Millähän tavalla tuo pudottaminen ratkaistiin? Morris oli tietysti selvä tapaus.
Siis Moser ei myöskään ylittänyt 4.55 metriä ja jäi tulokseen 4.40 metriä. Kaikki seiväshyppääjät, jotka ylittivät 4.55 metriä, pääsivät finaaliin.
Millähän tavalla tuo pudottaminen ratkaistiin? Morris oli tietysti selvä tapaus.
No Morrisin kanssa ainakin sillä, että 455 yritti kolme kertaa eikä pystynyt kertaakaan hyppäämään. Moseri taas meni yli vain 440Millähän tavalla tuo pudottaminen ratkaistiin? Morris oli tietysti selvä tapaus.
Katsoin myös äsken, että Moser ei päässyt kuin 440. Sitä rupesin vain ihmettelemään äsken kommenttisi perään, että pääsikö myös Moser 455 ja silti pudotettiin.Siis Moser ei myöskään ylittänyt 4.55 metriä ja jäi tulokseen 4.40 metriä. Kaikki seiväshyppääjät, jotka ylittivät 4.55 metriä, pääsivät finaaliin.
@BOL näkyy olevan, juuri juoksee…
Onko olemassa jotain tutkimuksia, joissa genetiikka löydetään vaikuttavaksi tekijäksi kestävyysjuoksumenestykseen niissä maissa, joissa sitä nykyään on? Tämä ei ole vittuilua, olen aidosti kiinnostunut onko sellaisia.
Nopealla googlauksella löysin muutaman vuoden vanhoja tutkimuksia, joissa todettiin, että Etiopian ja Kenian juoksumenestystä ei pystytä selittämään genetiikalla. Jotain puhetta maratoniin sopivista geeneistä yksilötasolla löytyi.
Tosiaan melko kovia nimiä jäi rannalle. Morrisilla tietysti homma kaatui tuohon loukkantumiseen.Sieltä jäi Sandi Morrisin ohella Sveitsin Angelica Moser ulos finaalissa.
Tuossa selitetään jotain painopisteestä kehossa. Korkeammalla auttaa juoksuun ja matalammalla uintiin. Lisäksi olen lukenut jotain pidemmästä ja joustavammasta akillesjänteestä joillain ihmisroduilla.
Katsoin myös äsken, että Moser ei päässyt kuin 440. Sitä rupesin vain ihmettelemään äsken kommenttisi perään, että pääsikö myös Moser 455 ja silti pudotettiin.
Lisätään vielä, että noi on kovia maahockeyssa. Intialla 8 olympiakultaa ja Pakistanillakin useampia. Mutta harvassa on ne lajit joista nämä kaksi maata vuolevat mitaleita.Urheilukulttuuri puuttuu koko alueelta (Intia & Pakistan) pl. kriketti ja kabaddi. Intiassa on painijoita ja nyrkkeilijöitä sitten.
Noihin maihin/vaikutuspiiriin lisäisin myös Bagladeshin, jossa kadabbi lienee suosituin urheilulaji. Tuo alue on sinäänsä jännä, kun todellinen huippu-urheilun musta aukko. Ihmisiä siellä (Intia, Pakistan, Bangladesh) elää noin 1,6 miljardia mutta hyvä jos heidän yhdistetty futismaajoukkueensa olisi edes veikkausliigajoukkueen tasoinen.Lisätään vielä, että noi on kovia maahockeyssa. Intialla 8 olympiakultaa ja Pakistanillakin useampia. Mutta harvassa on ne lajit joista nämä kaksi maata vuolevat mitaleita.
Potentiaalia olisi. Ikävä kyllä maassa nouseva nationalismi ja kilpailuasetelma Kiinan kanssa taitaa lisätä valtiollisia urheilupanostuksia. Vaikka maiden sotavoimat mittelevät voimiaan Himalajan kupeessa, löytyy urheilutantereelta perinteisempi tapa näyttää hauista naapurin suuntaan.Tuo alue on sinäänsä jännä, kun todellinen huippu-urheilun musta aukko.
Ei nuo muutkaan Himalajan/Kaakkois-Aasian maat kauhean menestyneitä ole. Siis yleisellä tasolla kun paikalliset lajit jätetään pois. Nepal, Bhutan, Myanmar, Thaimaa, Laos, Kambodza, Vietnam jne. Lisäisin koko tuon maailmankolkan tuohon mustaan aukkoon mukaan.Noihin maihin/vaikutuspiiriin lisäisin myös Bagladeshin, jossa kadabbi lienee suosituin urheilulaji. Tuo alue on sinäänsä jännä, kun todellinen huippu-urheilun musta aukko. Ihmisiä siellä (Intia, Pakistan, Bangladesh) elää noin 1,6 miljardia mutta hyvä jos heidän yhdistetty futismaajoukkueensa olisi edes veikkausliigajoukkueen tasoinen.
