Philadelphia Flyers - Toronto Maple Leafs 3-1
Turpaan tuli Phillyssa sekavan pelin jälkeen. Leafs oli 5-5 pelissä pitkään Flyersia edellä, kunnes toisen erän loppuun Flyers iski reiluun minuuttiin 3 maalia (joista kaksi hyväksyttiin) ja ratkaisi pelin. Flyers oli pelissä todella vaisu, mutta eipä tuo Leafsikaan mitään hyvää peliä esittänyt. Ja jos totta puhutaan, tarvitsee Leafsin nykyjoukkueen pelata aikas hyvä peli että voi edes haaveilla pinnoista.
Tuomarityöskentely oli pelissä jokseenkin sekavaa. Avauserässä Colton Orr otti ratkaisijan roolin haltuun ottamalla kolme 2-minuuttista. Ensin 2+2 väkivaltaisuudesta Carcillon kalasteltua hänelle nuo minuutit. En oikein tajunnut tuota toista 2-minuuttista joka ilmeisesti tuli kun Orr tönäisi Carcillon laitaa vasten. Aika normaali jälkipeli tönäisy, mutta nyt sitten pamahti extra-kakkonen siitä. Leafs pelasi hyvää alivoimapeliä mutta tuomarit heittivät sitten Dion Phaneufin korkeasta mailasta jäähylle ja Flyers pääsi 5-3 yv:lle. Tuo korkea maila jäähy oli myöskin todella heppoinen ja Richards yläkropan heilautus edesauttoi kivasti tuota jäähyn tuloa. Orrin päästyä ensimmäisistä jäähyistään pois, pääsi hän kuin varkain 2-1 av-hyökkkäykseen. Orr päätti vetää itse mutta ampui plekseihin ja ajautui puolivahingossa suoraan Leightonia päin ottaen kaksi minuuttia lisää. Nyt onnistui sitten Flyers kun Pronger petasi Carterille avopaikan. Aika samanlainen maali minkä Briere muistaakseni teki joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa.
Avauserässä Leafs pelasi hyvää 5-5 peliä mutta nuo jäähyt pilasivat peliä ja täten Flyersin 1-0 johdossa mentiin toiseen erään. Toisen erän Leafs aloitti ihan hyvin ja Kulemin pääsikin tasoittamaan pelin reboundista. Ensin hän tuli vauhdikkaasti alueelle, sitten pelasi kiekon viivaan jossa Finger vieritti kiekon toiselle puolelle Gunnarssonille. Gunnar veti kiekon maalille ja Kule nosti rystyllä kiekon maalin kattoon.
Erän lopussa Leafs istui sitten paniikkinappulan päälle ja Flyers meni menojaan. Ensin Richards voitti aloituksen Leafs-päädyssä ja Prongerin vedon jälkeen Carcillo sai kiekon löytäen Gagnen vapaana viiksiltä. Gagne tinttasin Flyersin 2-1 johtoon. Parikymmentä sekuntia myöhemmin Carcillo pääsi Richardsin roikosta läpi tehden maalin. Peli oli kuitenkin vihelletty paitsioksi ja tuloksena Carcillo ja Phaneuf jäähylle jälkipelistä. Neljällä neljää vastaan iskikin sitten Flyers Danny Brieren johdolla. Onneksi erä loppui kesken koska Flyersilla oli momentum selkeästi menossa.
Kolmannessa erässä Leafsin takaa-ajo ei alkanut oikein millään eikä paikkoja saatu luotua. Jäähyjä jaettiin jälleen paljon. Jotkut olivat helppoja, joskus ei pilli soinut vaikka olisi pitänyt. Leafs tuosta linjasta hieman kärsi enemmän, mutta täytyy sanoa että tuskin olisi ottelun lopputulokseen tapahtunut mitään muutosta vaikka Leafs olisi saanut 4-6 minuuttia enemmän pelata ylivoimaa. Niin ponnetonta se taas oli. Huippuna oli kolmannen erän lopun Carter -jäähy jossa maalilla olisi voitu vielä takaa-ajo käynnistää. Kolme kertaa putkeen Leafs menetti kiekon punasen ja Flyers sinisen välillä antaen kerran jopa Gagnelle läpiajon. Uskomatonta kuraa oli ylivoima taas tänään, mutta kun katselee ketä herroja sielä pelaa niin ei tarvitse toisaalta ihmetellä. Ei missään muussa änärijoukkueessa ylivoimaa pääsisi pelaamaan Christian Hanson, Johnny Mitchell, Jamie Lundmark tai Richard Wallin. Ei sitten millään. Leafsissa he ovat unit-2, mutta totuus vain on että heillä ei ihan riitä vielä.
