TPS:n urheilujohto ei ole alkuunkaan tajunnut, että menestyvässä joukkueessa pitää olla permanentti, joka jatkaa useamman kauden eikä niin, että joka vuosi rakennetaan koko paska alusta lähtien uudelleen ja todetaan kauden päätteeksi, että vtuiksi taaskin meni, muttei kuitenkaan ollut urheilujohdon vika.
Lainaus toisesta ketjusta.
Mutta kyllä. Jos nyt puhutaan itse päätuotteesta, eli edustusjoukkueesta. Niin Tommi Miettisen onnistumisesta parin kauden otannalla on jo lähes kaikki sanottu. Mutta kerran päätös on tehty sitoutua Miettisen mukana tuomaan pelilliseen identiteettiin, niin mennään sitten sillä vielä ainakin pari vuotta, menköön miten menee (varsinkaan kun ei ole rahaa potkia poiskaan). Ei voi olla niin, että vuoden-kahden välein otetaan edustusta vetämään aina aivan eri koulukunnan päävalmentaja, ja ihmetellään samalla pelaajamateriaalin sopivuutta kulloiseenkin systeemiin.
Ei voi kuin ihalla vaikkapa KalPan toimintaa jatkumon ja pitkäjänteisyyden osalta. Siellä ollaan menty jo Pekka Virran ensimmäisestä aikakaudesta alkaen tunnistettavalla identiteetillä, joka heijastunut koko organsaation toimintaan junnupoluista ja pelaajarekryistä lähtien. Aina otettu tilalle uusi valmentaja, joka jatkaa aiempaa perintöä omin lisämaustein. Kokonaisuudessa kuitenkaan mikään ei muutu, ja hallin siivoojakin tietää mitä KalPalainen jääkiekko edustaa.
Toista se on ollut Turussa. Vaikea on ollut saada viimeisen parinkymmenen vuoden aikana otetta siitä, mitä TPS haluaa urheiluseurana olla. Poukkoillaan Kaskisen julistelätkästä Ahokkaan prosenttikiekkoon, ja siitä taas hennolla siirtymällä Miettisen kiekkokontrolliin. Välillä on jopa sanottu, että uusi päävalmentaja peluuttaa tismalleen edellisen valmennuksen lätkää, vaikka seuraaja ei ole eläissään luonut yhtään siihen liittyvää harjoitetta urallaan (Suikkanen/Leime). Tietysti vielä tasaisin väliajoin räjäytetään koko pelaajarunko palasiksi, ja toivotaan parasta.
Moni on vaatinut, että Miettisen pitäisi sopeuttaa omaa pelikirjaansa suhteessa pelaajamateriaaliin. Varmasti sen puolesta olisi mahdollista tehdä jonkun verran viilauksia, mutta vain rajallisesti. Sopii kysyä, miksi ollaan ylipäätään päädytty Miettisen kaltaisen valmentajan palkkaamiseen, mikäli ei haluta pelata sitä kiekkoa, josta hänet on tunnettu, ja jonka hän parhaiten hallitsee.
Jos puhutaan itse pelistä. Niin puolustuspelaamisen kehittämisen kanssa ollut eittämättä haasteita. Kuitenkin se, mitä itse eniten kaipaisin Miettiseltä, olisi jopa kiekkokontrollin vieminen nykyistä pidemmälle. Se heijastuisi tietyiltä osin myös puolustamiseen. Miettisen kiekon näkyvin ulottuvuus on kiekon hallinta, kuten kaikki tiedämme. Silti usein tuntuu, että kiekon pitäminen ei ole Tomalle mikään itseisarvo. Vaan se, että päästään mahdollisimman nopeasti hyökkäämään. Siinä missä vaikkapa Pekka Virran ajatusmaailmassa pyritään hallitsemaan kiekon kautta pelin virtailua täydellisesti, Miettisen kiekossa näin tapahtuu vain osittain. Tämä on monen mielestä varmaan sitä paljon puhuttua
vauhtikiekkoa, vaikka uskallan väittää, että Virran kiekko, jos jokin, oli sitä parhaimmillaan sanan varsinaisessa merkityksessä, nyanssi-eroista huolimatta.
Kun pelikirjaan löytyisi toisteinen maltillisempi vaihde lisää, niin tuskin omissa aivan kuluneen kauden kaltaisesti tulisi enää soimaan, eikä joukkueen suoritustaso olisi välttämättä niin riippuvainen pelaajamateriaalista, esimerkiksi pakiston liikkuvuuskysymyksessä. Siihen suuntaan Miettisen on ajatteluaan vietävä, mikäli haluaa olla joskus aikuismaisempi, voittava kiekkokontrollivalmentaja Liigassa à la Tapola, Niemelä, Jaloset ja kumppanit. Mutta Toma selvästi haikailee olevansa jotain muuta, kuin perinteinen Meidän Pelin valmentaja. Kaikkien ei sitä tietenkään pidä ollakaan, mutta vaikeaa on Liigan tasoisessa yltiötaktisessa sarjassa menestyä, mikäli pelataan noin naiivisti 45 peliä kaudessa. Parissa kaudessa pelillisen kehityksen ollessa kokonaiskuvassa lähinnä marginaalista.
www.apu.fi