Todella tärkeä voitto monella tavalla. Tampalla oli seitsemän kotiottelun voittoputki pudotuspeleissä, se rikottiin ja samalla varastettiin sarjan kotietu takaisin. Seuraavaksi pitäisi pystyä rikkomaan tuo Vasilevskin käsittämätön saldo pudotuspeli tappion jälkeisissä peleissä. Tällä kertaa Toronto pystyi käyttämään hyvän ensimmäisen erän hyödykseen ja teki pelin avausmaalin. Maalin jälkeen Mario Lyubushkin ottaa jäähyn ja hetken aikaa taas ihmetellään, että sinnekö se momentum nyt sitten katosi. Mitä vielä, jäähyn loputtua Toronto pääsee 3v1 vastahyökkäykseen ja tilanne ajautuu oikealle Lyubushkinin lapaan, kun Sergachev, maalivahti ja kaikki katsojat odottavat että puukätemme heittää kiekon salamalogoon, niin Mario päättääkin odottaa rauhassa, että Tampan pelaajat ovat oikeilla paikoillaan ja heittää rauhallisesti täydellisen syötön Blackwellin lapaan, joka saa putata kiekon tyhjään maaliin. Nämä on niitä ns. voittavia suorituksia, jollainen nähtiin myös David Kämpfiltä toisessa erässä. Kun pääosa sarjasta on haettu aivan liian täydellisiä laukauksia Vasilevskia vastaan, niin Kämpf yllättää miehen ihan tavallisella laukauksella.
Jos tähän asti peli oli pysynyt pääosin, vain ykkösketjua lukuun ottamatta tasaisesti Toronton näpeissä. Niin momentum alkoi hiljalleen kääntymään Tampa Baylle. Justin Holl oli Justin Holl. Pinchaa yliaggressiivisesti hyökkäys sinisellä ja päästää Hagelin irti, jota seuranneesta alivoimasta Tampa pääsee mukaan peliin. Toki isot miinuspisteet pitää antaa myös alivoimalla keskialueella jäätyneelle Kerfootille. Täysin turha alivoima, virhe ja Hagelin täydellinen laukaus. Peli on 3-1. Tässä kohtaa jokainen sinistä joukkue... Eikun valkoista joukkuetta kannattanut, miksi nämä vastustajat pelaa meidän pelipaidoilla joka pelin? Joka tapauksessa momentum kääntyy ja Tampa saa paremmin painetta aikaan. Kolmas erä pelattiinkin pääosin Maple Leafs päädyssä, josta heitettiin norsukiekkoa keskialueelle. Toronto pystyi kuitenkin pitämään Tampan pääosin pois tekopaikoilta ja käytti kiekon kerran rimassa ja tolpassa. Ondrej Palat sai laukauksen ohi hyvän pelin pelanneen Campbellin ja kun parin gamesaverin ja yhden alivoiman jälkeen putattiin pari kertaa kiekko tyhjiin niin peli olikin 5-2.
Tärkeä voitto, ei kaunis voitto, eikä mitään superpeli, mutta kotiin grindattu tärkeä pudotuspelivoitto. Nämä pelit ovat aiemmin kääntyneet turhaan vastustajalle, mutta nyt pakka pysyi hyvin kasassa. Toki tuollaista erää mikä tuo kolmas oli ei voi kovin monta kertaa pelata.
Parannettavaakin jäi. Ylivoima ei ole todellakaan toimi samalla tavalla kuin runkosarjassa ja toivoisinkin, että siihen tehtäisiin pieniä säätöjä. Matthews pääsee ampumaan lähinnä noita matalan prosentin rannelaukauksia vasemmalta, eikä maalin eteen saada oikein kiekkoja. Ryhmitys pitäisi välillä kääntää niin että Marner ja Matthews olisivat vastakkaisilla laidoilla tai laittaa jopa Marner bumperiksi päätyyn, jolloin Nylander olisi vasemmalla. Tavares voisi hakea painottoman laidan kanssa irtopaloja maalilta, joita sinne pyrittäisiin toimittamaan. Nyt on turhaan haaveiltu Marnerin tarjoilevan kiekon ristiin Matthewsille, tämä ei onnistu. Jolloin olisi parempi hakea onetimereita Ovin ja Stamkosin tyylillä, samalla tuota Tampan nelikkoa voidaan vähän sekoittaa. Ja Justin Holl, älä pinchaa, jos näyttää hyvältä ja ehkä kannattaisi. Älä pinchaa, ei varsinkaan 3-0 tilanteessa. Matthewsin on oltava neljännessä pelissä parempi ja Bunting pelasi todella heikon pelin, jonka takia tippuikin kolmannessa erässä nelosketjuun.
Alivoima oli nyt parempaa. Campbell on pelannut hyvällä tasolla ja Toronto on edelleen parempi 5v5 pelissä. Syvyysosasto toimii ja aiheuttaa Tampalle ongelmia. Mikheyev, Kämpf, Kerfoot, Engvall, Blackwell ja Spezzaltakin nähtiin hyviä väläyksiä. Brodie on mies, josta kirjoitetaan joskus vielä lauluja. Holl ota hänestä mallia.