Onko tässä modernissa tavassa ideana se että pakit osallistuvat esimerkiksi rintamahyökkäyksiin helpommin hyökkääjän paikalla, jos saadaan nopea kääntö. Tai paikan tullen kuljetetaan kiekko vaikka syvään ja jäädään kamppailemaan hyökkääjän paikalle ja saatetaan yhtäkkiä löytää itsensä vaikka maskimiehen paikalta. Näitähän Jesse Pulkkinen on harrastanut maajoukkue- ja seurapaidassa.
Tuohon kai voi vastata omalla ymmärryksellä (vajavainen, tiedän), että kyllä ja ei. Pelityyli perustuu kyllä ihan lajityypin mukaiseen rakenteeseen kaikessa, ihan niin kuin mikä tahansa jo oleva tai ollutkin pelityyli, näin ymmärrän.
Mikä siinä vaikuttaa minun silmin olevan toisin, on voimakas kiekollisuus pyrkimys pitää aloite käsissä koko ajan, vaikka mitään rumputulilätkää se ei tarkoitakaan.
Tuota edellyttää keskialueen voitto ja siitä pelin tuotto ja jatkumo omiin tai hyökkäykseen.
Samoin ymmärrän niin, että tuo pelipaikattomuus (nimenä kyllä harhaan johtava) ideana tarkoittaa, että nykypelin toisessa merkittävässä alueessa ns. pienen alueen pelissä pelaajalla on aktiivisuus velvoite (paikallisen ylivoiman luonti) riippumatta ns. pelipaikastaan. Toisteisena tämä tarkoittaa, että viisikossa jokainen ymmärtää ja tiedostaa ottaa sen roolin viisikossa minkä peli vaatii. Tämä sama pätee, myös aloitusten jatkopeliin, olipa aloitus mistä pisteestä tahansa tai voitti tai hävisi sen.
Jos nyt miettii missä se nykypelistä eniten poikkeaa, niin kiekottoman pelin vaateessa ja tilanteiden hahmottamisessa jotta kykenee edistäviin valintoihin. Kaikessa muussa vaateessa ei ole mitään poikkeavaa nykyvaateista. Ihan samaan lätkään perustuvaa lätkää se edelleen on, mausteet vaan on toisin.
Eli on tilanteita, jossa Jesse menee ja Jesse tekee, mutta ihan yhtä usein tilanteita, ettei Jessen kannata mennä, vaan valita toisin sama koskee koko kulloistakin viisikkoa kaukalossa.