Pari pointtia esiin siitä, miltä Lämsän kiekko on omaan silmään näyttänyt tähän mennessä, vertailukohtana viime kausien Lukko ja näkökulmana lähinnä avauspelaaminen.
Mielenkiintoisia näkemyksiä ja ennen kaikkea selkeästi esitetty. Tässä on muutama huomio aiheesta.
Puolustusalueen kiekollinen peli on selkeimmin muuttunut asia Lukon pelisapluunassa verrattuna viime kausiin. Etenkin syvällä omalla alueella oltaessa Lukon pelaajille on annettu täydet luvat luopua kiekosta toimittamalla se purkuna keskialueelle.
Puolustusalueen puolustuspeliähän on vaikea tunnistaa Virta-Virtanen akselilta. Silmiinpistävää on Lukon keskittyminen oman maalin ja sinne tulevien vetojen blokkaamiseen. Virran aikana välillä pyörittiin miehen perässä kokonaisia ympyröitä puolustusalueella. Nyt Lukko menee alkukauden jälkeen yhä selvemmin puolustamaan omaa maalia todella selkeään ja tunnistettavaan muotoon, jossa maalia puolustetaan koko viisikon voimin vahvasti roolitettuna. Kiekkoa ei pyritäkään heti riistämään vaan peliajatus lähtee selvästi oman maalin suojaamisesta. Tämä on mielenkiintoinen ja todella helposti nähtävissä oleva muutos puolustusalueen puolutuspelissä.
Ensisijaisesti kenttä pyrkii estämään vetojen pääsemisen edes maalille asti. Harvey on maalivahdiksi suhteellisen pienikokoisena ja ennen kaikkea taitavana maalivahtina hyötynyt tästä ensimmäisten kierrosten jälkeen valtavasti. Tällä tavalla puolustettaessa on helppo ennustaa hänelle oivallista kautta, kuten parit nollapelit jo putkeen antavat ymmärtää. Alun matseissa hän jäi välillä vähän yksin ja tuloksetkin olivat vain keskinkertaisia.
Alussa Lukko luopui puolustusalueella kiekosta aivan liian helposti. Se näytti ensimmäisten kierrosten aikana jopa huolestuttavalta. Siinä oli merkkejä roiskimisesta, jopa jonkinasteisesta paniikista luopua kiekosta. Pienessä tilassa ei tehty kontrolloitua päätöstä vaan kiekkoa vain painettiin laidan vieressä eteenpäin. Mielenkiintoista nähdä miten tuo puolustusalueen paineen purku tulee jatkossa kehittymään. Kiekko on vallan väline ja etenkin Virran aikana siitä ei haluttu luopua, ei sitten millään. Sinänsä hyvä asia ettei aikaa vietetä omalla puolustusalueella, mutta ei välttämättä ole vain hyvä asia, jos kiekko menetetään helpon purun seurauksena. Toisaalta oli Lukon kannalta melkoisin tuskastuttavaa menettää kiekko omalla alueella, jopa oman maalin takana, vastustajan nostetun karvauksen seurauksena. Tämä oli etenkin viime keväänä yksi pääongelmista, joka Lukon pelaamisessa oli ja kevätkaudella välillä siinä oli eväät syöty. Hyvänä puolena Lukko näyttää säännönmukaisesti kuitenkin pystyvän vähänkään helpomman paineen alta todella hyvään avauspeliin.
Lukon puolustus on äärimmäisen kiekollinen ja kiekkovarma. Sillä on todella mahtava variaatio avauksia, aivan oman maalin takaa ylempään viivelähtöön ja nopeisiin kääntöihin. Ristiavaukset ja ensimmäiset syötöt sekä lyhyet jatkosyötöt ovat erittäin kauniita. Jopa juniori-ikäiset näyttävät osaavan syöttää. Pelaajien taitotaso on jatkanut kehittymistään.
Omista kiekko pyritään tarvittaessa toimittamaan nopeastikin pois, ja hyökkäyspäädyssä usein kaikki kolme hyökkääjää muodostavat kiekon lähettyville tiiviin tuen. Tämänkaltaisessa ajattelussa kiekonhallinta ei sinällään ole prioriteetti, vaan se, missä kiekkoa hallitaan. Riskit oman alueen tai keskialueen kiekonmenetyksille halutaan minimoida, vaikka se vaatisi hetkittäistä kiekosta luopumista.
