Weberillä tai Duncan Keithillä. Joilla on ollut aina vierellään toinen NHL-tason huippupuolustaja. Weber oli selvästi ongelmissa viime kauden alussa, ennen kuin miehelle löytyi luotettava puolustajapari. Phaneuf sai viime kaudella kannatella sellaisia pelaajia kuin Mike Kostkaa ja Korbinian Holzeria.
Carl Gunnarsson on oikeastaan ainoa puolustaja joka on pelannut tasaisen hyvin Phaneuffin parina ja nyt miehelle saatiin hyvä ja kohtuullinen jatkosopimus. Yli kolmen miljoonan cap hit voi joistain tuntua suurelta, mutta sopimus oli vähintäänkin kohtuullinen. Gunnarsson pelaa luotettavasti 20-25minuuttia pelistä, pelaa hyvin yhteen Phaneuffin kanssa, avaa peliä hyviä ja on mielestäni tällä hetkellä yksi NHL:n aliarvostetuimmista puolustajista. Hyvä kolmospuolustaja, mutta toivottavasti pystyisi vielä pykälän tasoaan nostamaan. Toki miehellä ei ole oikein sellaisia selkeitä huippuominaisuuksia, joilla tuon pystyisi tekemään. Lisäksi kun Torontolla on Cody Fransonin oikeudet. Juuri sopimuksen tehnyt Paul Ranger, joka pelasi erittäin lupaavasti viime kauden Marliesissa. Yksityiselämän ongelmien takia pelin jättänyt entinen huippupakki, jota ei ole vielä iällä pilattu. On mahdotonta arvioida mille tasolle mies voi nousta, mutta parhaassa tapauksessa Ranger voi nousta myös sinne hyvän kakkosparin puolustajan tasolle. Vähintäänkin kelvollinen kolmosparin puolustaja, erittäin hyvällä sopimuksella. Lisäksi kun tähän lisätään playoffit hyvin pelannut Jake Gardiner, sekä J-M Liles. Niin Torontolla on tällä hetkellä hyviä NHL:ssä tasonsa todistaneita puolustajia kirjoillaan kuusi kappaletta. Toki Franson ei ole vielä tehnyt sopimusta ja miehen sopimus olisi tärkeä Torontolle. Sillä viisi muuta puolustajaa ovat leftejä ja Franson ainoa rightin pakki. Tuossa on mielestäni 1 selkeä ykkösparin pakki, 4 kakkosparin puolustajaa ja yksi mahdollinen kakkosparin puolustaja. Lisäksi Morgan Rielly on mahdollisesti valmis NHL:n. Korbinian Holzer sai yksisuuntaisen sopimuksen viime kaudella ja TJ Brennan on signattu ensi kaudeksi yksisuuntaisella pahvilla. Heitäkin voidaan vielä pitää potentiaalisina tulevaisuudena NHL-puolustajina. Eikä sovi myöskään unohtaa Mark Fraseria, joka tulee saamaan sopimuksen tavalla tai toisella. Mies olisi vähintäänkin optimaalinen kolmosparin puolustava puolustaja, joka pystyy tarvittaessa pudottamaan hanskansa ja siivoamaan maalin edustaa. Toisaalta tuo playoffseissa otsaan otettu kiekko voi syödä miehestä ne hänelle NHL-uran kannalta elintärkeät erikoisominaisuudet ja toisaalta liian rahakas jatkosopimus hankaloittaisi ylipäätänsä miehen peluuttamista. Kukaan muu kuin organisaatio ja mies itse lähipiireinen ei tiedä tuon kolhun vakavuutta. On vähintäänkin ymmärrettävää Fraserin kannalta yrittää tiristää kivestä se viimeinekin pisara vettä, mikäli on mahdollista että tuo loukkaantuminen esim estäisi tappelut jatkossa. Valitettavasti en näe Fraserissa potentiaalia hyväksi kolmosparin peruspuolustajaksi ilman tuota erikoisominaisuutta.
Siinä olisi 10 puolustajaa, joista rakentaa vähintäänkin hyvä ja tasapainoinen puolustus. Selkeä kakkospuolustaja puuttuu, samalla tavalla kuin se on puuttunut vuosikaudet. Toisaalta Gardinerilla ja Riellyllä on potentiaalia jatkossa ottaa se rooli. Lisäksi Phaneuffin kanssa pitäisi saada jatkosopimus aikaan ja mielellään sellaisella cap hitillä, ettei tuosta nykyisestä sopimuksesta hilata lukua ainakaan isosti ylöspäin.
