Pelillisesti suunta on ollut hyvinkin pitkään hakoteilla. Joulutauko häämöttää, runkkaria puolet takana, koutsi nyt usean vuoden organisaatiossa ja edes keskialueen ylityksiä tai rintamahyökkäyksiä ei saada kuntoon. Ylivoima on myöskin liigan heikoimpia, suuri osa avainpelaajista alisuorittaa ja kurittomuuden ja huolimattomuuden takia takaiskumaaleja on isketty molarien esityksiin nähden paljon. Mä en tiedä onko vika mussa vai missä, mutta omaan silmääni pelillistä parannusta ei ole osunut.
Lisäksi pakko tarttua tuohon parin matsin vaikeaan maalintekoon. Herra paratkoon, me olemme vasta sijalla 10. tehdyissä maaleissa ja maalikeskiarvo on jopa melkoisesti Hanlonin aikaa heikompi. Syitä tähän löytyy monesta suunnasta, mutta mikään muutaman matsin kestänyt vaikeus tuo ei ole.
Olen samaa mieltä pitkistä projekteista. Nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana parhaiten ovat menestyneet ne joukkueet, joissa joukkue on valmentajansa näköinen. Yleensä tämä on vaatinut parin vuoden rakennusprojektia ja molemminpuolista kasvua.
Mikään projekti ei kuitenkaan saa olla ikuinen, vaan joskus pitää myös vetää henkeä ja katsoa missä mennään. Tällä hetkellä me menemme Lämsän projektin viimeisen kauden viimeistä runkkarin puolikasta. Pelilliseen ilmeeseen en kuitenkaan itse ole millään tasolla tyytyväinen, vaan koen joukkueen jopa taantuneen pelillisesti. Yksi syy tähän voi hyvin olla se, että joukkuetta lähdettiin tälle kaudelle rakentamaan hieman eri suuntaan kuin aiemmin.
Jossittelu itsessään on melko turhaa. Ässiä en kuitenkaan halua pitää tässä minään esimerkkinä, sillä kyseessä oli lähes vertaansa vailla ollut uroteko koko palloilumaailmassa. Kerran sadasta tuo uhkapeli tai olosuhteiden pakko tuottaa tuollaisen tuloksen, mutta yleisesti ottae kausi ei pääty torijuhliin.
Meillä on nyt monivuotisen valmentajaprojektin viimeinen kausi menossa. Sama kausi tuppaa olemaan myös seuran viimeinen kausi kotimaisessa sarjassa. Jos joskus tulosta on tultava, se on nyt. Tämän kauden jälkeen uutta mahdollisuutta ei enää tule ja on aloitettava uusi projekti.
Jotta soppa olisi vielä parempi, on nykyinen alennustila osittain seurausta Hjalliksen toimista. Hän jätti 2000-luvun tärkeimmän työntekijän lähdön paikkaamatta ja hoiti itse rakennusprojektia samaan aikaan kun kävi erittäin suuria neuvotteluja hallikaupasta ja loikkauksesta toiseen sarjaan. Tuloksena on joukkue, joka ei pysy pitkään seurassa olleen valmentajan näpeissä, joka on rakennettu hyvin yksipuolisesti ja kyntää pelillisesti syvissä ojissa.
Tätä olen yrittänytkin ja sen takia puhuin hyvin varovasti tuon pienen voittoputken aikana. Peli itsessään kertoo nykytilasta enemmän kuin tulos.
Toimisto ei missään nimessä pääse puhtain paperein. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain sen takia valmennus tai pelaajat saisivat synninpäästön. Tässä vaiheessa projektia tuolla rosterilla pitäisi selkeistä puutteista huolimatta pystyä parempaan.
Aina voidaan miettiä munaa ja kanaa, mutta tämän sotkun keskellä mä en näe tuota hedelmällisenä. Jos taksikuski heittää sut Kampin sijaan Keravalle, niin paskaa duunia se suhari on tehnyt. Siinä ei paljoa lämmitä suharin itkut hajonneesta GPS:stä ja korjaamattomasta lämppäristä. Työnantaja on tehnyt huonoa duunia auton kanssa, mutta sen takia ei pitäisi vain nyökytellä työntekijän virheen edessä.
Suurin virhe tehtiin jo silloin, kun päätettiin ettei Filppulaa korvata ja kausi mennään parilla Eaves-Teräväinen. Siis kaksikolla, joista toinen on jatkuvasti saikulla ja toisella ei hyviä näyttöjä liigasentterin roolista ole ja jolla on junnukisat edessä.
- Kurtis Mclean, HIFK. Teki liigasopparin, tosin HIFK päästi sitten muualle. Olisi ollut silti signattavissa jos sentteriä olisi tuolloin etsitty.
- Francis Paré, TPS. Oli (Kroatiassa aloittaneen) Willsien kaveri tai ei, mies tosiaan värvättiin Liigaan täksi kaudeksi.
- Mika Pyörälä, Kärpät. Lähtökohtaisesti palasi omaan seuraansa, mutta silti palasi meidän kanssa samaan sarjaan ja olisi ollut mitat täyttävä.
Tuossa nyt on kolme sellaista nimeä, jotka olisivat menneet ykköseen ja jotka sainattiin Liigaan. Lisäksi tietyistä Ruotsiin menneistä pelaajista olisi aivan varmasti voitu kilpailla, AHL-jatkopahvin tehneistä puhumattakaan. Näitä ei tosin edes yritetty hakea, vaan luettiin Eavesiin ja Teuvoon.
Jos sitten listataan niitä senttereitä, jotka olisivat vahvistaneet Jokereita, olisi se lista ollut aika saatanan pitkä. Listaan nyt kuitenkin pari.
- Matti Kuparinen, HIFK. Ok, mies on telakalla nyt ja alisuorittanut läpi kauden, mutta olisi ollut vähintäänkin kohtuullinen kakkonen jos Eavesia olisi kaavailtu ykköseksi. Eavesin lopettamispäätöksen takia olisi ollut vieläkin arvokkaampi.
- Niclas Lucenius, TPS. Mestiksen perusteella kunto oli kohdillaan ja suostui jopa tryoutilla tulemaan Liigan häntäpään joukkueeseen. Luonnollisesti tuo soppari tehtiin vasta meidän tryouttilaisen epäonnistuttua, joten siimaa olisi ollut.
- Corey Elkins, HIFK. Hieman mietin tätä jopa ykköskategoriaan, mutta jatkosopparia kesällä julkistaessa mies ei sitä vielä aivan ollut. Tuskin kuitenkaan vajaan parinkymmenen matsin jälkeen omasi niin suurta petosydäntä, että tänne sopparia ei olisi voinut tehdä.
Tulijoita olisi ollut jopa ihan Liigaan päätyneistä jätkistä asti. Nämä kuitenkin kaikki menivät kilpailijoille ja me emme edes taistelleet heistä idioottimaisen toiveajattelun takia. Aivan turha on syyttää kuivia markkinoita, jos kesäkuun alussa ykkössentteri siirtyy muualle. Vaikka suurella osalla kärkiäijistä jo tuolloin on pahvi taskussa, niin jopa sen jälkeen kovia tekijöitä on naarattu Liigaan.