Kolmannen erän parasta antia Leafsin kannalta oli Phaneuf-Hartnell tappelu jonka Dion vei helposti nimiinsä. Liisa Hartnellilla ei nyt ihan riittänyt. Ottelun loppu oli väsynyttä Leafsin dumbatessa kiekkoa vain päätyyn ja Flyers pakkien hakiessa niitä rauhassa kulmista.
...
Leafsin pakkiparit ovat nyt hyvät. Dion-Beauch, Kabby-Schenn ja Finger-Gunnarsson. Gunnar rauhoittaa hyvin tuota kolmosparia ja Schenn puolestaan sopii hyvin hyökkäävän ja kiekollisen Kaberlen viereen. Schenn-Finger-Exelby kolmikosta kahden ollessa samaan aikaan voi vain peittää silmät tai ottaa facepalm ilmeen.
Hyökkääjistä tuo Bozakin ketju on ainoa joka kykenee luomaan jotain vaarallista. Caputi-Hanson-Stalberg tekee duunia ihan mukavasti, mutta ei vaan ihan kädet riitä esim. Stalbergilla. Caputi on ihan hyvä ollut, tosin miehen luistelussa on vielä runsaasti puutteita. Hanson voisi joskus ampua edes maalia kohti.
Mitchell on ollut taas oma itsensä ja ottanut kiekollista vastuuta paljon. Onhan hänellä tällä hetkellä Leafs-hyökkäyksen TOP3 kädet. Lundmark on myös ollut ihan ookoo noista "uusista" pelaajista. Nelosessa Rosehill ajeli ihan hyvin koko pelin, Orr puolestaan otti nuo typerät jäähyt jotka osakseen maksoivat pinnoja tänään.
...
Ei ollut mitään älytöntä ryminää nähtävillä joukkueiden välillä ja tuota Orr-episodia ja Dion-Hartnell tappelua lukuunottamatta Fyysisyyttä oli aika vähäsen. Niin ja se Carcillon vihellyksen jälkeen tekemän maalin jälkikahakka.
Uusia tappioita kohti sitten vaan tästä.
Turpaan tuli Phillyssa sekavan pelin jälkeen. Leafs oli 5-5 pelissä pitkään Flyersia edellä, kunnes toisen erän loppuun Flyers iski reiluun minuuttiin 3 maalia (joista kaksi hyväksyttiin) ja ratkaisi pelin. Flyers oli pelissä todella vaisu, mutta eipä tuo Leafsikaan mitään hyvää peliä esittänyt. Ja jos totta puhutaan, tarvitsee Leafsin nykyjoukkueen pelata aikas hyvä peli että voi edes haaveilla pinnoista.
Tuomarityöskentely oli pelissä jokseenkin sekavaa. Avauserässä Colton Orr otti ratkaisijan roolin haltuun ottamalla kolme 2-minuuttista. Ensin 2+2 väkivaltaisuudesta Carcillon kalasteltua hänelle nuo minuutit. En oikein tajunnut tuota toista 2-minuuttista joka ilmeisesti tuli kun Orr tönäisi Carcillon laitaa vasten. Aika normaali jälkipeli tönäisy, mutta nyt sitten pamahti extra-kakkonen siitä. Leafs pelasi hyvää alivoimapeliä mutta tuomarit heittivät sitten Dion Phaneufin korkeasta mailasta jäähylle ja Flyers pääsi 5-3 yv:lle. Tuo korkea maila jäähy oli myöskin todella heppoinen ja Richards yläkropan heilautus edesauttoi kivasti tuota jäähyn tuloa. Orrin päästyä ensimmäisistä jäähyistään pois, pääsi hän kuin varkain 2-1 av-hyökkkäykseen. Orr päätti vetää itse mutta ampui plekseihin ja ajautui puolivahingossa suoraan Leightonia päin ottaen kaksi minuuttia lisää. Nyt onnistui sitten Flyers kun Pronger petasi Carterille avopaikan. Aika samanlainen maali minkä Briere muistaakseni teki joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa.
