Leafsin kauden avaus ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, kun ensimmäisessä kuudessa ottelussa vastaan asettuvat Detroit (vieraspeli), Habs (kotona), Blues (k), Rags (v), Pens (v) ja Ducks (k). Heti alkuun päästään testaamaan kunto siis molempia edelliskausien mestareita, viime kauden finaalin häviäjää ja yhtä tämän kauden kuuminta suosikkia vastaan. Ei liene liioittelua sanoa, että, lukuunottamatta Blues-vääntöä, Leafs lähtee jokaiseen otteluun selkeänä altavastaajana ja sellainen 3 pistettä näistä otteluista voi olla jo kiventakana.
Nyt on sitten ensimmäiset kuusi peliä takana rekordilla 1-2-3. Voittoja tililli toistaiseksi tasan tarkkaan yksi ja sekin heti kauden avauksessa siltä ennakolta kovimmalta joukkueelta Detroitilta. Kolme kertaa on venytty rankkareille, mutta Blues, Rags sekä Ducks hallitsivat hermonsa vaahteran lehtiä paremmin. Kauden ehdoton pohjanoteeraus on tähän mennessä ollut Habsien tarjoilema löylytys ACC:ssä lukemin 6-1. Myös päiväpelissä kotona Bluesia vastaan ensimmäisen erän jälkeen hukattu 3-0-johto, joka kääntyi lopulta vieraille rankkareiden jälkeen, jätti pahan maun suuhun.
Erikoistilannepelaaminen on ollut alkukaudesta juuri niin heikkoa kuin vain pelätä saattoi. PP on liigan viidenneksi huonoin (11.11%) ja PK liigan toiseksi huonoin (72.41%). Sanomattakin selvää, että voittojen raapiminen helpottuisi huomattavasti, jos jo valmiiksi lähes AHL-materiaalilla operoiva Leafs ei antaisi lisätasoitusta erikoistilanteissa. Grabovski on ollut todella heikko eikä ole onnistunut edes avaamaan pistetiliään, vaikka yv-aikaakin on tullut. Sama koskee Jiri Tlustya. Jos kyseiset kaverit saisivat pään auki, niin ehkä yv:kin alkaisi toimia. Grabon alkukauden voi summata sanomalla, että hän on pelannut muutaman hyvän vaihdon lyhyen Leafs-uransa aikana toistaiseksi, mutta hyvää erää ottelusta nyt puhumattakaan hän ei ole vielä saanut kasaan.
Jos haetaan onnistujia, niin Toskalan nimi on nostetta ensimmäisenä esiin. Leafs ei tule voittamaan yhtään ottelua tällä kaudella ilman hyvää maalivahtipeliä ja Vesku on vastannut huutoon kiitettävästi. Sekään ei toistaiseksi ole valitettavasti pitkälle riittänyt. Luke Schenn on suurinpiirtein ollut paras pakki alkukaudesta, mikä kertonee paitsi pojan tasosta myös joukkueen huonoudesta. Silti Schennkin on jo -3, joten pelkoa herättää, kuinka paljon Luke on kauden päätyttyä pakkasen puolella, jos ei palaa Kelownaan. Arvaajaa esitti jo oman kantansa asiaan, mutta itse en panisi pahitteeksi, jos poika lähetettäisiin WHL:ään. Vaikka ensimmäiset yhdeksän peliä menisivätkin hyvin, on se vielä kaukana siitä tuskasta, mitä paha keskitalven ottelusuma todennäköisesti paljon pelejä häviävässä joukkueessa voi pahimmillaan olla. Tästä voi olla tietysti toistakin mieltä, mutta itse en näe järkeä pitää häntä ylhäällä häviämässä illasta toiseen. Häviäminen kasvattaa häviäjiä, voittaminen voittajia.
Antropov onnistui jo kerran pelaamaan itsensä Wilsonin Dog Houseen, mutta onnistui samaten pelaamaan itsensä sieltä myös pois kiitos viime yön otteiden. Sama From Dog House to Penthouse- kaava tullee toistumaan useampaan otteeseen Antron kohdalla. Sama koskee Ponia. Minulle aivan sama, mitä temppuja Wilson käyttää, jos vain saa Twin Towerseista kaiken irti. Jonas Frögren on yllättänyt kovalla pelillään, vaikka aluksi lähinnä kirosin lukiessani miehen siirrosta.
Joulu koittaa Torontossa muuten tänä vuonna normaalia aikaisemmin, kun "rightin puolen Bobby Orr" eli Jeff Finger palaa piakkoin kaukaloon ja aloittaa ACC:n dominoinnin. Fingerin paluulla on myös suuri vaikutus siihen, ketkä tulevat pelaamaan ylhäällä , ketkä Marliesissa ja ketkä jossain muualla. Ian White on jo ollut kaupan ja muutenkin Leafsille riittää puolustajia joskaan ei laadukkaita puolustajia. Jonkimmoisia päätöksi Silver Foxin on siis tehtävä.