Tämä on tällaista vanhan liiton painoluokkavalmennusta, jota todella painoluokkalajeissa harrastetaan ymmärrettävästi. Hirveästi tätä ei pitäisi soveltaa yleisurheiluun sillä kauden tärkeimpään kisaan piikataan levon ja elimistön herkistelyn kautta ja siihen sopii todella huonosti miinuskalorit. Tuloksena voi olla ikäviä yllätyksiä itse lajisuorituksessa etenkin jos tuo tehdään liian lähellä pääkilpailua.
Sivumennen sanoen, se ei aina olisi ihan järkevää niissä painoluokkalajeissakaan. Totta kai niissä täytyy tarkkaan huolehtia, että ollaan rajan alla, ja on edullista olla lähellä sitä rajaa, mutta löytyy urheilijoita, kenellä uskon että olisi varmasti ollut parempi ura, jos olisi otettu fiksussa kohtaa pikku aikalisä ja suosiolla treenattu itsensä yhtä luokkaa korkeampaan painoluokkaan. Sellaiseen, jonka raameihin mahtuminen on urheilijan kropalle ja ominaisuuksille luontevampaa, eikä vaadi sitä elimistön, suorituskyvyn ja ihan ääritapauksessa jopa hermotuksen sekaisin laittavaa armotonta painonpudotusta.
Ihminen jaksaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, kun se syö riittävästi, ihminen pysyy myöskin ehjänä paremmin, jos se ei ole väärällä lailla viimeiseen grammaan asti kiristetty, ja monesti harjoitusajalle löytyy suoritusta paremmin edistävä käyttökohde kuin päätoiminen painonpudotus (itsetarkoituksellisesta ulkoisesta kiinteytyksestä puhumattakaan). Tarkkaan pitää miettiä, mikä on omassa lajissa järkevää. Varsinkin naisurheilijoille katsojat tahtovat asettaa timmiysvaatimuksia sellaisissakin lajeissa, joissa se ei ole suorituksen suhteen kovin olennaista, ja jos urheilijalla ei ole tarpeeksi vahva pääkoppa, niin herkästi tuollaiseen paineeseen alistuvat ja haaskaavat voimavarojaan epäolennaiseen. Luulen, että monesti tuollainen katsoja ei myöskään edes ymmärrä, että jos näkisi saman "läskin" urheilijan paikallisessa marketissa, niin katsoisi että jumantsuikka miten tiukka mimmi.
Tämä viesti ei mitenkään aja takaa sitä, että jeejee antaa kaikkien kukkien kukkia, body positivity. Yhteiskunnallisesti laajemmin puolensakin siinä ajattelussa, mutta huippu-urheilussa suorituskyvyn pitäisi olla kaiken edellä. Tietyissä lajeissa ja tietyn tyyppisten urheilijoiden ei yksinkertaisesti kannata satsata siihen löysien pois ottoon. Sen sijaan jos sulla on röllykkä ja siitä on sun lajissa haittaa, niin huippu-urheiluun kuuluu siitä eroon hankkiutuminen järkevällä aikataululla ja metodilla.