Avauserässä Leafs pelasi hyvää 5-5 peliä mutta nuo jäähyt pilasivat peliä ja täten Flyersin 1-0 johdossa mentiin toiseen erään. Toisen erän Leafs aloitti ihan hyvin ja Kulemin pääsikin tasoittamaan pelin reboundista. Ensin hän tuli vauhdikkaasti alueelle, sitten pelasi kiekon viivaan jossa Finger vieritti kiekon toiselle puolelle Gunnarssonille. Gunnar veti kiekon maalille ja Kule nosti rystyllä kiekon maalin kattoon.
Erän lopussa Leafs istui sitten paniikkinappulan päälle ja Flyers meni menojaan. Ensin Richards voitti aloituksen Leafs-päädyssä ja Prongerin vedon jälkeen Carcillo sai kiekon löytäen Gagnen vapaana viiksiltä. Gagne tinttasin Flyersin 2-1 johtoon. Parikymmentä sekuntia myöhemmin Carcillo pääsi Richardsin roikosta läpi tehden maalin. Peli oli kuitenkin vihelletty paitsioksi ja tuloksena Carcillo ja Phaneuf jäähylle jälkipelistä. Neljällä neljää vastaan iskikin sitten Flyers Danny Brieren johdolla. Onneksi erä loppui kesken koska Flyersilla oli momentum selkeästi menossa.
Kolmannessa erässä Leafsin takaa-ajo ei alkanut oikein millään eikä paikkoja saatu luotua. Jäähyjä jaettiin jälleen paljon. Jotkut olivat helppoja, joskus ei pilli soinut vaikka olisi pitänyt. Leafs tuosta linjasta hieman kärsi enemmän, mutta täytyy sanoa että tuskin olisi ottelun lopputulokseen tapahtunut mitään muutosta vaikka Leafs olisi saanut 4-6 minuuttia enemmän pelata ylivoimaa. Niin ponnetonta se taas oli. Huippuna oli kolmannen erän lopun Carter -jäähy jossa maalilla olisi voitu vielä takaa-ajo käynnistää. Kolme kertaa putkeen Leafs menetti kiekon punasen ja Flyers sinisen välillä antaen kerran jopa Gagnelle läpiajon. Uskomatonta kuraa oli ylivoima taas tänään, mutta kun katselee ketä herroja sielä pelaa niin ei tarvitse toisaalta ihmetellä. Ei missään muussa änärijoukkueessa ylivoimaa pääsisi pelaamaan Christian Hanson, Johnny Mitchell, Jamie Lundmark tai Richard Wallin. Ei sitten millään. Leafsissa he ovat unit-2, mutta totuus vain on että heillä ei ihan riitä vielä.
Kolmannen erän parasta antia Leafsin kannalta oli Phaneuf-Hartnell tappelu jonka Dion vei helposti nimiinsä. Liisa Hartnellilla ei nyt ihan riittänyt. Ottelun loppu oli väsynyttä Leafsin dumbatessa kiekkoa vain päätyyn ja Flyers pakkien hakiessa niitä rauhassa kulmista.
...
Leafsin pakkiparit ovat nyt hyvät. Dion-Beauch, Kabby-Schenn ja Finger-Gunnarsson. Gunnar rauhoittaa hyvin tuota kolmosparia ja Schenn puolestaan sopii hyvin hyökkäävän ja kiekollisen Kaberlen viereen. Schenn-Finger-Exelby kolmikosta kahden ollessa samaan aikaan voi vain peittää silmät tai ottaa facepalm ilmeen.
Hyökkääjistä tuo Bozakin ketju on ainoa joka kykenee luomaan jotain vaarallista. Caputi-Hanson-Stalberg tekee duunia ihan mukavasti, mutta ei vaan ihan kädet riitä esim. Stalbergilla. Caputi on ihan hyvä ollut, tosin miehen luistelussa on vielä runsaasti puutteita. Hanson voisi joskus ampua edes maalia kohti.
Mitchell on ollut taas oma itsensä ja ottanut kiekollista vastuuta paljon. Onhan hänellä tällä hetkellä Leafs-hyökkäyksen TOP3 kädet. Lundmark on myös ollut ihan ookoo noista "uusista" pelaajista. Nelosessa Rosehill ajeli ihan hyvin koko pelin, Orr puolestaan otti nuo typerät jäähyt jotka osakseen maksoivat pinnoja tänään.
...
Ei ollut mitään älytöntä ryminää nähtävillä joukkueiden välillä ja tuota Orr-episodia ja Dion-Hartnell tappelua lukuunottamatta Fyysisyyttä oli aika vähäsen. Niin ja se Carcillon vihellyksen jälkeen tekemän maalin jälkikahakka.
Uusia tappioita kohti sitten vaan tästä.