Ensi yönä Torontolla olisi sitten syytä jatkaa voittojen merkeissä, kun Winnipeg Jets saapuu ACC:hen. Jetseillä löytyy entisiä vaahteranlehtiä kokoonpanosta siinä määrin, että eiköhän voi taata, että joku kolmikosta Wellwood, Antropov ja Stapleton myös osuu.
Jetsin kokoonpanoa kun katsoo, tulee mieleen viime vuosilta tutut Leafs-joukkueet, eikä vain tuttujen naamohen takia: tasainen joukkue joka vyöryy ennemminkin joukkuepelin voimin kuin yksilöiden saattelemana. Evander Kane voi olla uusi Iginla, ja sitä varmasti toivotaan Manitobassa, mutta muuten rinki ei juuri hurraa-huutoja nostata. Silti ovat samoissa pisteissä Leafsin kanssa. Miksi?
Syitä on varmasti monia, mutta yksi löytyy kotikentän tuesta. Siinä missä Jets on jopa odotetusti venynyt fanaattisen kotiyleisönsä edessä, on Leafs pelannut kotona huonommin kuin vieraissa. Eihän ACC:n, Roy Keanea lainatakseni, pitkälti katkarapuosaston katsojista koostuva yleisö koskaan ole yltänyt äänessä ja tuessa liigan parhaiden fanien tasolle, eikä muuten yltänyt Atlantankaan puoliksi tyhjä halli. Winnipegissä tukea sen sijaan riittää, mikä osittain näkyy myös liigan parhaimpiin kuuluvassa 14-6-1 kotisaldossa. Vertailun vuoksi Thrashersin kotisalso koko viime kaudelta oli 17-17-7. Voinee huoletta sanoa, että Jets pistää lähes samalla joukkueelle tuosta paremmaksi tänä vuonna.
Leafs on tänä vuonna pelannut kotona rekordilla 9-5-4. Eiköhän huonot otteet kotona voi nimetä huonon AV:n ja tällä hetkellä keskinkertaisen maalivahtityöskentelyn ohella suurimmiksi seikoiksi, joiden on parannuttava, jos pudotuspeleissä halutaan pelata. Sääli vain, ettei vanhan Maple Leaf Gardensin tunnelmaa tulla koskaan näkemään kuin pienissä annoksissa ACC:ssä. Rahaa Leafs takoo ACC:llä, mutta eikö rahaa voisi takoa myös uhraamatta tunnelmaa? Habs, Rags ja Hawks ovat onnistuneet tässä huomattavasti Torontoa paremmin.
