Runkosarjassa ollaan puolimatkassa. Viime kaudella pleijareista jäätiin pisteellä, mutta täksi kaudeksi joukkue vahvistui, nuoret ovat vuotta kokeneempia, ja kauden alla itse Paul Maurice lupasi, että tämä "lahjakkain valmentamansa joukkue" pelaa vielä runkosarjan päätyttyäkin.
Kaudella 06-07 41 pelin jälkeen kasassa oli 42 pistettä, ja maalisuhde 133-132. Nyt kasassa on 40 pistettä, ja maalisuhde on 118-133. Viime kaudella 0.500-kiekkoa pelattiin aina otteluun #47, sen jälkeen noustiin tasaisesti sen kirotun pisteen päähän pleijareista.
Nyt tämän porukan tulisi pelata runkosarjan toisella puolikkaalla reilusti yli 0.600-kiekkoa, jotta pleijaripaikkaan olisi edes teoreettisia mahdollisuuksia. Nykyiseltä miehistöltä tämä vaatisi vähintään sitä, että Toskala pelaa palattuaan kuin Jumala, ja että Blake pelaa kuin Blake kahdessa viimeisimmässä pelissä. Kumpikin on mahdollisuuksien rajoissa, mutta nekään eivät takaa vielä mitään.
Luvassa on siis tilastollinen häpeäpilkku: ensimmäistä kertaa seuran historiassa joukkue jää kolmena kautena peräkkäin ulos pleijareista. GM:n virkaan astuessaan Ferguson ilmoitti, että hänellä on "suunnitelma" — en tiedä, haluanko kuluneiden kahden ja puolen kauden perusteella nähdä sen lopputulosta.
Kaksi vuotta sitten joukkue oli ennen siirtotakarajaa muutaman pisteen päässä pleijariviivasta, ja Ferguson hankki joukkueeseen... Richardsonin. Vuosi sitten joukkue oli ennen siirtotakarajaa muutaman pisteen päässä pleijariviivasta, ja Ferguson hankki joukkueeseen... Perreaultin.
Nyt olemme muutaman pisteen päässä pleijariviivasta, ja Fergusonin työpaikka kauden päätyttyä riippuu pääsystä pleijareihin. Koska hän on selvästi kykenemätön oikeisiin ratkaisuihin, tulemme tällä kaudella näkemään varausvuorojen vaihtamisen johonkin 30-vuotiaaseen kolmosketjun laituriin, jolla on yhteistä historiaa Fergusonin kanssa St. Louis Bluesista jossain vaiheessa uraansa.
Kun Leafs runkosarjan päättyessä jää pleijareista noin 8-10 pisteen päähän, ehtii Ferguson ennen poistumistaan kaupungista syyttää tapahtuneesta McCaben loukkaantumista, torontolaista mediaa, jo jokin aika sitten erottamaansa Leafsin lääkärikuntaa sekä samoin erottamiaan entisiä scoutteja, jotka eivät kyenneet hoitamaan seuraan Crosbya Fergusonin heille järjestämällä varausvuorolla 257.
Uusi, Fergusonia seuraava GM ei ole alan rautaisia ammattilaisia, koska kaikki sellaiset ovat pestistä kieltäytyneet — kiitos niiden kahleiden, jotka Ferguson ehti käsittämättömillä pelaajasopimuksillaan Leafsin GM:n työpöytään takoa. Niinpä keskinkertaisuus leviää organisaatiossa kaukalosta ylöspäin, jos kohta GM:n työhuoneen saavutettuaan sekin on kehitystä entiseen verrattuna.
Kaudella 2008-2009 Leafs on siis joukkue, jolla ei ole a) pelistä välittävää omistajaa b) hyvää GM:ia c) tasapainoista joukkuetta d) pelivaraa palkkabudjetissa eikä d) asiallisia varausvuoroja draftissa. Leafsilla saattaa olla — jos Paul Maurice säilyttää paikkansa, mitä epäilen — nokkelia lausuntoja medialle antava head coach (mikä Torontossa onkin välttämätöntä) sekä Toskala, jonka palkka on itse asiassa mitätön korvaus siitä, että hän joutuu illasta toiseen jännittämään, kuka puolustajista kompuroi tällä kertaa.
Juuri nyt Leafs on NHL:n kanadalaisjoukkueista toiseksi huonoin. Minä en todellakaan halua nähdä, mikä on Fergusonin "suunnitelman" huipentuma.