Top 5 kouluaineet (80- ja 90-luvun koulussa)
1. Äidinkieli ja nimenomaan ainekirjoitus
2. Englanti
3. Yhteiskuntaoppi
4. Historia
5. Liikunta
Henkilöhistoriani tuntien listalla pitäisi olla myös musiikki, mutta siitä en koskaan erityisesti pitänyt, vaikkei se ollut vastenmielistäkään. Ei vain joku nokkahuilun soittaminen napannut, vaikka laulaa osasin melko hyvinkin. Ja ainakin omina kouluaikoinani musiikin opetuksessa välteltiin hyvin taitavasti populaarimusiikkia. Joskus harvan kerran pidettiin levyraatia ja toin sinne Mötley Crüe'tä ja Hanoi Rocksia.
Äidinkieli ja ainekirjoitus on varmaan aika selvä valinta ykköseksi minut tuntien. Ylioppilasainekin lähti aikoinaan 96 pisteen laudaturina ja palasi samanlaisena takaisin. Myös englanti oli kivaa, ja nimenomaan siksi, että siinä tutustuttiin myös kulttuuriin. Samat voisi sanoa oikeastaan ruotsista ja saksasta, yleisesti kielet olivat mukavia. Yhteiskuntaoppi ja historia olivat nekin todella kiinnostavia, koska niissä selitettiin yhteiskuntaa ja koko maailmaa. Todella tärkeitä aineita.
Listalle pääsi myös liikunta. Se lienee aine, jossa opettajan persoona on tärkein. Ala-asteella liikuntaa opettivat luokanopettajat, ja minusta he olisivat voineet tehdä sen paremminkin. En oikein innostunut, enkä tuntenut olevani hyvä. Mutta yläasteella kaikki muuttui, kun liikunnanopettajana oli ihan oikea jalkapalloilija. Hän osasi innostaa ja kannustaa, ja aloin tykätä liikunnasta.
Pelasimme jalkapalloa niin paljon kuin oli mahdollista. Talvella pelattiin sisällä. Joistain telinevoimisteluista sun muista pakkopullista opettaja sanoi, että "Vedetään nyt nämä tästä äkkiä, eivät nämä minuakaan niin paljon kiinnosta, sitten päästään pelaamaan taas futista". Opettajalla oli myös hauska tapa verrata meitä kuuluisiin jalkapalloilijoihin. Muistan kun tunaroin kerran puolustuspäässä, niin opettaja sanoi virne naamallaan "Ihan kuin Guido Buchwald, hidas mutta kankea". Mutta kehujakin tuli, kun tein maalin niin opettaja leikki urheiluselostajaa ja huusi "Sieltä lähti kanuuna ihan kuin Lothar Matthäusilta". Liikuntatunneilla olikin todella hauskaa, siellä viihtyivät kaikki. Tuo opettajan huumori oli niin osuvaa. Lentopallostakin hän sanoi naureskellen, että "Tämä on nyt surkeinta lentistä mitä olen nähnyt, joten eiköhän pelata ensi kerralla futista, sitä te osaatte."
Jos listattaisiin vain yläasteen ja lukion aineita, niin liikunta olisi todennäköisesti listan kakkosena tämän opettajan takia. Ja kakkoseksi se jäisi vain siksi, että kirjoittamisessa olen ollut aina parempi. Mutta tämä liikunnanopettaja oli kouluaikani tärkein opettaja. Hän on ehkä suurin syy, miksi liikunta alkoi maistua minulle ja urheilu alkoi kiinnostaa ylipäätään, vaikka penkkiurheilussa isäkin on ollut tärkeä, kun alkoi viedä peleihin. Mutta yo-juhlien jatkoilla sitten kiitin tätä liikunnanopettajaa, että hän innosti minut urheiluun. Se kuulosti kuulemma mukavalta, ja hänkin sanoi, että nähtävästi hän on sitten onnistunut. Näin jälkeen päin katsottunahan tuo oli ihan valtava elämänmuutos.
Eli kyllä niitä hyviäkin liikunnanopettajia on. Tämä kaveri teki keskenään hyvin eritasoisista pojista ja nuorista miehistä sellaisen porukan, joka viihtyi liikunnan parissa. Joistain meistä hän teki vielä kovia penkkiurheilijoitakin futistarinoillaan. Vaikka porukasta ei ammattiurheilijoita tullutkaan, vain muutama divaripalloilija, niin mielestäni liikunnanopettaja ei olisi voinut tuon paremmin onnistua. Kaikilla meillä on varmasti hyvät muistot siitä ajasta.