Omaan makuuni tuo hyökkäys on kyllä heikko, tai siis en itse näe, että top-6 on kunnossa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Eihän Toronto todellakaan ole mikään Pittsburgh tai ihan NHL:n kärkipäätä muutenkaan. Varsinkin sentteriosasto on hieman kysymysmerkki, mutta laituri osastolla Torontolla on oikeastaan kaikkea mitä huippujoukkue tarvitsee. Phil Kessel, Joffrey Lupul, James Van Riemsdyk, Nikolai Kulemin ja paljon kiistelty David Clarkson. Siinä on 5 laituria, joista itse uskaltaisin heittää kolme kaveria ykköskenttään ja lisäksi jäljelle jää vielä Kulemin ja Clarkson. Kyllähän se valitettava fakta on, että laiturin tontti on se vähiten merkityksellinen tällä hetkellä NHL:ssä. Mikäli on mahdollista hankkia huippukeskushyökkääjä tai huippupuolustaja on se aina joukkueelle hyödyllisempi, kuin huippulaituri. Puhumattakaan liigan top10 maalivahdista. Toronton vahvuus on tällä hetkellä siis hieman väärällä pelipaikalla, siitä huolimatta se vahvuus on aika syvä ja laatuluokkaa. Keskushyökkääjä osasto on paljon sen varassa, että Bozak pystyy edelleen pelaamaan laadukkaasti Kesselin kanssa. Itse en välttämättä miehen sopimuksesta hirveästi tykännyt, toki jos cap nousee, niin neljäntenä vuonna tuo voi olla hyvän kolmossentterin palkka. Kadrin varassa on paljon ja mieheltä puuttuu sopimus. Torontolla on kuitenkin erittäin hyvät alempien kenttien sentterit. Bollandin ja Kuleminin ympärille rakennetaan todennäköisesti todella laadukas kolmosketju. Pääsääntöisesti parhaat AV-pelaajat jatkavat joukkueessa. Ainoastaan Komarov on tippunut pois. Orr ja McLaren pystyvät hoitamaan nelosketjun nyrkkihommat. Tuo kolmoskentän toisen laiturin rooli on avoinna, mutta toisaalta Marliesissa on tukku hyviä nuoria hyökkääjiä. Josh Leivo on kehittynyt erittäin hyvin, lisäksi D'Amigo on puolustussuuntaan erittäin pätevä nuori hyökkääjä. Toki tuossa kolmoskentän roolissa pitää myös tehoja tulla n. 30pistettä/kausi. Matt Frattin olisi ollut täydellinen pelaaja tuohon rooliin, mutta mitään et saa mistään, jos et ole jostain pelaajasta valmis luopumaan.
Itse en tällä hetkellä jaksa hermoilla. Paljon on puhetta ollut siitä, että joukkue on cap ongelmissa. Ylimääräisiä pelaajia löytyy ja liikkeet ovat epäjohdonmukaisia. Faktaa on kuitenkin se, että Torontolla on kaksi lupaavaa nuorta maalivahtia, joilla on näyttöjä NHL:stä. Erittäin syvä ja laadukas pakisto. Toki sieltä pitää pari kaveria dumpata, esimerkiksi Brennan aloittanee AHL:n puolella. Samoin Holzer. Hyökkäykseen löytyy tarvittavat palaset. Kylmä faktahan on se, että ei Toronto tänä vuonna vielä taistele kannusta. Toisaalta oikeilla liikkeeillä, se voi tehdä sen esimerkiksi kahden tai kolmen kauden kuluttua. Oikealla tiellä ollaan ja harjoitusleiriin on kuukausia aikaa. Lilesin arvo ei välttämättä ole korkeimmillaan, mutta toisaalta Cody Fransonin on. Paul Rangerin sopimus ei ollut uutinen Toronton toimistolla ja siellä on varmasti suunnitelmia, sen varalta miten tuo joukkue pyöritellään capin alle. Armstrongin ulosostaminen näyttää nyt hirveältä virheeltä, se on juuri se puuttuva miljoona tällä hetkellä.
Paljon tekstiä hirveän nopeasti kirjoitettuna, eikä ole aikaa oikolukea. Toivottavasti joku saa tuosta jotain irti tai jaksaa edes lukea tänne asti.
