Ajattelin kirjoitella hieman omia päällimmäisiä ajatuksiani Leafsistä, vaikka näin loppukesää vasta vietelläänkin. Paljon on tässä ketjussa näemmä keskusteltu Sundinista, Torontoa tarkkaan ja rakkaudella n.15 vuotta seuranneena, voin vakuuttaa että en vaihtaisi häntä kultaan enkä aarteisiinkaan. Hän tekee kaiken, mitä hyökkääjänä pelaava jääkiekkoilija voi tehdä. Siitä asti kun Sundin aloitti Torontossa, on hän pikkuhiljaa voittanut skeptisimmätkin Leafs-kannattajat puolelleen. Monet eivät halunneet alkuaikoina, että mies kantaisi edes kapteenin viittaa, nyt sekin tehtävä on jo itsestään selvyys. Kuten tässä on aiemmin todettukin, Sundin oli Olympiakullan jälkeen, ellei paras pelaaja NHL.n runkosarjassa, niin ainakin parhaita. Jos hän jatkaa siitä mihin jäi, ja voi olettaa että jatkaa, niin Torontossa voidaan aloittaa playoff viivan metsästys rauhallisin mielin jälleen. Sundinin ketjukavereina haluaisin nähdä jo alkukaudesta Jeff O'Neillin, etenkin nyt, kun Maurice seisoo penkin takana. O'Neill on kuitenkin pelannut parhaat kautensa juuri Carolinassa. Kuulemani mukaan O'Neill ja Maurice ovat keskustelleet asiat selviksi, ja ovat täysin samoilla linjoilla, O'Neillin on jätettävä miestä väkevämmät vähemmälle, ja pudotettava kauden alkuun mennessä rasvaprosenttiaankin. Kyllähän O'Neill vaikutti hieman rapakuntoiselta viime kaudella, ja toivottavasti ne typerät ja laiskat kakkoset ovat historiaa. Uskon, että Maurice saa alusta lähtien Jeffistä revittyä irti kunnon suorituksia. Toisella laidalla voisi ajatella jopa Tuckeria, tosin se tarkoittaisi, että Sundinin pitäisi hoitaa entistä enemmän puolustustehtäviä. Senkin homman Sundin tosin taitaa halutessaan erinomaisesti. Tuckeria en nimittäin ole koskaan pitänyt kovin oivana pelaajana oman viivan sisällä, miehet karkailevat iholta luvattoman usein, ja merkkauspelaaminen ei vakuuta. Eikä Ponikarovskyä voi unohtaa vieläkään kuvioista, vaikka Quinn saikin lähteä. Sen verran Michael Pecasta, että odottaisin jo runkosarjaan ainakin ACC.ssä pelattaviin otteluihin kovaa panosta. Yleensä Toronton kotiareena sytyttää nämä uudet pelaajat. Jostain syystä kaikki vierasmatsit runkosarjoista, joita olen Pecalta nähnyt menneiltä kausilta, ovat menneet kaverin kohdalta hieman ohi. Ilmeisesti asenne ja motivaatio ei ole ollut tarpeeksi kohdallaan reissuilla. Toivottavasti siihen saataisiin muutosta Leafseissä. Pudotuspeleissä Peca onkin sitten korvaamaton pelaaja, hän oli itseasiassa ajoittain menneen kauden pleijareiden paras pelaaja.
Leafsien tilanne näyttää hienolta. Puolustuspaketti on todella kovan oloinen paperilla. Top nelonen Kubina, McCabe, Kaberle, Colaiacovo kestää vertailun melkein minkä tahansa joukkueen kanssa. Toivomuksena olisi, että McCabe pelaisi puolustussuuntaan samanlailla, kuin viimeiset n.20 matsia menneellä kaudella. Selvästi McCabe keskittyi paremmin oman maalin varjelemiseen runkosarjan lopulla, eikä vaan kiekon ylös vientiin, ja pelin rakentamiseen. Virheitä ei hänen kohdallaan tullut myöskään niin paljoa kuin aiemmin, jos jatkaa siitä mihin jäi, hyvältä näyttää. Kun näihin pakkeihin lisätään Gill maalinedustapeliin, (joka toivottavasti kovenee hieman viime kauteen verrattuna, oli lähinnä naurettavaa seurata sitä nössöilyä häkkien edessä joissakin 05-06 matseissa), White ja Harrison sekä Belak, niin saadaan taatusti toimiva kokonaisuus aikaan. Rohkeana ehdotuksena voisi heittää ilmoille, että Whiteä voisi peluuttaa jopa laitahyökkääjänä, kaveri on vielä nuori, pitää kiekkoa lavassaan itseluottamusta uhkuen, ja pelaa hienosti offensiivisesti. Saattaa mahtua kyllä jopa kuuden pakin joukkoon, riippuu siitä hakeeko Maurice fyysisyyttä, vai taitoa. Belakhan pelaa Mauricen mukaan tästä lähtien vain puolustajan tonttia, joten häntä varmaan peluutetaan kovissa otteluissa sitten enemmän. Ja Colaiacovohan vakuutti jo huikealla tavalla, hän on valmis raskassarjalainen, mies ei väistele ketään tai mitään. Puolustuspaketti vaikuttaa valmiilta, ja kaiken lisäksi nämä nuoret pakit ovat todella lupaavan tuntuisia. Raycroftin pitää nyt uudessa maalivahtivalmennuksessa saada itsensä rookie-kauden tapaiseen iskuun. Maalivahti tilanne näyttää ainakin mielenkiintoiselta, Aubin esimerkiksi pelasi huikeita matseja loppukaudesta, ja kyttää taatusti mahdollisuuksia vesi kielellä puskissa. Tellqvististä ei ole pitkällä aikajanalla ykkösmaalivahdiksi, mutta Raycroftista siihen saattaa Torontossa olla.
Olivatpa Mauricen ja uuden Leafsin tulokset ja suoritukset mitä tahansa, niin Domia, Belfouria ja Pat Quinniä tulee oikeasti ikävä. Olin jopa liikuttuneessa tilassa, kun seurasin herra Quinnin viimeisiä lehdistötilaisuuksia sinivalkoisten edustajana. Mauricella on suuret saappaat täytettävinään, saa nähdä miten hän selviää ensimmäisistä Toronton median vyörytyksistä. Pat Quinn selvisi kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä ja tapauksista ihailtavalla itseluottamuksella ja rennolla asenteella.
Ja ai niin, Leafs-kannattajien ei varmaankaan tarvitse paljoa sarjataulukkoa pähyillä tulevaisuudessa. Mauricen silmäpussit varmasti kertovat hyvin pitkälle sen, meneekö Torontolla kivasti, vai ei niin fantsusti;)