Tuohon yleisurheiluun liittyen, vielä kun puhutaan näistä lajeista, joissa ei tarvitse olla nälkiintynyt pulkannaru, niin keskimäärin varsinkin suomalaiset pääasiassa näyttävät hieman enemmän "pullamössöltä" kuin kilpakumppanit.
Thaimaalla lienee kulta näistä kisoista Taekwondosta. Vietnamilla taitaa olla kulta ja yksi hopea Riosta. Väkilukuun suhteutettuna tuo ei ole paljon, mutta raa'asti mitaleja tuijottamalla näiden menestys on ollut esimerkiksi Suomea parempaa. Kysyin kerran Suomessa asuvalta vietnamilaiselta kaveriltani mikseivät he ole pärjänneet paremmin urheilussa ja syiksi hän kertoi samantyylisen urheilunationalismin ja kulttuurin puutteen ihan seuratasollakin. Fyysisiä ominaisuuksia myös hän esitti, mutta mielestäni Japani, Kiina ja Etelä-Korea osoittavat että monissa lajeissa se ei ole ratkaiseva tekijä, vaan valmennus ja ammattimainen ote urheiluun junioreista asti ratkaisevat enemmän.Ei nuo muutkaan Himalajan/Kaakkois-Aasian maat kauhean menestyneitä ole. Siis yleisellä tasolla kun paikalliset lajit jätetään pois. Nepal, Bhutan, Myanmar, Thaimaa, Laos, Kambodza, Vietnam jne. Lisäisin koko tuon maailmankolkan tuohon mustaan aukkoon mukaan.
Totta, ehkä Thaimaan ja Vietnamin olisi voinut osittain laskea tuosta listasta pois. Niin sanotuissa suosituissa lajeissa, joita harrastetaan ympäri maapalloa, on kyllä menestys silti melko vaatimatonta. Ja nuo Myanmarin, Nepalin, Bhutanin, Laosin ja Kambodzan tyyliset maat ovat juuri näitä joissa ei ole käytännössä kilpaurheilukulttuuria lainkaan.Thaimaalla lienee kulta näistä kisoista Taekwondosta. Vietnamilla taitaa olla kulta ja yksi hopea Riosta. Väkilukuun suhteutettuna tuo ei ole paljon, mutta raa'asti mitaleja tuijottamalla näiden menestys on ollut esimerkiksi Suomea parempaa. Kysyin kerran Suomessa asuvalta vietnamilaiselta kaveriltani mikseivät he ole pärjänneet paremmin urheilussa ja syiksi hän kertoi samantyylisen urheilunationalismin ja kulttuurin puutteen ihan seuratasollakin. Fyysisiä ominaisuuksia myös hän esitti, mutta mielestäni Japani, Kiina ja Etelä-Korea osoittavat että monissa lajeissa se ei ole ratkaiseva tekijä, vaan valmennus ja ammattimainen ote urheiluun junioreista asti ratkaisevat enemmän.
Allekirjoitan nuo Kaakkois-Aasian maat myös tuohon mustaan aukkoon. Kaikesta huolimatya viime aikoina kuitenkin näissä maissa on ollut kehitystä urheilussa.
Eikös juoksuvoimaa tule ihan latseista lähtien ja latseja treenatessa usein se hauiskin käsittääkseni kasvaa. Jos keihään top3 Riosta vertaa suomaisheittäjiin, niin kyllähän Vetter-Yego-Walcott eroavat kuvissakin paljon kun verrataan vaikka Ruuskanen-Etelätalo-Pitkämäki. Toki 5%yksikön ero rasvoissa vaikuttaa hirveästi ulkonäköön, mutta kyllähän kolmiloikassa ja muissakin lajeissa tuota on havaittavissa.Lihasmassaa pitää ja saa olla pikajuoksijalla, mutta oikeissa paikoissa eli keskivartalo+lantio sekä jalat. Voimakkaat kädet ovat ristiriitainen seikka, koska ilmasta ei juoksija voi repiä vauhtia. Siinä mielessä valtavat hauikset ovat has been - hommia. Tuon rasvaprosentin kanssa voi olla geneettisiäkin tekijöitä taustalla, mutta haasteeksi tulee pitää rasvaprosentti tarpeeksi alhaisena ympäri vuoden, mutta samalla pitäisi treenata lujaa sekä syödä paljon. Minulle tulee näistä joskus myös dopingin tuomat seikat mieleen, mutta isompi asia on se, että ravinto tuolla tasolla vaatii suunnittelua sekä oikeanlaista valmennusta sekin.
.Eikä rasvan tarvitse kai ympäri vuoden olla alhaalla, pariin tärkeimpään kisaan ”löysät pois”