Kutakuinkin näin. Tuo hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen on myös selvässä muutoksessa. Etenkin esimerkiksi Repo näyttää olevan todella sähäkkä reagoimaan ja ensimmäiset potkut kohti kiekollista pelaajaa ovat olleet silmiinpistävästi terävämpiä. Tämä on osa tuota uudistunutta karvausta. Hän myös selvästi menee enemmän kohti maalia pelaamaan ja tuloksethan näkyvät tilastoista.
Omalla alueella otetaan todella vähän riskejä. Siinä missä Virran aikana kiekosta ei luovuttu mitenkään, niin Virtasen aikana pyrittiin nopeuttamaan suuntamalla peliä eteenpäin. Nyt Sihvosella oli kyllä pointti, että pahimmillaan tuo näyttää vain pystysuunnan peliltä vailla ajatusta. Alkukausi halutaan varmasti unohtaa, vaikka pelit välillä meni vähän halvallakin vähintään kohtuullisia elementtejä sisältävän esityksen jälkeen. Jääkiekko on pienestä kiinni ja kausi olisi voinut lähteä lapasesta, kovin kaukana se ei ollut heikon alun jälkeen. Ei peli vaadi välillä kuin huolimattoman korkean mailan ja se lähtee täysin lapasesta selkeän hallinnan jälkeen.
Tämä pystysuuntaus voi olla edessä taas, kun vastustaja alkaa muuttaa omaa pelaamistaan. Ensimmäiset kierrokset eivät Liigassa menneet todellakaan hyvin ja peli oli välillä melkoista kuraa juurikin tuon riskittömyyden hakemisen kautta. Nyt kun peli alkanut parantua ja tulokset myös, niin onhan tuossa hienoa nopeutusta ja selkeitä ajatuksia, miten halutaan pelata. Silti kaipaisin itse vielä enemmän kiekon hallintaa, jolla Virta menestyksensä sai. Ei siitä kiekosta täytyisi myöskään luopua liian helpolla. Tämä on mielenkiintoinen seurattava asia kauden aikana, miten peli elää ja miten kiekkoa hallitaan.
On myös mukavaa, että viime kevään umpisurkealle ylivoimapelille on tehty selkeytystä ja siinä näyttää olevan jopa muutama ajatus pelata kiekkoa maalin takaa syöttäen. Jopa maskiin on löytynyt välillä Lukolta pelaaja.
Lähes kaikki joukkueet ovat aktivoittaneet karvauspeliään merkittävästi, mikä on vääjäämättä johtanut trapin pelaamisen vähentymiseen.
Karvauspeli on kyllä aktivoitunut huomattavasti Liigassa ja siinä hyödynnetään Liigan yhtä selkeintä kilpailuetua: luisteluvoimaa, jossa CHL:n perusteella näytetään olevan laajalla rintamalla selvästi edellä muita. Trapin pelaamisen vähenemistä en ole liikaa havainnut, kyse on enemminkin tilanteesta. Lukkokin on kolmannessa näyttänyt ottaneen käyttöön johtoasemassa erittäin selvän keskialueen trapin, ainakin selvästi enemmän kuin aiempina vuosina tällä vuosikymmenellä.
- Vastustajat tekevät maalinsa suurilta osin suorilla hyökkäyksillä, usein Lukon hyökkäyspään menetyksen jälkeen.
Tässä näkyy erityisesti puolustusalueen puolustuspelin selkeä ja hyvä muutos, joka on johtanut siihen, että puolustusalueelle organisoitunutta Lukkoa vastaan on erittäin vaikeaa tehdä maalia.
Jätetään tämä tältä osaa tähän, vaikka aiheesta voisi tarvittaessa kirjankin kirjoittaa. Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan Lämsä lähtee peliä tästä kehittämään. Mielelläni otan vastaan myös muita näkemyksiä ja havaintoja, jos joku on tänne asti jaksanut lukea.
Tässä ei selvästi ole nähty vielä kaikkea. Olen tismalleen samaa mieltä, todella mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan peli lähtee kehittymään ja miten kiekolla tullaan jatkossa pelaamaan. Siinä voi lähteä vielä kauemmaksi kiekon hallinnasta tai sitten kehittää kiekolla pelaamista vielä enemmän. Lopulta sillä kiekonhallinnalla Lukko voitti. Olisi suotavaa, että siitä muodostuisi osa raumalaista kiekkoidentiteettiä.