Ajattelin, että otan riskin katsoessani Lämsän ketjua. Mutta mitä vielä... tulin oikein hyvälle tuulelle tästä keskustelusta. Harmi, että voi vain peukuttaa, sillä nauru- hymiö olisi moneen kommenttiin varsin paikallaan. Kun tunteista (erityisesti miesten kesken) puhutaan, niin onneksi isien muinaiset neuvot pojilleen: "Jos sulle vittuillaan, niin lyö! Lyö ensin, äläkä jää odottamaan toisen lyöntiä! Miehet ei itke, kuin vain silloin kun the Joukkue on voittanut mestaruuden. Vapaus on on hippien hommia! Se, joka vitsaa säästää - vihaa lastaan! Isä, tai valmentaja, joka ei saa katrastaan kuriin on vain löysä P. jne" ovat käymässä hieman vanhanaikaisiksi, kun maailma menee eteenpäin.
Mutta meillä ihmisillä on evoluution kehityksestä huolimatta "liskoaivoissamme" tarpeelliset tunteet. Tunteet, jotka me ajattelussamme niin usein sotkemme itse ajatteluun, ja sitä kautta ajattelun logiikkaan. Eli, Lämsä herättää vähintäänkin tunteita, vaan kovatkaan tunteet eivät tunnu herättävän Lämsää. Harmillista, vai hieno juttu?